Lue keskustelun säännöt.
epävakaa persoonallisuus ja seurustelu tilitystä
19.01.2016 |
Olen epävakaan persoonallisuus häiriön diagnoosin saanut hieman alle 40 v nainen. Olen ihastunut mieheen, jonka kanssa meillä alun perin jonkinlainen kevyehkö seksisuhde. Myös miehen tunteet minuun ovat vahvistuneet. Mitä enemmän olen hänestä alkanut välittämään sitä enemmän pelkään että minusta ei ole parisuhteeseen, sillä kaikki aikaisemmat parisuhteeni ovat menneet todella pahasti pieleen. En uskalla rakastua, koska tunnen että lopulta satutan itseni tai haluamatta toista. Olen pyöritellyt mielessäni jonkin aikaa että lopetan suhteen, jotta miehellä olisi mahdollisuus saada täysipäinen kumppani.
Aikaisempi vuosia kestänyt suhteeni päättyi hyvin kipeällä tavalla. Silloinen kumppani sanoi rakastuneensa valheeseen jota ei ole olemassa. Hän tarkoitti sillä sitä että osaan kyllä miellyttää ja olla kiltti, mutta todellisuudessa olen kuin pieni piru. Riitatilanteissa ja kuormituksessa minusta pääsee ulos hallitsemattomasti mielipahaa, tiuskin ja kiroilen kuin tukkijätkä. Esitän reipasta, mutta olen heikko ja ex kumppanin mielestä rasittavaa kannatella toista koko ajan pinnalla. Hän kertoi kärsivänsä mielialan ailahtelustani ja siitä että olen liian kiinni toisessa. Myös taloudellisesti olen rasite sillä olen pienellä kuntoutustuella, eikä ole näköpiirissä että palaisin takaisin työelämään.
Uusi seurustelukumppani kyllä tietää mielenterveyden ongelmistani mutta ei taida ihan vielä käsittää sitä samoin kuin aikaisempi kumppani joka jakoi arjen kun asuimme yhdessä. Hän ei ainoastaan jättänyt minua vaan kokee syvää katkeruutta minua kohtaan ja kuinka olen pilannut hänen elämänsä vain olemalla minä. Siksi minun on nyt vaikea sitoutua uuteen kumppaniin, jotenkin exän sanat vain pyörivät päässäni.
Kommentit (6)
Ap kiittää vastauksesta...
Olet oikeassa siinä, että epävarmuutta ja ahdistusta vaikea sietää. Suhteen lopettaminen toisi varmuuden siitä että mitään "pahaa" ei tule tapahtumaan ainakaan toisen aloitteesta, eli toisin sanoen taidan pelätä että tulen uudelleen jätetyksi kun mies näkee millainen todellisuudessa olen. En minä varsinaisesti kenellekään ihmiselle, naiselle tai miehelle, teeskentele, mutta ehkä pyrin peittelemään haavoittavuuttani ja sisäistä kuohuntaani. Menen pois tolaltani todella pienestä ja on vaikea päästä mielentilasta toiseen, jää tavallaan jumiamaan. Olen äkkipikainen ja innostuva niin hyvässä kuin pahassa. Tavallaan tuo piirre on vahvuus kun moni sanonut minua kekseliääksi ja luovaksi ja hauskaksi seuraksi, mutta toisaalta joudun impulsiivisuuden takia myös usein vaikeuksiin. Uutena vuonna miesystäväni vietti tupareita ystäviensä kanssa eikä ollut kutsunut minua mukaan, hetken koin sellaista loukkaantumista ja hylätyksi tulemista että en meinannut millään kestää. Myöhemmin mies laittoi tekstiviestin että olisitpa täällä kainalossa ja tuli helpotuksesta itku. Myöhemmin rauhoittuneena ymmärsin toki että kyllä itsekin haluan toisinaan olla omien tyttöystävieni kanssa tyttöjen iltaa. Olin siis jälleen kerran tehnyt kärpäsestä härkäsen päässäni. Pienen hetken ajan mietin jopa erilaisia kostoja... jokaisessa niistä olisin todennäköisesti satuttanut enemmän itseäni kuin kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaassa persoonallisuushäiriössä on semmoinen puoli että se saattaa tyyntyä kun aikaa kuluu ja ihminen kasvaa, varsinkin jos käy terapiassa tai muuten on ihminen joka osaa pohtia ja suostuukin siihen. Muuttuminen kun tekee aina vähän kipeää, niin sitä pitää sietää...
