Lue keskustelun säännöt.
42-vuotiaana isäksi. Kysy jotain!
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla ajattelit elämäsi paranevan lapsen myötä?
Kävikö niin?
Ajattelin että lapsi toisi iloa elämään, olen kuitenkin aina tykännyt lapsista ja kyllähän siinä kävi niin! Tyttöni on minulle kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan kyseessä vahinko?
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla ajattelit elämäsi paranevan lapsen myötä?
Kävikö niin?
Ajattelin että lapsi toisi iloa elämään, olen kuitenkin aina tykännyt lapsista ja kyllähän siinä kävi niin! Tyttöni on minulle kaikki kaikessa.
Ihan hyvä vastaus. :) -1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla ajattelit elämäsi paranevan lapsen myötä?
Kävikö niin?
Ajattelin että lapsi toisi iloa elämään, olen kuitenkin aina tykännyt lapsista ja kyllähän siinä kävi niin! Tyttöni on minulle kaikki kaikessa.
Ihan hyvä vastaus. :) -1
Totuudenmukainen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuliko lapsi seitsemänvuotiaana perheeseenne ja olet siis nyt 42v. vai onko tästä lapsen saannista jo seitsemän vuotta aikaa?
Minkä ikäinen vaimosi/ lapsen äiti oli lapsen syntyessä?
Vierailija kirjoitti:
Siis tuliko lapsi seitsemänvuotiaana perheeseenne ja olet siis nyt 42v. vai onko tästä lapsen saannista jo seitsemän vuotta aikaa?
Minkä ikäinen vaimosi/ lapsen äiti oli lapsen syntyessä?
Lapsen syntymästä on 7v aikaa, olen nyt 49v ja täytän kesällä 50. Vaimoni oli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitteko halunnut toisen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Olisitteko halunnut toisen lapsen?
En halua toista lasta. Minulle riittää yksi. Haluan että lapseni saa minun jakamattoman huomion. Vaimolla on edellisestä liitosta 27-vuotiaana saatu poika joten hänestä tyttäremme sai sisaruksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainokaiseni täyttää ensi vuonna 18 vuotta, kun täytän 43. Kysyttävää? Oma isäni menehtyi 63-vuotiaana, kun olin 18-vuotias. Itse en halunnut pappaisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainokaiseni täyttää ensi vuonna 18 vuotta, kun täytän 43. Kysyttävää? Oma isäni menehtyi 63-vuotiaana, kun olin 18-vuotias. Itse en halunnut pappaisäksi.
En koe olevani mikään pappaisä. Olen aina ollut omaa ikääni nuoremman oloinen ja näköinen. Nuoruuttakin elin 39-vuotiaaksi asti ja 40-vuotiaana päätin vasta miehistyä ja 42-vuotiaana isäksi tulemisen näin sopivaksi minulle. Minulla on ollut lukuisia naissuhteita, paljon nuorempiakin naisia, olen tykännyt aina oluesta ja juhlimisesta, luonteeltani olen positiivinen ihminen, joten koen että olen elänyt hyvän elämän. Oma isäni kuoli 74-vuotiaana, olin tuolloin 37-vuotias. Voisin kysyä sinulta, onko lapsi tuonnut onnellisuutta elämääsi ja millä tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainokaiseni täyttää ensi vuonna 18 vuotta, kun täytän 43. Kysyttävää? Oma isäni menehtyi 63-vuotiaana, kun olin 18-vuotias. Itse en halunnut pappaisäksi.
En koe olevani mikään pappaisä. Olen aina ollut omaa ikääni nuoremman oloinen ja näköinen. Nuoruuttakin elin 39-vuotiaaksi asti ja 40-vuotiaana päätin vasta miehistyä ja 42-vuotiaana isäksi tulemisen näin sopivaksi minulle. Minulla on ollut lukuisia naissuhteita, paljon nuorempiakin naisia, olen tykännyt aina oluesta ja juhlimisesta, luonteeltani olen positiivinen ihminen, joten koen että olen elänyt hyvän elämän. Oma isäni kuoli 74-vuotiaana, olin tuolloin 37-vuotias. Voisin kysyä sinulta, onko lapsi tuonnut onnellisuutta elämääsi ja millä tavoin?
