Te naiset joilla on isoveli lyhyellä ikäerolla. Millainen suhde teillä on nyt aikuisena? Millaiset välinne oli lapsena?

Mulla on 2v vanhempi isoveli, jonka kanssa asutaan molemmat pääkaupunkiseudulla. Meillä on erinomainen suhde, vaikka ei nähdä kovin usein. Lähinnä tarpeen vaatiessa, ehkä keskimäärin vähän useammin kuin joka toinen kuukausi. Ollaan molemmat yli 40v eikä kummallakaan ole lapsia.

Meillä on ikäeroa vain 11kk isoveljen kanssa ja olemme aina tulleet hyvin toimeen. Lapsuudesta en muista, että olisimme pahemmin riidelleet vaan enemmänkin oli kiva leikkiä yhdessä. Tietysti välillä oli härnäämistä ja pientä kiusantekoa, mutta leikkimielistä kuitenkin. Pääosin siis hyviä muistoja ja ihan kivaa että meillä on näin pieni ikäero.

Nyt aikuisena olemme melko vähän tekemisissä, mutta hyvissä väleissä kuitenkin. Asumme samassa kaupungissa ja näemme silloin tällöin. Koen, että meillä on ollut ja on edelleen hyvä sisarussuhde. Harmittavaa kuulla ap, että sulla on vähän huonompia kokemuksia :/

Mulla ja isoveljellä ikäeroa 2.5 vuotta. Muistan kyllä aika monta nyrkkitappelua ja riitaa. Toista piti aina tahallaan ärsyttää. Mut kyl me sit paljon leikittiinkin yhdessä. Teini-iässä oltiin niin erilaisia et välit aika huonot. Mut kun Isoveli lähti armeijaan niin välit parani heti,kun ei tarvinnut toista joka päivä katella. Tiui jopa ikävä.

Nykyään reilu kolmekymppisiä ollaan. Nähdään säännöllisesti,mennään samaan aikaan yleensä vanhemmille kylään. Joskus saatetaan käydä syömässä tms. Hyvät välit. Mut enemmän isoveli on kyllä yhteyksissä mun miehen kanssa jos jotain pitää sopia

Mulla ja veljelläni on ikäeroa kaksi vuotta. Lapsena riideltiin paljon, ihan sillälailla fyysisesti hakattiin toiisiamme ihan pienistäkin asioista, Järkyttävän tappelun sai aikaan ihan mistä vaan, aku ankan lukuvuorosta riideltiin ihan nyrkein. Mutta oli meillä ihan kivaakin yhdessä joskus kun ei riidelty. teineinä istuttiin salaa öisin tupakalla jossain rappusilla, ja kerrottiin toisillemme huolia jne. Nykyisin nähdään ihan sattumanvaraisesti. Nimipäivänä onnitellaan tekstarilla, välillä soitellaan ja lapsuuden kodissa jos ollaan samaan aikaan, niin juttua riittää. Toisillamme ei kyllä kyläillä. Mutta välit ovat edelleen hyvät, ja voisin sanoa, että tunnen veljeni paremmin kuin kukaan, samoin hän minut. huomaan heti jos on esim. huonolla tuulella, paremmin kuin vaikka veljen vaimo.

Kyllä me tapeltiin lapsuudessa, ihan päivittäin. Olen hieman katkera vanhemmille etteivät he puuttuneet juuri lainkaan. Minä pienempänä olin aina alakynnessä. Yleensä tappelu alkoi siitä että minä jotenkin ärsytin sanallisesti ja veli hyökkäsi kimppuun. Aika etäisen muodolliset välit on nykyään.

Häh? Miten ette nää tai kyläile veljienne luona?? mahdoton ajatus, etten näkisi säännöllisesti siskoani..

Vierailija kirjoitti:

Häh? Miten ette nää tai kyläile veljienne luona?? mahdoton ajatus, etten näkisi säännöllisesti siskoani..

