Lue keskustelun säännöt.
Tunnen olevani huono äiti
28.01.2016 |
Vauvani on nyt reilu kuukauden ikäinen ja toisinaan tuntuu että olisin universumin huonoin äiti...
Jo synnariltä asti on tullut tasaisesti arvostelua lähipiiriltä milloin mistäkin. Teen jatkuvasti kaiken väärin, edes tuttipullolla en kuulema osannut syöttää oikein. Nukutan myös vauvan väärin, kun nukahtaa yleensä syliin tai rinnalle. Muut vauvat kuulema nukahtavat kun vaan laitetaan sänkyynsä.
Lisäksi vauvani on vain osittaisimetyksellä, joten korvikkeiden käytöstä saan myös kuraa niskaan.. Syy osittaisimetykselle on se, ettei vauvalle riitä oma maitoni. Toisinaan olen pitänyt vauvaa rinnalla jopa neljä tuntia putkeen, mutta silti vauva itkee nälkää. Paino lähti myös putoamaan heti kun neuvolan käskyn mukaan yritettiin vähentää korvikkeiden käyttöä.. Mutta tämähän on vaan tekosyy, laiska äitihän vain olen kun pullolla syötän imetyksen lisäksi..
Minun kanssani vauva itkee ja kitisee jos en pidä sylissä, eikä liioin nuku päiväunia kuin vartin pätkissä. En siis saa esim. ruokaa tehtyä, hyvä kun pari voileipää saa äkkiä tehtyä ja nekin yleensä niin että vauva huutaa sen aikaa. Miehen kanssahan vauva sitten on rauhallinen ja nukkuu jopa neljän tunnin päikkärit, mies saa kaikessa rauhassa keiteltyä ruoat ja jopa siivoiltua... Väkisinkin tuli luuseriolo tämän jälkeen, en sitten ilmeisesti osaa lapsen kanssa olla oikein.
Alkaa väkisinkin käydä sääliksi lasta kun on saanut näin paskan äidin..
Kommentit (5)
Voi ei! Sillä, miten reilu kuukauden ikäinen nukkuu ja itkee, ei ole mitään tekemistä äidin "hyvyyden" kanssa! Tuo kitinä ja lyhyet unet ovat AIVAN normaaleja. Se, että vauva kitisee sinun sylissäsi ja nukkuu miehen kanssa voi johtua siitä, että vauva haistaa sinusta maidon ja etenkin kun on tarvinnut lisäravintoa niin itkeskelee ruokaa. Miehen kanssa ruoka ei tule mieleen niin helposti.
Ja vastasyntyneen kuuluu nukahtaa syliin tai rinnalle, se on hänelle parasta ja ihaninta. Hitto kun ihmiset tajuaisivat olla väkisin antamatta näitä "hyviä" neuvoja esikoisvauvan äidille!
Kuulostaa siltä, että toimit ihan oikein. Nyt vaan keskityt itseesi ja vauvaan ja teet juuri niin kuin sinusta tuntuu että on parasta, neuvolan ohjeet toki huomioiden (tosin - neuvolassa imetystä saatetaan painottaa joskus liikaa - hyvähän se on, mutta jos vauva tuntuu nälkäiseltä niin anna reippaasti korviketta vaan. Tärkeintä on, että vauvan ei tarvitse olla nälässä).
Älä kuuntele moisia neuvoja tai jopa ehkä ota vähän etäisyyttä näihin neuvojiin. Ole vauvan kanssa ja keskity tutustumaan häneen. Onnea vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa äitiyteen.
Mä annan yhden neuvon: älä kuuntele muiden neuvoja. Paitsi tätä mun antamaa tietysti. :D Ja niitä jotka saat kysymällä.
Ja annanpa toisenkin: luota itseesi ja taitoihisi äitinä. Sussa ei taatusti ole mitään muuta vikaa kuin se että tuo muiden arvostelu on syönyt sun itsetuntoa äitinä. Luota vaan rohkeasti itseesi niin asiat alkaa järjestyä. Äidinvaisto on oikeasti yllättävän hyvä. Luota siihen.
Tsemppiä! Alku on vaikeaa, muistan tuon ajan itsekin vaikka siitä on jo kohta 12 vuotta aikaa...
Jännä että missään ei koskaan kukaan avaudu vastaavasti tyyliin "tunnen olevani huono isä". Kyllähän monilla miehillä olisi tähän syytä vähintään siinä missä naisillakin.
Kiitos kommenteista.
Tuli tuosta neuvolasta vaan mieleen, että tuntuu ettei sieltäkään saa neuvoja järjellisiin juttuihin. Sen sijaan terkka kokee tarpeelliseksi neuvoa mm. ettei vauvaa saa nostaa käsistä ilmaan. Tähän totesin järkyttyneenä, että eipä ole kyllä mieleenkään tullut tuota ruveta raajoista ilmaan nostelemaan..
Samoin kun kehuin iloisena, että vauvaa on alkanut hirveästi kiinnostaa valot ja ilmeisesti valojen ja värien takia katselee tv:tä päin kiinnostuneena aina kun tv avataan. Tähän terkka toteaa, että vauvan jättäminen tv:n eteen passivoi, sen kanssa pitäisi seurustella eikä jättää tv;tä katselemaan.
Anopille taas kun totesin, että odotan jo innolla vauvan ekaa hymyä, niin anoppi toteaa mitä ihmettä minä sitä odottelen, eihän se hymyile vielä aikoihin
Jepjep... Pitänee pitää jatkossa naama kiinni. Kun näistä tuntuu että ne pienetkin ilonaiheet mitä tämän huono äiti -tunteen keskellä löydän ja mistä tulee onnistumisen tunteita kun vauva kehittyy, niin lytätään tylysti.
Opit kyllä. Yritä rauhoittua vauvan seurassa. Vauvat on usein hankalia, mutta tästä vain harvemmin puhutaan julkisesti. Noihin arvostelijoihin totut, kun aikaa kuluu. Aina löytyy joku, joka mukamas tietää asiat paremmin sun lapsesta kuin sinä. Sitä se vanhemmuus on.
Oikeasti, opit kyllä olemaan lapsesi kanssa. Siihen saattaa mennä joillakin pidempään kuin toisilla, mutta huonoa äitiä se ei kenestäkään vielä tee. Minusta tuo epävarmuutesi on merkki siitä, että ajattelet vauvan parasta ja haluaisit tehdä "oikein".