Inhoan sanaa erityislapsi, koska se antaa kuvan kuin lapsi olisi jotenkin erityinen

Eikö erityislapsi tarkoita yleensä jotain keharia tai sellasta? 

Se onkin huono käännös englanninkielisestä termistä...

No eikä tarkoita. Erityislapsi on erityistä tukea päivähoidossa ja koulussa tarvitseva, eli vaikkapa avustajaa tai pienluokkaa tarvitseva. Nimikkeen alle mahtuu kaikenlaisia diagnooseja oppimisvaikeuksista diabeetikkoihin, näkövammaisista kehitysvammaisiin.

Eikös erityislapsella tarkoiteta kaikkia lapsia, jotka tarvitsevat erityistä tukea?

Käytän koska en halua kutsua lastani vammaiseksi eikä parempaa vaihtoehtoa ole. Vammaisesta on tullut haukkumasana.

Argh, sama täällä. Ärsyttää kun tuttava puhuu aistiyliherkästä 10-vuotiaastaan jatkuvasti erityislapsena. Spesiaalijärjestelyt pitää olla kun erityinen lapsi saapuu. Onhan se päivänselvää, että aistiyliherkillä pitää olla miedommat olosuhteet kuin ns. normaaleilla, mutta ärsyttää se numero mikä lapsen "erityisyydestä" tehdään.

Toi sana on niin korni ihan vaan siitä syystä, että nykypäivänä sellainen lapsi jolla EI ole mitään diagnoosia (ainakin siis äidin tekemää) on todella harvinainen ja sitä kautta paljon erityisempi tai erikoisempi kuin se jolla on joku häiriö.

Mikä erityislapsesta tulee teininä? Tai aikuisena?

Erityisaikuinen?

Vaativa; vaatii erityishuomiota ja kohtelua muihin verrattuna. Voimia vievä.

Vierailija kirjoitti:

Toi sana on niin korni ihan vaan siitä syystä, että nykypäivänä sellainen lapsi jolla EI ole mitään diagnoosia (ainakin siis äidin tekemää) on todella harvinainen ja sitä kautta paljon erityisempi tai erikoisempi kuin se jolla on joku häiriö.

Älä viitsi olla lapsellinen.

Pahemmaksi tulee menemään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi sana on niin korni ihan vaan siitä syystä, että nykypäivänä sellainen lapsi jolla EI ole mitään diagnoosia (ainakin siis äidin tekemää) on todella harvinainen ja sitä kautta paljon erityisempi tai erikoisempi kuin se jolla on joku häiriö.

Älä viitsi olla lapsellinen.

Voisitko ystävällisesti perustella, että mikä tässä on lapsellista?

Sekö, että nykyisin suurella osalla lapsia on joku diagnoosi? Vai se, että äidit yleensä on ne jotka diagnisoi lapsensa "erityiseksi" vaikkei lääkäri sellaista olisi tehnyt? Vai se, että koko sanaa käytetään yhteydessä mihin se ei kuulu?

Lasten erityisherkkyys on vähän kuin reilun vuosikymmenen takainen muoti-ilmiö indigolapset. Se oma lapsi on ah, niin erityinen ja jotenkin parempi ja ylimaallisempi kuin muiden kakarat.

Kaikki on niin erityistä ja herkkää nykyään...

Vierailija kirjoitti:

Mikä erityislapsesta tulee teininä? Tai aikuisena?

Erityisaikuinen?

a) masentunut

b) syrjäytynyt

c) kuollut

d) alkoholisti

Ensin a, b tai molemmat, sitten c tai d. Vaihtoehto c sisältää usein ensin huumeet. Osa jää syrjäytyneiksi mutta heitä ei näy oikein muualla kuin numerona tilastossa.

Ap voisi mennä työskentelemään erityislasten pariin niin huomaisi ettei monet heistä ole vielä edes hahmottaneet sitä viivaa missä ne kaikki muut ikätoverit ovat olleet jo useamman vuoden... Joo, ollut rankka päivä tänään aiheeseen liittyen. Kuolleita ei sentäs tänään... kai.

Meidän poika on erityislapsi siinä mielessä, että on erityisen haastava kaikin puolin. Tämän on ihan asiantuntijat todenneet. Mitään tiettyä diagnoosia ei kuitenkaan ole. En tiedä miten tätä asiaa kuvailisin ihmisille jotka eivät asiasta vielä tiedä, joten käytän sanaa erityislapsi. Vaikka tiedän, että tämä ärsyttää ihmisiä, koska hänellä ei ole mitään näkyvää vammaa, tai sitä diagnoosia.

Minua ärsyttää, että tuolla "erityis-"etuliitteellä yritetään pestä pois kaikki synnit.

Kuten Shakespeare sanoi "paska nimellä toisella, haisis yhtä pahalta".