Lue keskustelun säännöt.
Taaperon käyttäytymisestä
15.02.2016 |
Meillä on ihana 1v 3kk ikäinen poika, joka todella osaa haastaa meitä vanhempia käyttäytymisellään. Hän on esikoisemme, ja välillä käy mielessä onko hänen käytöksensä ihan normaalia tulisen luonteen omaava lapsen käyttäytymistä. Hän on todella voimakastahtoinen, eikä yhtään sietäisi että häntä kielletään. Ihan järkyttävä huuto joka ikinen kerta kun häneltä esim. ottaa pois jonkun vaaralliseksi katsomamme esineen (joskus toimii että antaa vaihdossa jotakin muuta tilalle) tai kieltää jotakin tai vaikka ottaa hänet pois jostain minne ei saa mennä. Hän ei saa tahtoaan läpi huutamalla, olemme mielestämme jämäköitä ja johdonmukaisia, mutta joka ikinen kerta on itku ja kiljuminen kuunneltavana kun hänen toimintaansa jotenkin rajoittaa.
Hän on myös hyvin vilkas. Ei malta juuri lainkaan keskittyä mihinkään touhuun jos ei hänen kanssaan ole aikuinen leikkimässä, vaan koko ajan on kiipeämässä jonnekin, repimässä kaiken minkä käsiinsä saa, tutkimassa ja penkomassa. Varmaan tämä on ihan normaaliakin, mutta rasittavaa on se, kun näitä touhuja vähänkään rajoittaa niin poika saa hillittömät raivokohtaukset.
Yritimme käydä muskarissa. Jokainen kerta oli minulle ihan painajaista, kun poikaa ei yhtään kiinnostanut se mitä siellä tehtiin, vaan hän olisi halunnut tutkia kaikkia salissa olevia tavaroita, ei rauhoittunut syliin, vaan huusi kun palosireeni kun ei saanut mennä repimään seinustalta muiden ihmisten tavaroita. Riehui siellä ympäriinsä, kaikki muut lapset olivat ihan toisenlaisia.
Kaikki ketkä pojan ovat nähneet ovat kyllä sanoneet että onpa pojalla luonnetta ja voimakas tahto. Kiljumisen lisäksi itsestä on pahinta se, että hän puree meitä, todella kovaakin, eikä kielloilla ole häneen ihan mitään vaikutusta vaikka kuinka tiukasti sanoisi, lähtisi itse pois tilanteesta tms. Joskus hän kynsiikin ja repii hiuksiani, ja nauraa vaan kun häntä komennetaan. Ihmetyttää myös se, että hän on jotenkin kovapäinen, ei itke herkästi jos kolhii itseään, vaan aika kovasti saa sattua ennen kuin itku tulee kivusta. Hän myös saattaa hakata päätään lattiaa tai seinää vasten, ja nauraa päälle kun tuntuu vissiin jännältä.
Välillä tuntuu että päivät täällä kotona hänen kanssaan ovat ihan painajaista, mutta eipä tässä uskalla hänen kanssaan mihinkään mennäkään, kun käytös on mitä on. Ulkoillaan kyllä ja touhuillaan kotona kaikenlaista, rytmimme on aika säännöllinen ja poika onneksi nukkuu yleensä yöt aika hyvin, kellon ympäri heräämättä. Syömisten kanssakaan ei ole koskaan ollut ongelmaa, melkein kaikki maistuu ja ruokahalu on hyvä.
Miltä tämä kuulostaa teistä kokeneemmistä äideistä? Normaali vilkas taapero vai jotain muuta? Vinkkejä miten tällaisen kanssa pärjää ja jaksaa? Odotan jo kauhulla uhmaikää...
Kommentit (16)
Hei,
Mun tytöllä 1 V 3 kk on aika samantapaista menoa tällä hetkellä. Erona ehkä se, että hän jaksaa kyllä keskittyä leikkeihin mutta muuten. Just esim muskarissa ja kerhossa käymisestä on tullut ihan tuskaa -lähinnä äidille- ja kotona seinät kaatuu päälle.
So, I feel you.
Yritän ajatella positiivisesti et tää on vaan vaihe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on Damien. Pure sitä joskus takaisin, niin ymmärtää miltä tuntuu.
Mulla on samanlainen lapsi, tosin nyt jo 2v 2kk. Varsinainen riiviö, kutsuukin itseään nimellä hiivikaka, eli riiviökakara :'D
Ainut mikä meillä auttaa (ja auttoi vuosi sitten), on koko ajan kaiken selittäminen, mitä tapahtuu nyt, mitä seuraavaksi, miksi noin ei saa tehdä, mitä saa tehdä. Kieltäminen ei auta, pitää tarjota vaihtoehtoinen tekeminen. Huutaminen ja suuttuminen vain yllyttää. Parasta lapsen käytös on, jos vanhemmat pysyy rauhallisina. Välillä otan vieläkin kantoreppuun rauhoittumaan, tykkää halailla ja pussailla.