Niin, tein tämän avauksen osittain sen vuoksi kun olen huomannut että siskokset lyhyellä ikäerolla ovat usein hyvinkin läheisiä. Siis näkevät tai ainakin soittelevat jopa viikottain. Kyläilevät paljon toistensa luona, jopa lomailevatkin yhdessä. Mietin että onko vain minulla ja veljelläni tällaiset välit ja johtuuko se lapsuuden tappeluista. Ilmeisesti muutkin sisko-veliparit näkevät aika harvoin vaikka välit olisivatkin ok.

ap

.. no minä olen se, kellä kaksivuotta ikeroa veljen kanssa, meillä äitikin kerran ihmetteli, että kun ei me käydä toisillamme, että eikö olla väleissä. Mutta meillä on ihan hyvät välit, pidän veljestäni, ja tiedän että hänkin minusta. välit ovat jopa läheiset silloin kun nähdään. Ei vaan olla kumpikaan mitään kyläilijöitä luonteeltamme. Viimeksi nähtiin "livenä" joulun aikaan.

En tiedä lasketaanko lyhyeksi ikäeroksi, mutta 3 vuotta on ikäeroa isoveljeni kanssa. Lapsena tappelimme melko harvoin, toki nyt ärsyttämistä oli suuntaan ja toiseen mutta ei mitään fyysistä. Aina olemme olleet todella läheisiä ja veli onkin yksi parhaimmista ystävistäni. Joskus näemme monta kertaa viikossa, joskus voi mennä useampikin viikko ilman näkemistä mutta silloinkin soittelemme kuulumiset. En voisi kuvitella sellaista elämää, että laittaisimme vain tekstarin nimipäivänä.

Osuukohan siskoksilla jutut ja harrastukset yleensä paremmin yhteen, ollaan kuin hyviä kavereita? Ainakin itselläni on veljen kanssa niin erilaiset kiinnostuksenkohteet ettei oikein löytyisi mitään mielekästi tapaa viettää vapaa-aikaa yhdessä.

Ikäeroa 1v 3kk, lapsena leikittiin ja tapeltiin yhdessä, oltiin toistemme parhaat ystävät ja pahimmat viholliset. Murkkuiässä touhuttiin vähemmän yhdessä, mutta syvempi yhteys syntyi, kun olin ainoa ihminen jolle veli pystyi jakamaan syvimmätkin ajatuksensa. Nyt eletään molemmat tahoillamme vauva-arkea, välimatkaa yli 500 km. Soitellaan vähintään viikoittain ja nähdään aina kun voidaan.

Tulipas kiitollinen olo <3.

Meillä ikäeroa on 1.5 vuotta, alakouluikäisinä leikittiin jonkun verran yhdessä ja tapeltiin sitäkin enemmän. Yläkouluiässä meistä tuli läheisiä ja tätä kesti lukioikään asti. Sitten veli muutti pois kotoa ja ei oltu enää niin läheisiä, oltiin kuitenkin tekemisissä. Enää ei olla missään tekemisissä veljen kanssa, kiitos luonnevikaisen äitimme. Hän onnistui jollain ihmeen konstilla puhumaan veljen puolelleen ja alkoi käyttää veljeä välikappaleena minun elämäni kyttäämiseen. Aina kun olimme yhteydessä, veljeni kyseli asioita joita luonnevikainen halusi tietää ja välitti tiedot sitten eteenpäin vaikka kielsin. Kerran matkusti satoja kilometreja luokseni koska luonnevikainen halusi. Lievästi sanottuna erittäin ahdistavaa. Koska veli ei lopettanut luonnevikaisen sanansaattajana toimimista vaikka pyysin, en ole enää hänen kanssaan tekemisissä.

