Lue keskustelun säännöt.
Suhteissa ei enää sähköä, sanoo psykologi, ja varsinkin naiset haluaa enemmän?
21.01.2016 |
Tony Dunderfelt Hesarissa: Parisuhteista on kadonnut kipinä, koska vaalimme samankaltaisuutta. Ollaan tasa-arvoisia ja kaikesta samaa mieltä mutta vetovoima puuttuu.
Mitä sitten tehdä, jos näin käy? Onnistuuko sen viehätyksen vielä löytämään sen tutun ja turvallisen kumppanin kanssa? Täytyykö miehet helpommin siihen tuttuun ja turvalliseen?
Nim.merk. Elämänsä valintoja pohtiva nelikymppinen
Kommentit (22)
En välttämättä tulkinnut tuota niin, että kyse on tasa-arvo vs. perinteiset sukupuoliroolit, vaan että ollaan vaan ajatusmaailmaltaan liian samanlaisia, että jännite pysyisi yllä. Ehkä tämä on vain ikäkriiseilyä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En välttämättä tulkinnut tuota niin, että kyse on tasa-arvo vs. perinteiset sukupuoliroolit, vaan että ollaan vaan ajatusmaailmaltaan liian samanlaisia, että jännite pysyisi yllä. Ehkä tämä on vain ikäkriiseilyä.
ap
Niissä Dunderfeltin kirjoissa se nimenomaan esitetään niin että ongelman tuottaa se kun "naiset ei ole enää naisia ja miehet miehiä", vaan sukupuoliroolit ovat monessakin mielessä kadonneet. Toki osa tuota on tuokin, että ajatellaan että naisten ja miesten pitäisi olla jotenkin kovin erilaisia ajatusmaailmaltaan, ja että samanlaisten välillä ei voisi olla kipinää.
Mutta tosiaan, meillä on työkaveruuudesta ja platonisesta ystävyydestä alkanut suhde, jossa ei mitään "jännitettä" ole kauheasti ollut koskaan mutta seksi on silti aina ollut hyvää, ja suhteen syvetessä vain parantunut, jopa "pervoontunutkin" asioihin joita ehkä 25-vuotiaana ei olisi tullut mieleenkään kokeilla. Nyt yli nelikymppisenä ei ole enää mitään häpeää tai rajoituksia mitä ei voisi kokeilla jos haluaa. Mutta seksin ulkopuolella olemme kuin sisar tai veli tai hyvät samaa sukupuolta olevat ystävykset, ei ole mitään ihme kipinöitä ja jännitteitä.
No kyllä mussakin nämä ovi auki paskojat herättävät väkisinkin ajatuksen, että seksuaalisuuteen kuuluva pieni mystiikka on kadonnut.
Dunderfelt on vanha mies. Oman ikäkautensa edustaja, joka ei ymmärrä enää muuttuvaa maailmaa eikä sitä että ihmisillä on edelleen oikeus muodostaa omanlaisensa parisuhteet ja olla niissä onnellisia juuri omalla tavallaan. Haikailu siihen aikaan, jolloin naisen ensisijainen tehtävä oli sopeutua läpi elämänsä muiden tarpeisiin, on ymmärrettävää mutta turhaa. Koska nimenomaan ne 50-luvulla syntyneet naiset on taistelleet meille nykynaisille oikeuden olla muutakin kuin pelkkä toisten miellyttäjä. Ja samalla miehille on tullut valtavasti lisää liikkumatilaa ilmaista itseään ja tunteitaan. Tasa-arvo on juuri tätä, että jokainen saa olla omanlainen, on muitakin tapoja toimia kuin nähdä maailma vastakohtien kautta. Voi vaikka tutustua ihmisiin yksilöinä ja persoonina.
Dunderfeldin oma vaimo lähti hesarin jutun mukaan yllättäen, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa siihen, että hänen mielestään juuri nimenomaan naiset alkaa haluta enemmän ja ovat tyytymättömiä. mitenkäs ne miehet, jotka vaihtaa nuorempaan? yksittäistapauksia varmaan ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus toivoisi että ihmiset miettisivät ihmissuhteitaankin järjellä. On törkeää syöttää nuorille ihmisille illuusiota, että hyvä parisuhde on sellainen, että siinä säilyy kipinä seuraavat 80 vuotta joka päivä joka hetki. Että puolisot lupaavat toisilleen ettei koskaan ole huonoja päiviä eikä haluttomia kausia. Ei työttömyyttä, väsymystä, stressiä, huolia, ei liikaa töitä, ei talonrakennusta, ei huolta lapsista, toimeentulosta, omista vanhemmista, mistään. Että aina on aikaa ajatella pilke silmäkulmassa sitä toisen alapäätä, myös kesken suruajan ja masennuksen ja syöpähoitojen ja vaikeiden raskaus- ja pikkulapsiaikojen.