Niin, onko tämä vain vaihe vai oire jostain muusta? Tuo pään hakkaaminen mitä olen joskus nähnyt on sellaista, että aloittaa varovaisesti ja ikään kuin haluaa testata miltä se tuntuu, ja lopettaa sitten kyllä jos meinaa sattua. Ei tunnu tekevän sitä siis itsensä vahingoittamistarkoituksessa. Hakee jotakin aistielämystä siitä, kenties?
Kuulostaa vähän oudolta tuo itsensä vahingoittaminen.
Ota pojan käytös puheeksi neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika, kuulostaa ihan mun lapselta. Ikää 1v 11kk. Vitsit on vähissä.
Meillä osittain samanlainen. On vilkas, haahuilee muskarissa ympäriinsä vaikka on käynyt siellä 1,5v (nyt 2v). Meillä ei pure mutta on ollut vaiheita että satuttaa muita lapsia ihan ilman syytäkin. Jos esim. Lyö päänsä kokeilee aina uudestaan. Opettelee hahmottamaan ympäristöään? Meillä toimii parhaiten selittäminen jos jotain ei saa tehdä. Mutta me ei ollakkaab mitään tiukkapipoja et en kiellä asioita mille ei ole järkevää syytä. Esim jos kerhossa meinaa rikkoa juttuja sanon "se menee ja rikki ja sitten kerhotäti on surullinen" , tai jos haluaa juosta haarukan kanssa sohvalla sanon "siitä tulee iso pipi sinulle jos haarukka pistää, sitten itkettää" meillä tunteisiin, toisten suruun ja suuttumiseen liittyvät kommentit toimii parhaiten. Ravintolassakin jos meinaa sotkea niin sanon että ravintola täti suuttuu :) skarppaa hyvin nopeasti sit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa, huoh. Ainoa et meillä itkee kyllä jos sattuu ja ei hakkaa päätään. Lisäksi heräilee öisin joten jaksaminen on tiukassa.
Musta kuulostaa tavalliselta - tai ei sillä tavalla tavalliselta, että keskivertotaapero käyttäytyisi noin, vaan sillä tavalla tavalliselta, että mahtuu normaaliuden kirjoon, jos ilmaisu sallitaan. Itsensä vahingoittaminen esim. päätä hakkaamalla on muuten aika tavallista taaperoilla (toisin kuin joku tuossa ylempänä sanoi), meidänkin nuorempi lapsi on sitä tehnyt. Tuon ikäinen lapsi ei vielä oikein osaa hillitä yllykkeitään, eikä myöskään kauheasti hahmota sitä, mitä toisen ihmisen (vanhempien) vahingoittaminen on. Tieto ja ymmärrys siitä kasvavat pikkuhiljaa.
-
Jos olette huolestuneita tai koette, että tarvitsette työkaluja vilkkaan ja voimakastahtoisen lapsenne kanssa, kysykää neuvolasta tai perheneuvolasta. Ja muskari ei nyt ehkä ole teidän paikka, jos tuntuu, että siellä oleminen ei ole kivaa, sen voi jättää väliinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinenpa hyvinkin :)
Vanhemmat asettavat rajat, joita lapsi noudattaa. Et todellakaan anna lapsen purra tai lyödä sinua!!! Helpot lapset oppii helpommin, teillä vähän haastavampi tapaus.
Murrosiässä muistelet nauraen näitä "vaikeuksia".
T: kolme poikaa kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Esim jos kerhossa meinaa rikkoa juttuja sanon "se menee ja rikki ja sitten kerhotäti on surullinen" , tai jos haluaa juosta haarukan kanssa sohvalla sanon "siitä tulee iso pipi sinulle jos haarukka pistää, sitten itkettää" meillä tunteisiin, toisten suruun ja suuttumiseen liittyvät kommentit toimii parhaiten. Ravintolassakin jos meinaa sotkea niin sanon että ravintola täti suuttuu :) skarppaa hyvin nopeasti sit
Tuo on väärin ja ärsyttävää pelotella ja uhkailla vieraiden ihmisten suuttumisella. Olen itse kirjastossa töissä, enkä voi sietää että minulla uhkaillaan lapsia. Jos kuulen jonkun sanovan, että pitää olla hiljaa tai kirjastotäti suuttuu, menen ihan varmasti korjaamaan että ei suutu. En missään nimessä halua lasten saavan sellaista kuvaa, että kirjastossa (tai missään muuallakaan) suututaan lapsille, jotka käyttäytyvät vain niin kuin lapset nyt käyttäytyvät opetellessaan elämän sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en viitsi nipottaa ihan joka asiasta; ei haittaa jos esim. purkaa kengät kenkätelineestä tms. mikä ei häntä vahingoita, ja olemme yrittäneet laittaa kodin niin ettei siellä hirveästi ole mitään kiellettyä tai vaarallista enää. Silti on tietenkin tilanteita jossa käyttäytymistä pitää rajata. Joskus auttaa että laulan ja rallattelen kaikenlaista kun pitää esim. vaihtaa vaippa tai laittaa vaatteet päälle ja hän vain kiemurtelee, muutenkin yritän hassutella ja loruilla ja niistä hän tykkääkin. Yritän myös sanoittaa tunteita tyylin äiti tietää että sinua kiukuttaa kun et saa kaataa maitoa lattialle tms. tai äiti huomaa että nyt harmittaa ihan tosissaan mutta meidän on vain puettava vaatteet päälle että päästään ulos.