Minulla on kaksi isoveljeä, toisen (A) kanssa ikäeroa on 3 vuotta ja toisen (B) kanssa 8. Lapsena olin läheinen molempien kanssa, mutta tietty A:n kanssa leikittiin enemmän yhdessä ja oltiin tosi läheisiä, paljon hyviä muistoja lapsuudesta vaikka tietty riitojakin mahtui. Jossain vaiheessa kun A meni yläasteelle niin alkoi välirikko. A:sta tuli kiukkuinen, väkivaltainen ja ilkeä. Sai esim. tietää minun viiltelykokeilusta ja pilkkasi vaan niin että lähdin itkien talosta. Tämän lisäksi muutenkin päivittäistä haukkumista ja itsetunnon lyttäämistä, välillä jopa lyömistä. Ei nyt mitään nyrkillä naamaan, mutta esim tykkäsi moksautella käsivarsiin kipeästi, pari kertaa tuli mustelmiakin. Porukkoitten mielestä oli normaalia sisarusten kinastelua. Mahtu mukaan tietty hyviäkin hetkiä, pelailua ja vitsailua, mutta suurimmaksi osaksi vihasin veljeäni silloin.

Nykyään (n. 10 vuotta tuosta), välit on ihan hyvät, mutta aika etäiset. Ei todellakaan soitella toisillemme, saatikka kyläillä, mutta jos nähdään vanhemmillamme niin kumpikin on kyllä iloisia kun nähdään. Tiedän että A rakastaa mua, mutta jotenkin se yläastevuosien lähes kidutusmainen kiusaaminen kaihertaa vieläkin.

Vastaavasti sitten taas Bn kanssa lähennyttiin kun mä aloin lähestyä täysikää ja Bllä oon kyläillytkin, ja mikäli ollaan porukoilla käymässä niin vietetään paljon aikaa yhdessä, jutellaan ja ulkoillaan eikä ikäero haittaa yhtään.

Minulla on 2v vanhempi isoveli. Ei se kai mikään erityisen lyhyt ikäero ole, mutta ei nyt pitkäkään. Me oltiin lapsena tosi läheisiä, puuhattiin kaikkea yhdessä ja meillä oli ns. omat jutut. Isoveli otti mut myös usein mukaan omien kavereidensa kanssa ja huomioi mua paljon tuomalla mulle aina kaikkia lahjoja jne.

Nyt aikuisena meillä on vieläkin lämpimät välit, esim. kuukauden sisään ollaan oltu heidän luonaan yökylässä kahtena viikonloppuna :). Veli asuu vain nykyisin pääkaupunkiseudulla ja me täällä kotipaikkunnalla, joten nähdään siksi vähän harvemmin. Veli on myös ihan äärettömän rakas eno mun lapsilleni!

Pari vuotta vanhemman isoveljen kanssa oli lapsena paljon nahistelua ja teineinä jopa vihaiset välit. Nyt aikuisena muodolliset, mutta kyllä toisesta välittäminenkin näkyy.

Varsinkin tuo lapsuus oli tavallaan vähän niin ja näin. Leikittiin kyllä paljon yhdessä, mutta leikit meni pitkälti veljen ehdoilla. Lisäksi nyrkistä tuli, jos veljellä oli kavereita ja yritin tupata mukaan. Lisäksi oli ärsyttävää kun veli omi Aku Ankat ja oli niin tarkka niistä. Kamala stressi kun olisi halunnut Akun, niin piti vannoa joka kerta samat jutut. Pienillä ihmisillä on pienet murheet, mutta ne tuntuu silti.

Koin myös ehkä että isoveljeäni jollakin tavalla suosittiin ja häneen kiinnitettiin enemmän huomiota koulun yms. puolesta.

Aika huonot välit nyt aikuisena. En pysty unohtamaan sitä lapsuuden väkivaltaisuutta. Veli löi vielä 18-vuotiaanakin. Jotain aggressio-ongelmia ollut hänellä aina.

En lapsena ymmärtänyt ettei tuollainen väkivalta ole normaalia, olisinpa puhunut vaikka koulun terveydenhoitajalle tai jollekin. Omat vanhemmat olivat täysin kädettömiä asian kanssa.