Jos tommosia menee lupaamaan, menee lupaamaan asioita joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Jos tommosta vaatii, ei edes halua puolisoa jonka kanssa eletään hyvät ja pahat ajat, yhdessä, vaan haluaa yhdistetyn iskän ja äiskän joka on aina läsnä niitä puolison tarpeita varten mutta jolla ei koskaan ole omia tarpeita.
Ehkä nykypäivänä läheiseenkään ei voi luottaa oli se sitten oma kumppani tai vanhempi. Tämä on modernia maailmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nykypäivänä läheiseenkään ei voi luottaa oli se sitten oma kumppani tai vanhempi. Tämä on modernia maailmaa
On parempi keskittyä vain omiin mieltymyksiin jos ei vastakaikua ystävältään yrityksistä huolimatta saa!
En oikein tiedä, mitä ko henkilö kipinän katoamisella tarkoittaa. Omat vanhempani ovat olleet naimisissa jo yli 60 vuotta ja kun ollaan juteltu pitkän avioliiton "salaisuuksista", niin yksi merkittävä asia on ollut tahto olla yhdessä sekä ymmärrys, ettei suhde voi olla enää vuosikymmenten jälkeen samanlaista intohimoa kuin parikymppisenä suhteen alussa. Puolisosta tulee luotettava kumppani, tuttu ja turvallinen, jonka kanssa on hyvä olla, elää ja vanheta yhdessä. Ehkä vanhempieni avioliitosta on tosiaan kadonnut kipinä, jos kipinällä tarkoitetaan sitä alkuhuuman kaltaista hypetystä. Varsin onnellisilta he vielä näin lähellä 90-vuotispäiviäänkin näyttävät silti olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua nii kyllästyttää tää.
Naiset vähättelevät miehiä.
Naiset vaativat enemmän.
Naiset eivät osaa asettaa perheen parasta oman edun edelle.
Aina vaan naiset naiset naiset. Jos vaan uutisia lukisi, voisi hyvin kuvitella naisten olevan se nuorempien mukaan lähtevä, enemmän pettävä ja itsekkäämpi sukupuoli. Ja silloinkin kun mies on tuota niin se on naisen vika jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mua nii kyllästyttää tää.
Naiset vähättelevät miehiä.
Naiset vaativat enemmän.
Naiset eivät osaa asettaa perheen parasta oman edun edelle.
Aina vaan naiset naiset naiset. Jos vaan uutisia lukisi, voisi hyvin kuvitella naisten olevan se nuorempien mukaan lähtevä, enemmän pettävä ja itsekkäämpi sukupuoli. Ja silloinkin kun mies on tuota niin se on naisen vika jollain tavalla.
Jep. Minä olen jo ajat sitten päättänyt olla sekaantumatta parisuhteisiin ollenkaan juuri tuosta syystä. En jaksa tätä sukupuolten sotaa ja ainaisia ongelmia. Sinkkuna on niin hyvä olla, ulkopuolella kaikesta tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mussakin nämä ovi auki paskojat herättävät väkisinkin ajatuksen, että seksuaalisuuteen kuuluva pieni mystiikka on kadonnut.
Joillakin siihen kuuluu mystiikka, toisilla ei. Meillä sitä ei todellakaan kuulu. Seksuaalisuus on hyvin eläimellinen ja avoin asia, oikeastaan kaiken mystiikan ja salailun vastakohta. Jos se mies on ollut myös synnytyssalissa kun olen pukannut alapäästäni 2 lasta, ähkien ja voihkien ja huutaen, niin eiköhän joku paskalla istumisen näkeminen ole siihen verrattuna pieni juttu.
Olisipa hauska joskus kuulla tuon miehen ex-rouvan ajatuksia siitä mikä meni pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säilyikö se kipinä perinteisten roolien aikaan? Mun käsitykseni mukaan ei yhtään sen paremmin, erota vaan ei voinut, koska se olisi ollut iso häpeä ja useimmiten omankin vakaumuksen vastaista.
Esim. omat isovanhempani asuivat eri puolilla taloa toisiaan vältellen viimeiset 40 vuotta avioliitostaan. Ulkopuoliset hehkuttivat heidän avio-onneaan kultahääpäivänä, vain lähimmät tiesivät totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mua nii kyllästyttää tää.
Naiset vähättelevät miehiä.
