Tyttäreni sai ahdistukseen/masennukseen Xanorit. Ei halua syödä niitä. Mikä avuksi?

Xanorit on bentsoja. Mulle kyllä kelpaa jos tytär ei niitä huoli.

Mieheni syö kyseisiä lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Vaikka ko. lääkkeet ovatkin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, pystyy hän pitämään taukoja elämäntilanteesta riippuen. Annoskoko on hänellä tosin hyvin pieni ottaen huomioon, että hän on syönyt niitä 20 vuotta. Välissä tosin pidempiäkin taukoja, jolloin hän ei ole niitä syönyt.

Sanoisin, että oireet ja lääkkeiden vaikutus on hyvin yksilöllistä, joten kokemuksia ei mielestäni voi suoraan verrata.

Toi on just tota. Nuoret koukutetaan lääkkeisiin jo tuossa iässä. Aika surullista.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni syö kyseisiä lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön. Vaikka ko. lääkkeet ovatkin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttavia, pystyy hän pitämään taukoja elämäntilanteesta riippuen. Annoskoko on hänellä tosin hyvin pieni ottaen huomioon, että hän on syönyt niitä 20 vuotta. Välissä tosin pidempiäkin taukoja, jolloin hän ei ole niitä syönyt.

Sanoisin, että oireet ja lääkkeiden vaikutus on hyvin yksilöllistä, joten kokemuksia ei mielestäni voi suoraan verrata.

Lisään vielä, että mieheni ei ole koskaan valittanut sitä etteikö tuntisi mitään. Kovin tuntevalta vaikuttaa! Lääke vain ottaa ahdistuksen pois, sen puristavan tunteen rinnasta ja olon kuin ei saisi happea. Vierotusoireiden aikaan hän on kyllä aika paska, mutta konstit on siihenkin. Hänellä tepsii hikiliikunta, kahvia ei saa juoda ollenkaan ja selkeä rentoutumisharjoitus. Joskus nämä tepsii myös itse ahdistukseen.

Sanoisin, että hankkikaa se keskustelu mahdollisuus. Tytöt on selkeästi fiksu ja kaipaa kuuntelijaa. Unohtakaa lääkkeet kun hän ei niitä kerta halua edes syödä. Lääkäreillä on myös omat bonukset noiden lääkkeiden määrääminen taustalla, joten sieltä on ihan turha kysyä mitään. Business is business. Mutta nyt tytölle muu apu on tarpeen. Auttaisiko jokin uusi harrastus myös tilanteeseen? Saisi uutta ajateltavaa. Liikunta voisi auttaa myös pahimpaan ahdistukseen.

Oikeassahan tyttäresi on. Tämä on vaikea asia kun mielenterveysongelmat ratkeavat ottamalla vastaan se kipu joka on ne aiheuttanut ja se on hirveän rankkaa ja vaatii paljon. Kuinka löytää kipukohdat jos ne on lääkitty turraksi? Toisaalta 16-vuotias on niin nuori että kuinka hän kykenee vielä tarvittavaan itsereflektioon. Kerro tyttärellesi että vaikka ahdistuksen ja masennuksen taustalla olevat tunteet ovat niin rankkoja että ne tuntuvat vaarallislta, ne eivät ole sitä. Tunne ei voi vahngoittaa kokijaansa.

Menkää lääkärille joka hoitaa nuorta asianmukaisesti. Masennusta voi todellakin hoitaa jollakin muullakin kuin bentsodiatsepiineillä. Tyttäresi on varsin fiksu nuori nainen, kun ei suostu tukeutumaan niihin :)

Oisko ketamiini parempi?

Ketamiini ? :D

Ei xanoria. Ennemmin jokin Ssri- lääke.

Isä taittaa tytön polven päälle ja pitää kiinni. Sinä nostat hametta ja työnnät anukseen sen supon tavoin.

Omalla tyttärelläni samat diagnoosit, mutta eri lääke, muistaakseni joku Ceronil tms.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla ensin, jos pelkkä terapia auttaisi. Toisaalta, jos ei auta, voi masennus pahentua. Itsekin olin lääkitystä vastaan, mutta taivuin lääkärin suositukseen, koska tyttärelläni on mennyt jo vuosia hukkaan masennuksen takia, koska itse ei ole halunnut hoitoa.

Tsemppiä matkaan, todennäköisesti pitkä ja ikävä tie edessä. Muistuta tytärtäsi, että lääkkeet eivät ole mitään onnellisuuspillereitä. Oma tyttäreni on turhautunut matkan varrella usein, koska kokenut, ettei lääkkeet auta. Annostusta nostettu jo useamman kerran.

