Oletko kokenut koskaan sellaista ikävää ja kaipausta että se fyysisesti sattuu?

Olen. Silloin rakastamani mies jätti... Ja se ikävä ja kaipaus oli oikeasti ihan fyysisesti raastavaa. Tuntui ihan kamalalta. :-(

Kun isä kuoli. Puristi ja kuristi. Itketti ja henkeä ahdisti. Suru sattuu :(

Kun koirani kuoli. Olin tottunut joka päivä/yö vierelleni ja silittää, upottaa käteni turkkiin ja nuuhkia ja pussata. Käsiä kouristeli, oksetti ja kroppa oli ihan jännittynyt.

Etäsuhteessa.

Vaimon kuoltua 35-vuotiaana.

Olen. Rakastuin nuorena todella pahasti toiseen mieheen, mutten uskaltanut erota "pitkäaikaisesta" poikaystävästäni. Muutin toiselle paikkakunnalle ja yritin unohtaa hänet. Menin naimisiin ja sain lapsia. Mies otti vielä vuosienkin jälkeen yhteyttä, joka tuntui aina yhtä raastavalta.

Pyysin häntä lopettamaan yhteydenotot, enkä sen jälkeen (n. 15 vuoteen) ole kuullut hänestä mitään.

Olin silloin nuorena vaan niin mielettömän kiltti, enkä halunnut pettää tai jättää poikaystävääni.

Kun ainoa mies, jonka kanssa olisin ikinä kokenut pystyväni nauttimaan seksistä ja pääseväni siitä, etten tunne tunnetasolla mitään, antoi ensin ymmärtää tuntevansa samoin mua kohtaan, mutta veti sitten kaiken pois, kuin ei oltaisi ikinä oltu rakastuneita, niin sen surun läpikäyminen on tuntunut fyysisesti.