Naiset vaativat enemmän.
Naiset eivät osaa asettaa perheen parasta oman edun edelle.
Aina vaan naiset naiset naiset. Jos vaan uutisia lukisi, voisi hyvin kuvitella naisten olevan se nuorempien mukaan lähtevä, enemmän pettävä ja itsekkäämpi sukupuoli. Ja silloinkin kun mies on tuota niin se on naisen vika jollain tavalla.
Muakin kyllästyttää. Näitä juttuja lukiessa luulisi, ettei maailmassa ole olemassakaan muita ihmisiä kuin naisia. Jotka on parisuhteessa jonkun näkymättömän ameeban kanssa, ei toisen, aikuisen ihmisen kanssa. Naiset selittää toisilleen koko ajan mikä naisissa on vikana (paitsi juu tää syksi psykologi, mies, joka myös haluaa selittää mikä naisissa on vikana) mut kukaan ei hoksaa koskaan kysyä miehiltä onko naisissa nyt ylipäänsä mitään vialla. Tässä kaikessa kaakatuksessa alkaa kohta päätä särkemään.
Vierailija kirjoitti:
Koska nimenomaan ne 50-luvulla syntyneet naiset on taistelleet meille nykynaisille oikeuden olla muutakin kuin pelkkä toisten miellyttäjä. Ja samalla miehille on tullut valtavasti lisää liikkumatilaa ilmaista itseään ja tunteitaan.
Tätä on saavutettu:
-naiset ovat saaneet oikeuden olla epänaisellisia, miehekkäitä ja jopa lesboja
-miehet ovat saaneet oikeuden olla epämiehekkäitä, feminiinisiä ja jopa homoja
Silti molemmat sukupuolet huutavat, että missä ovat ne naiselliset naiset tai miehekkäät miehet. Nyt ehkä pahemmin kuin koskaan.
Onpa siis mahtava saavutus.
Ihmissuhteet ovat jotenkin väljähtyneet, kun olemme kaikki vaan samanlaisia "henkilöitä", ei miehiä ja naisia. Siltä ainakin näyttää näin yleisellä tasolla.
Kyllä minua kiehtoo miehessä (muitten asioitten lisäksi) yksinkertaisesti se miehisyys. Ei pelkästään se, että onpa kiva tyyppi, vaan se, että onpa kiva mies.
En halua olla vaan kumppani, tyyppi... Haluan olla nainen isolla N:llä mieheni vieressä. Ja jokainen mies ansaitsisi tuntea itsensä mieheksi naisensa kanssa, ei vaan kaveriksi, kumppaniksi, henkilöksi, tyypiksi...
Pitkässä parisuhteessa on paljon olennaisempia tekijöitä kuin kipinöinti.Tuo kuulostaa perin naivilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nimenomaan ne 50-luvulla syntyneet naiset on taistelleet meille nykynaisille oikeuden olla muutakin kuin pelkkä toisten miellyttäjä. Ja samalla miehille on tullut valtavasti lisää liikkumatilaa ilmaista itseään ja tunteitaan.
Tätä on saavutettu:
-naiset ovat saaneet oikeuden olla epänaisellisia, miehekkäitä ja jopa lesboja
-miehet ovat saaneet oikeuden olla epämiehekkäitä, feminiinisiä ja jopa homoja
Silti molemmat sukupuolet huutavat, että missä ovat ne naiselliset naiset tai miehekkäät miehet. Nyt ehkä pahemmin kuin koskaan.
Onpa siis mahtava saavutus.
Näinkö sinä näet asia? Minä näen tän pikemminkin nykyisen minäminä-kulttuurin ilmentymänä. Ihmiset ei huuda kuorossa tietynlaisia miehiä ja naisia, vaan sellaisia ihmisiä kuin juuri MINÄ haluan. Ihmisten pitää olla tietynlaisia, että MINÄ voin kokea olevani tietynlainen. Kuvitellaan että muut ihmiset on täällä juuri MINUA varten, ei elämässä omaa, ainoaa elämäänsä.
Tony Dunderfelt on jauhanut tuota samaa paskaa vuosikaudet. Että muka vetovoima ja kipinä voisi syntyä ainoastaan perinteisistä sukupuolirooleista, ja niiden katoaminen välttämättä veisi seksuaalisen vetovoiman suhteesta.
Mutta eiköhän meitä ole muitakin kuin meidän pariskunta, jotka on mahdollisimman kaukana perinteisistä sukupuolirooleista, molemmat aika "sukupuolettomia" nörttejä, ja seksielämä on silti todella hyvää ja vetovoimaa riittää.