On hänessä toki paljon ihaniakin puolia, ja yritänkin kaiken kieltämisen ym. lisäksi myös kannustaa ja kehua miten taitavasti osaa antaa äidille roskan lattialta (:D) tai miten reippaasti söi ruuan. Ja kun poika puree tai nipistää niin yritän opettaa että tuo sattuu, äitiä voi puremisen sijaan paijata ja silittää, ja olinkin muutaman kerran ollut iloinen kun hän on tullut luokseni ja silittänyt hellästi jalkaa tms. Silloin muistan aina kehua ja muutenkin halin ja pussailen poikaa paljon.
Siti tuntuu melkein joka päivä että olen ihan paska äiti kun itsekin meinaan usein hiiltyä pojan käyttäytymiseen, ja korotan ääntäni, huudankin joskus tosi kovasti EI, kun yritän kieltää jotakin. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en viitsi nipottaa ihan joka asiasta; ei haittaa jos esim. purkaa kengät kenkätelineestä tms. mikä ei häntä vahingoita, ja olemme yrittäneet laittaa kodin niin ettei siellä hirveästi ole mitään kiellettyä tai vaarallista enää. Silti on tietenkin tilanteita jossa käyttäytymistä pitää rajata. Joskus auttaa että laulan ja rallattelen kaikenlaista kun pitää esim. vaihtaa vaippa tai laittaa vaatteet päälle ja hän vain kiemurtelee, muutenkin yritän hassutella ja loruilla ja niistä hän tykkääkin. Yritän myös sanoittaa tunteita tyylin äiti tietää että sinua kiukuttaa kun et saa kaataa maitoa lattialle tms. tai äiti huomaa että nyt harmittaa ihan tosissaan mutta meidän on vain puettava vaatteet päälle että päästään ulos.
On hänessä toki paljon ihaniakin puolia, ja yritänkin kaiken kieltämisen ym. lisäksi myös kannustaa ja kehua miten taitavasti osaa antaa äidille roskan lattialta (:D) tai miten reippaasti söi ruuan. Ja kun poika puree tai nipistää niin yritän opettaa että tuo sattuu, äitiä voi puremisen sijaan paijata ja silittää, ja olinkin muutaman kerran ollut iloinen kun hän on tullut luokseni ja silittänyt hellästi jalkaa tms. Silloin muistan aina kehua ja muutenkin halin ja pussailen poikaa paljon.
Siti tuntuu melkein joka päivä että olen ihan paska äiti kun itsekin meinaan usein hiiltyä pojan käyttäytymiseen, ja korotan ääntäni, huudankin joskus tosi kovasti EI, kun yritän kieltää jotakin. Huoh.
Tiedän tunteen. Mutta aika monille taaperoille ei ei tuossa iässä oikein tarkoita mitään. Ja parasta on just sanoa noin, että puremisen sijaan silitetään. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 siis AP. Ja todellakaan en anna purra tai vahingoittaa ketään, vaan olen todella tiukkana että juuri sen tyyppisiä asioita ei saa tehdä, koskaan. En usko että tuon ikäinen vielä kovin hyvin edes tajua että hän vahingoittaa toista sillä puremisellaan, saapahan vain aikaan hauskan reaktion toisessa. Mutta kiitos kaikille vastanneille! Helpottaa kuulla että muitakin on, tosin viestinne vahvistivat sen, että poika on haasteellinen, enkä vain kuvittele että on :D Mietityttää vain että miten sitten päiväkodissa ym. mahtaa mennä :(
Joku tuolla mainitsikin, että pure takaisin. Mä kerran tein niin ja kyllä pojalla oli hölmistynyt ilme. Sama juttu, kun olimme ulos lähdössä ja poika x:nä lattialla, niin minä perässä. Hieman katsoi to-del-la hölmönä, oli n. kahden vanha silloin ja uhma päällä. Hämmentyi ja alkoi yhteistyökykyä löytyä.
Ota puheeksi neuvolassa - itsensä vahingoittaminen hakkaamalla päätään - ei ole tavallista ja siinä voi sattua pahemmin kuin on ajatellaankaan.
Tsemppiä!