Elämäm kova koulu
Oletko käynyt elämäm kovan koulun ja sitä myöten ylennyt oman elämän toimitusjohtajaksi?
WT-tutkani pirisee hulluna.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt. Elämämkoulua halveksitaan, mutta se on todellisuudessa kehittävämpi kuin akateeminen tutkinto. Elämämkoululaisuus ei ikinä nouse päähän, eikä häntä arvosteta samalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä että kouluja käymätön joutuu kehittämään henkisiä ominaisuuksiaan enemmän.
Millä perusteella akateemiset eivät ole käyneet myös elämän koulua? Vähän kuin ala-aste. Kaikki sen käyneet, mutta eipä sitä liiemmin mainosteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt. Elämämkoulua halveksitaan, mutta se on todellisuudessa kehittävämpi kuin akateeminen tutkinto. Elämämkoululaisuus ei ikinä nouse päähän, eikä häntä arvosteta samalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä että kouluja käymätön joutuu kehittämään henkisiä ominaisuuksiaan enemmän.
Millä perusteella akateemiset eivät ole käyneet myös elämän koulua? Vähän kuin ala-aste. Kaikki sen käyneet, mutta eipä sitä liiemmin mainosteta.
Eikö se käy ilmi tuosta viestistäni? Kyllähän lottovoittajakin voi tietää miltä tuntuu olla köyhä, mutta lottovoitolla on seuraukset. Raha muuttaa ihmistä, eikä yleensä parempaan päin. Samalla tavalla koulutus ja tieto aiheuttaa ylpeyden tunnetta ihmisessä. Henkinen kypsyys edellyttää usein nöyrää asennetta ja arvostettuna saavutuksena akateeminen tutkinto saa ihmisen ylpistymään. Elämämkoulu ei ole pelkkä koulu, se on filosofia.
Elämänkoululaiset ylpeilee vastoinkäymisillään tai sillä, että ovat ryypänneet yli puolet elämästään. Elämänkoululaiset on rasisteja.
Ei akateemisuus mitään ylpistä. Jos joku panostaa valtavasti aikaa ja vaivaa kouluttautuaakseen ei se ole elämänkoululaiselta pois. Kateus nostaa päätään, siitä tässä on kyse.
Life is a lesson, you learn it when you trough.
Miksi se muuten on elämäM koulu? Eikä elämäN koulu, kuten pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Ei akateemisuus mitään ylpistä. Jos joku panostaa valtavasti aikaa ja vaivaa kouluttautuaakseen ei se ole elämänkoululaiselta pois. Kateus nostaa päätään, siitä tässä on kyse.
Akateemisuus on opettanut minulle sen, kuinka vähän todellisuudessa tiedän.
Elämänkoululaisille: kyllä jokaiselle on se oma risti kannettavanaan. Toisille isompi, toisilla pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se muuten on elämäM koulu? Eikä elämäN koulu, kuten pitäisi olla?
Akateemiset kateuksissaan yrittävät pilkata ja kirjoittavat sen väärin, koska olettavat että ainoastaan yliopistossa opetetaan kirjoittamaan. Kateus nostaa päätään.
Eli siis.. opiskelen hallintotieteitä kolmatta vuotta mutta koska olen nyt jotenkin muuttunut ylpeäksi ja huonoksi ihmiseksi niin elämämkoululaisilla on oikeus halveksia minua?
Btw, pääsin kouluun vaikka olin jo yhden lapsen äiti (sain lapsen 19 vuotiaana) ja lisäksi olen köyhästä duunariperheestä ja vanhempani erosivat kun olin teini. Mutta siis koska olen yliopistossa niin olen yhtäkkiä elämää ymmärtämätön kusipää? Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei akateemisuus mitään ylpistä. Jos joku panostaa valtavasti aikaa ja vaivaa kouluttautuaakseen ei se ole elämänkoululaiselta pois. Kateus nostaa päätään, siitä tässä on kyse.
Akateemisuus on opettanut minulle sen, kuinka vähän todellisuudessa tiedän.
Elämänkoululaisille: kyllä jokaiselle on se oma risti kannettavanaan. Toisille isompi, toisilla pienempi.
T. en ole koskaan opiskellut yliopistossa
Mistähän akateemisten pitäisi olla kateellisia elämänkoululaisille?
Mitä väliä? Nykyäänhän isoin ero akateemisen ja elämänkoululaisen välillä on se kuinka monta vuotta käy kouluja ennen työttömyyttä...
Äippä kirjoitti:
Eli siis.. opiskelen hallintotieteitä kolmatta vuotta mutta koska olen nyt jotenkin muuttunut ylpeäksi ja huonoksi ihmiseksi niin elämämkoululaisilla on oikeus halveksia minua?
