Mikä naapurin naista vaivaa? Yrittää koko ajan vihjailla että minulla olisi jotain vaivoja/ongelmia

0/5.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin omakotitaloon muutti tässä muutama kuukausi sitten nelikymppinen pariskunta. Mies käyttäytyy ihan normaalisti mutta nainen ei. Aina kun näemme, hän kysyy että onko kaikki hyvin, onkos nyt mitään vaivoja. Jos vastaan vaikka että ei ole vaivoja, mitäs tässä, lasten kanssa vietettiin mukava päivä hiihtämässä niin alkaa selostaa että "niin siitä hiihtämisestä voi tulla kaikenlaisia venähdyksiä ja ei kai ne lapset siitä sentään oikeasti tykkää"

No meidän 5- ja 7-vuotiaat kyllä tykkäävät.

Postia hakiessa hän päivitteli että hänelle on tullut kaksi laskua, mutta hei, sinullehan niitä on näköjään tullut vieläkin enemmän, pystytköhän ne varmasti maksamaan kun nykyaikana palkatkin on niin huonot. Vastasin että pärjään mainiosti, älä sinä siitä huolehdi. Tästä tuntui loukkaantuvan.

Kerran postilaatikosta löytyi jokin mielenterveysseuran esite. Minulla on jotenkin sellainen kutina että hän on sen sinne laittanut.

Tuossa kun olimme lasten kanssa kauppaan menossa ja tytölläni oli poskessa laastari (kaatui kerhossa) niin alkoi höpötellä tytölle että mistäs sinä tuollaisen haavan sait, kotonako sait, onkos sinulla muuallakin tuollaisia ja mulkoili minua. Ilmeisesti luuli että minä olen aiheuttanut sen.

Mikä häntä vaivaa??

No jos mun naapuri edes vihjailisi mun maksukyvystä mitään, niin nappaisin sitä välittömästi pillistä kiinni ja kysyisin, että vieläkö meidän asiat kiinnostaa?

Se on käsittänyt hieman väärin sen ohjeen, että älä puhu koko ajan itsestäsi, ole kiinnostunut myös toisen asioista. Mutta totta turiset, on kyllä ärsyttävä.

P.S. Mistähän noita mieleterveysprosyyreita saa, niitä olis kiva tiputella naapureiden, niiden vähemmän mukavien, postilaatikoihin.

Ihanko tosi joku uskoo tämän vähä-älyisen provon?

Naapurikyylä-syndrooma sitä vaivaa.

Hullu. Ja hullulla on hullun touhut. Hymyilet vaan ja annat höpöttää. Mietis että mistä hän on sen miekkariesitteen saanut... 

Onko naapurillasi lapsia? jos niin minkä ikäisiä?

Mulla on tuollainen anoppi ja isoanoppi et se siitä..

Provo tai ei, tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.

Minulla on tuttavapiirissä henkilö, jolla itsellä on paljon sairauksia ja myös puhuu niistä mielellään. Sen lisäksi hän projisoi sairastelevuuttaan, uskoisin että tietoisesti, muihin ihmisiin.

Ystävälläni on olkavarressa isohko luomi. Kerran hän tarttui ystäväni kyynärpäähän ja tuijotti luomea läheltä, sanoi järkyttyneen näköisenä: "Kannattaa käydä näyttämässä lääkärille." Luomi oli ollut iät ja ajat ystäväni iholla eikä ollut hälyttävän näköinen.

Itselläni on lievä skolioosi (kiero selkäranka), josta ei ole minulle mitään haittaa, ja johon on viimeksi puututtu yläasteen seiskaluokan terveystarkastuksessa. Olen liikunnallinen ja hoikka. Kerran, kun olin riisumassa kenkiä ja olin iloisella tuulella, tämä henkilö tuli viereeni seisomaan, katsoi säälien, surullisesti ja kuiskasi: "Tarvitko apua?". En ymmärtänyt heti, miksi hän kysyi niin, joten hämmentyneenä ohitin tilanteen enkä vastannut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Provo tai ei, tuollaisia ihmisiä on oikeasti olemassa.

Minulla on tuttavapiirissä henkilö, jolla itsellä on paljon sairauksia ja myös puhuu niistä mielellään. Sen lisäksi hän projisoi sairastelevuuttaan, uskoisin että tietoisesti, muihin ihmisiin.

Ystävälläni on olkavarressa isohko luomi. Kerran hän tarttui ystäväni kyynärpäähän ja tuijotti luomea läheltä, sanoi järkyttyneen näköisenä: "Kannattaa käydä näyttämässä lääkärille." Luomi oli ollut iät ja ajat ystäväni iholla eikä ollut hälyttävän näköinen.

Itselläni on lievä skolioosi (kiero selkäranka), josta ei ole minulle mitään haittaa, ja johon on viimeksi puututtu yläasteen seiskaluokan terveystarkastuksessa. Olen liikunnallinen ja hoikka. Kerran, kun olin riisumassa kenkiä ja olin iloisella tuulella, tämä henkilö tuli viereeni seisomaan, katsoi säälien, surullisesti ja kuiskasi: "Tarvitko apua?". En ymmärtänyt heti, miksi hän kysyi niin, joten hämmentyneenä ohitin tilanteen enkä vastannut mitään.

Kiitos päivän nauruista. Toi surullisesti sanottu "tarvitko apua" on ihan parasta arjen komiikkaa.

Mulle on joskus sattunut jotain vastaavaa. En muista yksityiskohtia, mutta muistan, että hetkeksi sekosin pasmoissani. Sitten alkoi huvittamaan ja siirsin kyseisen ihmisen pään sisäisessä luokituksessani sinne omalaatuisten lokeroon.

Heillä ei ole lapsia.

Ap

Kävin 25-vuotiaana kenkäkaupassa vieraalla paikkakunnalla. Myyjä kumartui sitomaan kengännauhani ja totesi, että hän auttaa, ettei minulle tule verenpainetta.

Olin tulossa kipeäksi ja nenäni oli tukossa, mutta verenpainekommentti oli mielestäni koominen.

Ap, naapurisi on kaheli. Pahoittelen.