Mua ärsyttää että piti erota exästä, se vaan ei osannut olla vanhempi

Ja meillä ei siis ole yhteisiä lapsia, kyseessä oli miehen lapsen. Mies salli lapsille ihan minkälaisen käytöksen tahansa, kun koki huonoa omatuntoa erosta. Mitään konflikteja ei saanut syntyä, ja jos minä sanoin vastaan niin lapset vastasivat väkivalloin - ja isä syytti minua! Kyseessä oli ihan arkipäiväiset käskyt, esim. nyt vaatteet päälle.
Pidin ja pidän lapsista edelleen ihan älyttömästi, ja olisin yksin heidän kanssaan pärjännyt mainiosti. Myös miehen kanssa suhde oli loistava silloin kun lapset eivät olleet paikalla.
Yritin vuoden päivät sanoa miehelle siitä ettei antaisi lasten käyttäytyä niin. Lapset hoksasi jossain vaiheessa että isä antaa tehdä mitä vain ja mä saan syyt, joten lapsille tuli sitten luonnollisena reaktiona syyttää mua ihan kaikesta mikä heidän elämässä oli huonosti. Erosta nyt muutama kuukausi ja päivittäin harmittaa. Lapsille sanottiin ettei he olleet syyllisiä eroon ja snaoin että aina saa ottaa yhteyttä. Ja lapset ovat kyllä ottaneetkin kovastikkin yhteyttä. Ja kaikilla on paha mieli, koska perhe hajosi. Mullakin. On ikävä miestä, ja lapsia joka päivä. Lapset itkee ikävää ja haluaisi tulla yöksi. Mutta en voi edes harkita yhteenpaluuta koska tiedän että mies muuttaa käytöstään tasan siksi aikaa että kokee olonsa taas turvalliseksi. Sen jälkeen mä muutun taas koko perheen oksennusastiaksi.