Kaikkihan me ollaan nuorekkaita kunnes kuollaan. Äitini oli 20 vuotta isääni nuorempi, mutta eipä siitä iloa ole, isän kanssa kun harrasteltiin miesten juttuja ja äiti touhusi ja touhuaa edelleen sisareni kanssa. Tyhjä paikka on jäänyt sydämeeni isän osalta, siksi olen tehnyt kaikkeni ollakseni itse yhtä hyvä isä ja toivottavasti pidempään. Palautteesta päätellen olen ollutkin. Eipä siinä mitään, pidä huolta läheisistäsi niin kauan kuin voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainokaiseni täyttää ensi vuonna 18 vuotta, kun täytän 43. Kysyttävää? Oma isäni menehtyi 63-vuotiaana, kun olin 18-vuotias. Itse en halunnut pappaisäksi.
En koe olevani mikään pappaisä. Olen aina ollut omaa ikääni nuoremman oloinen ja näköinen. Nuoruuttakin elin 39-vuotiaaksi asti ja 40-vuotiaana päätin vasta miehistyä ja 42-vuotiaana isäksi tulemisen näin sopivaksi minulle. Minulla on ollut lukuisia naissuhteita, paljon nuorempiakin naisia, olen tykännyt aina oluesta ja juhlimisesta, luonteeltani olen positiivinen ihminen, joten koen että olen elänyt hyvän elämän. Oma isäni kuoli 74-vuotiaana, olin tuolloin 37-vuotias. Voisin kysyä sinulta, onko lapsi tuonnut onnellisuutta elämääsi ja millä tavoin?
Kaikkihan me ollaan nuorekkaita kunnes kuollaan. Äitini oli 20 vuotta isääni nuorempi, mutta eipä siitä iloa ole, isän kanssa kun harrasteltiin miesten juttuja ja äiti touhusi ja touhuaa edelleen sisareni kanssa. Tyhjä paikka on jäänyt sydämeeni isän osalta, siksi olen tehnyt kaikkeni ollakseni itse yhtä hyvä isä ja toivottavasti pidempään. Palautteesta päätellen olen ollutkin. Eipä siinä mitään, pidä huolta läheisistäsi niin kauan kuin voit.
Tietysti pidän, hyvää jatkoa sinulle! Enkä nyt sanoisi, että kaikki olisivat nuorekkaita kuolemaansa saakka, kyllä aika monilta rupesi se nuorekkuus -90 luvulla vielä ainakin häviämään kun ikä alkoi pyöriä siinä 30. Itse rakastan elämää niin paljon, että olen halunnut pitää hauskaa mahdollisimman pitkään ja onneksi mulle on luotu hyvät geenit myös ulkonäön säilymisen puolesta! Tosin nythän tuo ikä on alkanut luonnollisesti jo vähän näkymäänkin, 47-vuodesta eteenpäin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainokaiseni täyttää ensi vuonna 18 vuotta, kun täytän 43. Kysyttävää? Oma isäni menehtyi 63-vuotiaana, kun olin 18-vuotias. Itse en halunnut pappaisäksi.
En koe olevani mikään pappaisä. Olen aina ollut omaa ikääni nuoremman oloinen ja näköinen. Nuoruuttakin elin 39-vuotiaaksi asti ja 40-vuotiaana päätin vasta miehistyä ja 42-vuotiaana isäksi tulemisen näin sopivaksi minulle. Minulla on ollut lukuisia naissuhteita, paljon nuorempiakin naisia, olen tykännyt aina oluesta ja juhlimisesta, luonteeltani olen positiivinen ihminen, joten koen että olen elänyt hyvän elämän. Oma isäni kuoli 74-vuotiaana, olin tuolloin 37-vuotias. Voisin kysyä sinulta, onko lapsi tuonnut onnellisuutta elämääsi ja millä tavoin?
Lol :D En oo muuten eläissäni tavannut miestä, joka ei luule olevansa "nuorekas" ja "nuoremman näköinen" kuin on. Ihan sama minkälainen elähtänyt kurppa, toi on nyrkkisääntö. Treffipalstat on täynnä elähtäneitä setiä, jotka kuvailevat itseään nuorekkaiksi. Miehillä on kyllä kovat itsetuntolasit millä ihaillaan itseään.
There you go gramps, et muuten varmasti ole nuoren näkönen jos olet kaljan pöhöttämä setä.
Millä tavalla ajattelit elämäsi paranevan lapsen myötä?
Kävikö niin?