Lue keskustelun säännöt.
miten päästä yli vaikeasta erosta?
26.01.2016 |
Takana siis pitkä suhde jonka yhtäkkiä mies päätti lopettaa. Syyksi sanoi kiinnostuksen olleen laskenut niin pahasti jo pitkän aikaa ettei seurustelu enään toimi. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä. Huomasin kyllä että kiinnostus ei ollut pariin vikaan kuukauteen korkealla, mutta en käsitellyt asiaa. Poikaystävältäni kysyin usein että kai rakastat edelleen ja vastaus oli aina "tottakai rakastan" jonka jälkeen hän sanoi minua vainoharhaiseksi. Hänestä myös tuli todella läheinen toisten naisten kanssa eikä seurani enään kiinnostunut. Hän ignoorasi viestejäni jopa päiviä, mutta oli kuitenkin normaali kun vietimme aikaa yhdessä. Olin sekaisin enkä tiennyt miten olisi pitänyt toimia ja tajusin liian myöhään että todellakin jotakin olisi pitänyt tehdä. Hän sanoo että tunteiden laskeminen ei ollut vikani vaan hänen oma vikansa. Hänen mielestään suhdetta ei olisi voinut pelastaa vaikka olisin sisäistänyt ongelmat aikaisemmin. Joudun näkemään häntä joka päivä koska opiskelemme samassa rakennuksessa. Hän myös koittaa pyyhkiä yhteistä menneisyyttämme kaikista sosiaallisista medioista ja jopa kieltää olleensa kanssani koskaan. Tämä mies oli tukipilarini ja ainoa ihminen kelle puhuin murheistani, ja olen yksinkertaisesti hukassa. Pienikin neuvo voi auttaa minua pääsemään eteenpäin, ja arvostan kaikkia jotka vaivaantuvat auttamaan.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voin lohduttaa kertomalla että olen itse todella huono pääsemään yli tuommoisista asioista - siis todella(!) huono! Olen parisen kertaa särkenyt sydämeni oikein kunnolla, mutta voin luvata että aika tekee tehtävänsä. Alku menee aina vähän sumussa, sen jälkeen alkaa selkenemään ja paraneminen alkaa. Älä ihmettele jos olotila jojoilee, eli välillä on hyviä hetkiä ja yhtäkkiä iskee hirveä ikävä. Puhuminen tietysti auttaa ja kannataa keksiä tekemistä. Tiedän ettei siltä nyt tunnu, mutta vielä koittaa päivä, jolloin olet sitä mieltä että ero olikin hyvä asia! Sinua odottaa vielä uudet seikkailut :)
Mun keinot ei toimi kaikille, mutta kun kerran pyysit..
Anna asialle aikaa. Se voi vaatia tosi paljon aikaa, mutta ei kiirehtiminenkään auta.
Älä kiellä tunteitasi, vaan anna itsellesi lupa surra.
Ja minä sitten rukoilin Jumalaa saadakseni voimaa. Ja se auttoi. Älä loukkaannu tästä vinkistä, tiedän kyllä, että se ei ole kaikkien juttu. Eikä ollut minunkaan juttuni aiemmin, mutta nyt on.
Aika auttaa. Eli älä odota ihmeparantumista surusta heti, sitä ei tapahdu kenellekään. Mytta ajan kanssa toivut, elämääsi tulee uutta, tulee myös uutta rakkautta.
Välillä kun et meinaa jaksaa etkä nähdä mitään hyvää ja toiveikasta elämässäsi, muista jatkaa siitä syystä, että tulevaisuudesa odottaa aivan uusia juttuja. Oikea rakkaus, ehkä lapsia ja kaikkea. Se on täysin mahdollista, jopa melkein varmaa, mutta ei ihan heti. Kaikki joutuu elämässään rämpimäön tässä suossa joskus ja silloin on tärkeää uskoa siihen, että tulevaisuus on olemassa. Se on, lupaan sen sulle!
Toi on vaikeaa, kun ootte samassa koulussa. Mutta ei se ikuisuuksia jatku.
Liikunta auttaa yllättävän paljon. Se pitää päätä koossa, antaa energiaa ja purkaa kiukkua, vihaa ja kipua kehista, sillä kehoonhan sattuu suru.
Mitä nopeammin alat ajatella muuta, sen parempi. Mutta älä soimaa itseösi siitä, että heti muut ajatukset eivät luonnistu. Pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti.
Pidä huoli koulusta, älä luovuta sillä sitten tulee vaikeampaa. Maksa laskut ajallaan, hoida käytännön asiat.
Yritä hyväksyä se, että et pysty pakottamaan häntä takaisin. Et pysty muuttamaan tilannetta, mytta on inhimillistä, että aluksi pohdit syitä ja seurauksia ja soekuloit pääsi puhki. Ajattelu ei ratkaise tilannetta, vaan siitö ajattelusta irti pääseminen.
Etsi selfhelp-kirjoja, kirjastoissakin paljon. Ennen kaikkea muistam että vaikka et nyt osaa kuvitella tai uskoa tai edes haluta jotain toista ihmistä rakkaaksesi, niin koittaa vielä aika, jolloin tämä muisto ei satu ja ilet paljon onnellisempi toisen kanssa.
Hali. Selviät kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Sun ikä, kauanko olitte yhessä, asuittako omillanne, yhdessä. Vanhempien luona. Eka siippa, ja onko lapsia???
Vielä opsikelu ikäinen, pari vuotta ja vähän päälle, omillamme asuttiin koko seurustelun ajan vaikka ajatuksena oli muuttaa yhteen. Ensimmäinen suhde silloiselle poikaystävälleni, toinen vakava minulle.
Sun ikä, kauanko olitte yhessä, asuittako omillanne, yhdessä. Vanhempien luona. Eka siippa, ja onko lapsia???