Jos se menis sinne Gynekologille edes! Huono provo! Ota selvää asioista ensin. Xanttuja ... Joopajoo

Kiitos vastauksista, nyt taitaa mennä lääkäri vaihtoon. Olen samaa mieltä tuosta, että aika surullisella tavalla nuoret pumpataan täyteen lääkkeitä, vaikka ongelmat voitaisiin ratkaista keskustelulla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei xanoria. Ennemmin jokin Ssri- lääke.

Jos on ahdistuspainotteista, niin SSRI-lääkkeet huonosti auttaa. Ahdistukseen juuri bentsot kuten Xanor on paras apu. Mutta mikään parantava lääkehän ne ei ole, vaan oloa helpottava, joten on ihan ok olla syömättä niitä jos kerran ilmankin pärjää. Tai ottaa vain silloin kun ei muuten kestä ahdistustaan, ja pääosin olla ilman lääkettä.

Itse käytin bentsoja kymmenisen vuotta paniikkihäiriöön ja yleiseen ahdistuneisuuteen. Käytin tosiaan vain tarvittaessa, en päivittäin enkä edes viikoittain loppuaikana. Mitään riippuvuutta ei tullut, ja minusta oli mukava se ettei tarvinnut koko ajan olla minkään lääkkeen vaikutuksen alainen, vaan lääkkeen voi ottaa vain jos tulee paniikkikohtaus tai ahdistaa niin paljon että pelkää että sekoaa.

Lääkkeen nimi on Seronil ja se on SSRI-lääke.

Xanor on ainut bentzo joka myös kohottaa mielialaa

Vierailija kirjoitti:

Ei xanoria. Ennemmin jokin Ssri- lääke.

Just näin lähtisin itsekin kokeilemaan. Olin parikymppinen ja söin puolitoista vuotta Xanoria vastaavaa eikä mitään apua. Sitten sain Seronilin ja apu tuli viikossa, parissa. Onneksi olen jo vuosikausia ollut ilman mitään lääkkeitä.

Jos tyttö on e-pillereillä, lopettaa ne nyt ensin, jos haluaa olla mahdollisimman lääkkeetön. Ja paljon hyviä rasvoja (kala, saksanpähkinä) sekä suklaata ja ruokavalio terveelliseksi. Nikotiini ja kofeiini pois. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, nyt taitaa mennä lääkäri vaihtoon. Olen samaa mieltä tuosta, että aika surullisella tavalla nuoret pumpataan täyteen lääkkeitä, vaikka ongelmat voitaisiin ratkaista keskustelulla. T. Ap

Aina keskusteluista ei vaan ole mitään apua. Ja toisaalta sittenkin jos on, niin voi olla että ennen kuin terapia alkaa auttamaan, tarvii olon helpotusta lääkkeistä että jaksaa ja kestää.

Mutta jos tosiaan tyttö itse ei halua lääkettä syödä, niin mikään pakko ei ole. Nuo lääkkeet on sitä varten että jos on niin paha olla ettei ilman lääkettä kestä, ja ilmeisesti tytöllä ei ole, koska hän kerran ei lääkettä halua ottaaa.

Suomessa on viisi miljoonaa lääketieteen asiantuntijaa, useimmat valmistuneet Google-instituutista.

Hoh hoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista, nyt taitaa mennä lääkäri vaihtoon. Olen samaa mieltä tuosta, että aika surullisella tavalla nuoret pumpataan täyteen lääkkeitä, vaikka ongelmat voitaisiin ratkaista keskustelulla. T. Ap

Aina keskusteluista ei vaan ole mitään apua. Ja toisaalta sittenkin jos on, niin voi olla että ennen kuin terapia alkaa auttamaan, tarvii olon helpotusta lääkkeistä että jaksaa ja kestää.

Mutta jos tosiaan tyttö itse ei halua lääkettä syödä, niin mikään pakko ei ole. Nuo lääkkeet on sitä varten että jos on niin paha olla ettei ilman lääkettä kestä, ja ilmeisesti tytöllä ei ole, koska hän kerran ei lääkettä halua ottaaa.

Kerroin aloitusviestissä, että tyttäreni on sanonut että pelkkä keskusteluapu auttaa. Me vaihdetaan nyt lääkäriä, lääkkeiden tuputtaminen alkaa olla aika puuduttavaa. Tyttö sanoo että terapia auttaa ja olen siitä iloinen. Toki jos ongelmat pahenevat, voidaan lääkkeitä taas harkita.