Btw, pääsin kouluun vaikka olin jo yhden lapsen äiti (sain lapsen 19 vuotiaana) ja lisäksi olen köyhästä duunariperheestä ja vanhempani erosivat kun olin teini. Mutta siis koska olen yliopistossa niin olen yhtäkkiä elämää ymmärtämätön kusipää? Selvä.
Näinhän se taitaa mennä. Oletko kokenut, että sinun pitäisi tyytyä duunari rooliisi? Tämä on kyseisen sisäisen dynamiikan käyttäytymissääntö, joka estää kyvykkäitä ryhmäläisiä "poistumaan" ryhmästä. Henkilö, joka on huono koulussa, ei arvosta koulutusta, koska tämä korostaa hänen heikouttaan ja alentaa hänen sosiaalista arvokkuuttaan.
Äippä kirjoitti:
Eli siis.. opiskelen hallintotieteitä kolmatta vuotta mutta koska olen nyt jotenkin muuttunut ylpeäksi ja huonoksi ihmiseksi niin elämämkoululaisilla on oikeus halveksia minua?
Btw, pääsin kouluun vaikka olin jo yhden lapsen äiti (sain lapsen 19 vuotiaana) ja lisäksi olen köyhästä duunariperheestä ja vanhempani erosivat kun olin teini. Mutta siis koska olen yliopistossa niin olen yhtäkkiä elämää ymmärtämätön kusipää? Selvä.
Ironista että valitat pilkkaamisesta kun itse puhut "elämänkoululaisista". Täällä ei ole pilkattu akateemisia. Eli kateuskorttia on turha käyttää.
Äippä kirjoitti:
Eli siis.. opiskelen hallintotieteitä kolmatta vuotta mutta koska olen nyt jotenkin muuttunut ylpeäksi ja huonoksi ihmiseksi niin elämämkoululaisilla on oikeus halveksia minua?
Btw, pääsin kouluun vaikka olin jo yhden lapsen äiti (sain lapsen 19 vuotiaana) ja lisäksi olen köyhästä duunariperheestä ja vanhempani erosivat kun olin teini. Mutta siis koska olen yliopistossa niin olen yhtäkkiä elämää ymmärtämätön kusipää? Selvä.
Näin se kato menee. Faijani on sähköasentaja, äitini sosiaalitantta. Itse muutuin kusipääksi heti kun aloitin opiskelut. Kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei akateemisuus mitään ylpistä. Jos joku panostaa valtavasti aikaa ja vaivaa kouluttautuaakseen ei se ole elämänkoululaiselta pois. Kateus nostaa päätään, siitä tässä on kyse.
Akateemisuus on opettanut minulle sen, kuinka vähän todellisuudessa tiedän.
Elämänkoululaisille: kyllä jokaiselle on se oma risti kannettavanaan. Toisille isompi, toisilla pienempi.
T. en ole koskaan opiskellut yliopistossa
On rumaa ottaa toisen teksti omakseen.
Vierailija kirjoitti:
Äippä kirjoitti:
Eli siis.. opiskelen hallintotieteitä kolmatta vuotta mutta koska olen nyt jotenkin muuttunut ylpeäksi ja huonoksi ihmiseksi niin elämämkoululaisilla on oikeus halveksia minua?
Btw, pääsin kouluun vaikka olin jo yhden lapsen äiti (sain lapsen 19 vuotiaana) ja lisäksi olen köyhästä duunariperheestä ja vanhempani erosivat kun olin teini. Mutta siis koska olen yliopistossa niin olen yhtäkkiä elämää ymmärtämätön kusipää? Selvä.Näinhän se taitaa mennä. Oletko kokenut, että sinun pitäisi tyytyä duunari rooliisi? Tämä on kyseisen sisäisen dynamiikan käyttäytymissääntö, joka estää kyvykkäitä ryhmäläisiä "poistumaan" ryhmästä. Henkilö, joka on huono koulussa, ei arvosta koulutusta, koska tämä korostaa hänen heikouttaan ja alentaa hänen sosiaalista arvokkuuttaan.
Nyt kyllä tiivistit koko asian ytimen. Komppaan.
Olen käynyt. Elämämkoulua halveksitaan, mutta se on todellisuudessa kehittävämpi kuin akateeminen tutkinto. Elämämkoululaisuus ei ikinä nouse päähän, eikä häntä arvosteta samalla tavalla. Tämä tarkoittaa sitä että kouluja käymätön joutuu kehittämään henkisiä ominaisuuksiaan enemmän.