Mitä kirjoitat päiväkirjaasi?

Aika monenlaista. Kirjoitan, jos jokin painaa mieltä, kirjoitan, jos jokin oikein ilahduttaa. Kirjoitan siitä mitä meillä on tapahtunut, ihan tavallisiakin asioita. Kirjoitan myös maailmantapahtumista, luin esim. vähän aikaa sitten mitä olin kirjoittanut syyskuun yhdennentoista iskuista, olin ollut melko shokissa ja kirjoittanut suunnilleen kaiken mitä tv:ssä tuona iltana kerrottiin.

En pelkää, että lukevat, aiemmin sanoin, että polttakaa sitten päiväkirjani, kun kuolen, mutta nyt ajattelen, että mitäpä väliä sillä nyt sitten enää on kuolemani jälkeen. Toki sieltä paljastuu sitten muutamia vähän erikoisia juttuja.

Kirjotan vaan itselleni, toivon ettei kukaan koskaan pääse niitä lukemaan (ainakaan mun elinaikana)..

Kirjotan melken päivittäin, yleensä ensin ihan mitä päivän aikana on tapahtunu, pieniäkin asioita. Niitä pieniä asiota on kiva lukea jälkeenpäin,. :) Sitten kirjotan fiiliksiä ja ajatuksia päivästä, jos jonkun ihmisen kanssa ollut joku hyvä keskustelu tai riita niin nekin kirjoitan.

Joskus jos oikein innostaa niin kirjotan pohdiskelevia tekstejä, haaveita, tulevaisuudensuunnitelmia.

Päiväkirjoja oon kirjotellu jo jostain kolmosluokalta asti, nyt 22v. :)

Vierailija kirjoitti:

Aika monenlaista. Kirjoitan, jos jokin painaa mieltä, kirjoitan, jos jokin oikein ilahduttaa. Kirjoitan siitä mitä meillä on tapahtunut, ihan tavallisiakin asioita. Kirjoitan myös maailmantapahtumista, luin esim. vähän aikaa sitten mitä olin kirjoittanut syyskuun yhdennentoista iskuista, olin ollut melko shokissa ja kirjoittanut suunnilleen kaiken mitä tv:ssä tuona iltana kerrottiin.

En pelkää, että lukevat, aiemmin sanoin, että polttakaa sitten päiväkirjani, kun kuolen, mutta nyt ajattelen, että mitäpä väliä sillä nyt sitten enää on kuolemani jälkeen. Toki sieltä paljastuu sitten muutamia vähän erikoisia juttuja.

En siis halua, että nyt vielä lukevat, ja tiedän perheeni kunnioittavan tätä toivetta.

Toisinaan puran pahaa mieltä, etten purkais kehenkään ihmiseen, mut yleensä kirjotan jotain ahaa-elämyksiä, kun on tajunnut jotain mieltä avartavaa.

Olen pitänyt päiväkirjaa jo 30 vuotta, joskus aktiivisemmin ja joskus satunnaisemmin.

Kirjoitan lähinnä sellaisista asioista joita haluan jotenkin työstää, en siis niinkään dokumentoida. Se on sellaista tajunnanvirtaa... En pyri siihen että päiväkirjoistani saisi jotenkin tosi kattavan kuvan siitä mitä kaikkea olen elämässäni tehnyt, vaikka tietysti kyllähän sitäkin puolta tulee siinä sivussa kirjanneeksi. Enemmänkin pyörittelen omia ajatuksiani ja yritän päästä selville siitä, mitä mieltä oikein mistäkin olen.

Ajatus siitä että joku lukisi päiväkirjojani on hyvin ahdistava, mutta toistaiseksi en usko että ketään kiinnostaa. Mieheni ei jaksa kuunnella edes sanomiani asioita, en voi mitenkään kuvitella että hän rupeaisi vapaaehtoisesti lukemaan ajatuksistani. Lapset ovat vielä alakoululaisia, en usko että niitä kiinnostaa vielä yhtään. Ja vaikka ne teineinä kiinnostuisivat enemmänkin niin päiväkirjoja on liikaa kenenkään tuosta vain läpi luettavaksi. Siihen menisi viikkoja.

Ehkä sitten eläkkeellä on aikaa, ja voisin lueskella päiväkirjoja itsekseni ja muistella miltä tuntui missäkin elämänvaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan puran pahaa mieltä, etten purkais kehenkään ihmiseen, mut yleensä kirjotan jotain ahaa-elämyksiä, kun on tajunnut jotain mieltä avartavaa.

Ja on käynyt mielessä, että mitäs jos musta henki lähtee, en haluis että kukaan lukee mun kiukkuisena kirjoittamia juttuja. Mut luotan, et mun läheiset kunnioittas mun yksityisyyttä kuoleman jälkeenkin. Ja jos ei, niin ei kai sillä sit enää oo väliä.

Oon välillä testannu, kirjoittanu jotain sellasta, minkä lukemisen jälkeen ei varmasti pystyis käyttäytymään ihan normaalisti mua kohtaan, eikä sen perusteella ainakaan oo tähän mennessä kukaan lukenut. :D