Kuulostat fiksulta. Olet varmaan hyvällä tiellä. Mietit niin hyvin ja kasvatat sietokykyäsi.
Terv. se 1-viestin lähettäjä.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa oleva 27-vuotias nainen. Sain diagnoosin trauman jälkeisen oireilun pitkittymisen jälkeen ollessani 22.
Minunkin parisuhteeni ovat aina päättyneet riitaisasti ja katkerasti, usein siksi, koska olen kyllästynyt ihmiseen, mutten pysty itse jättämään häntä. Kehitän sitten jotain epävakaista toimintaa, jonka siivellä saan seurustelukumppanini jättämään minut.
Päätin, etten enää seurustele ennenkuin olen "hoitanut itseni kuntoon". Terapiasta en koe olevan mitään hyötyä, sillä kaikki terapia-kokemukseni ovat vain nostaneet edelliset traumani pintaan ja tilani on sen seurauksena vain huonontunut. Lääkkeitä en enää koskaan halua, olen ihan tarpeeksi itsetuhoajatuksinen ilman ssri-lääkkeiden tuomaa impulssikontrollin alenemistakin. Oireiluni on vähentynyt löydettyäni elämääni positiivisia ihmisiä ja rutiineja. Työtä on tosin edessä vielä paljon, jotta kokisin olevani tarpeeksi hyvä ja valmis jakamaan elämäni toisen ihmisen kanssa.
Mutta nyt olen rakastumassa ihmiseen, joka voisi olla minulle todella hyvä ja turvallinen vaihtoehto. Minulla on vain tapana "esittää" ihanaa ja kilttiä kodinhengetärtä, ja kuten apn tilanteessa, pelkään hänen ihastuneen tähän hahmoon. Jossain vaiheessa "oikea minä" astuu esiin. Tilannetta vaikeuttaa myös kyseisen henkilön asema elämässäni. En voi aloittaa suhdetta hänen kanssaan, koska pilatessani kaiken jossain vaiheessa, menetän samalla myös monia läheisiä ystäviä hänen mukanaan. Olen kuitenkin antanut tilanteen edetä jo liian pitkälle, enkä enää tiedä voinko poistua takavasemmalle pilaamatta välejä kyseiseen ihmiseen tai muihin minulle tärkeisiin ihmisiin. Tämä nurkassa oleminen ahdistaa.
Olen yksi niistä miehistä johon epävakaa nainen on rakastunut. Vaikka hän toimi juuri kuten aiemmat kirjoittajat tässä ketjussa, peitti ongelmansa, esiintyi kodinhengettärenä vaikka on "pieni piru",.,., ymmärsin hänen ongelmansa melko hyvin heti alusta alkaen. Itse hän ei niitä halunnut myöntää. Rakastan häntä valtavasti juuri sellaisena kun hän on mutta suhteemme kariutui koska hän pelkää satuttavansa minua tekemisillään (niitä riittää). Olen lukenut kaikki löytämäni sairautta koskevat artikkelit, useita kirjoja ja konsultoinut muutamaa terapeuttia. Olen varma että hänen positiiviset piirteensä saavat minut kestämään elämän kestävän kumppanuuden loppuun saakka. Olen myös vakuuttunut siitä että saan hänet tuntemaan itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi seurassani, sen hän osaa itsekin jo sanoa, olemme nykyisin hyviä ystäviä.
On surullista lukea kuinka ihmiset jotka nimenomaa tarvitsisivat hyväksyntää ja rakkautta eivät uskalla ottaa sitä vastaan pelätessään loukkaavansa mahdollista kumpania ja auttajaa. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän on paljon helpompi toipua tukevan kumppanin kanssa kuin yksikseen murehtien. Tämän tiedän nyt harvinaisen hyvin. Antakaa meille teihin rakastuneille mahdollisuus, olette upeita naisia ja oikea kumppaninne, tuleva tai nykyinen, tietää sen varsin hyvin.
Eniten minua on häirinnyt jatkuva valehtelu ja roolin vetäminen mutta olen oppinut tulemaan sen kanssa toimeen. Ystäväni esittää tarinansa enää "muodon vuoksi" tietäen hyvin että osaan jo erottaa kuvitelmat todellisuudesta. Pystymme myös puhumaan asiasta melko avoimesti. Tiedän kuinka vaikeaa on paljastaa mitä kaikkea on tullut taas tehtyä kun pelkää sen loukkaavan rakastamaansa ihmistä joka vielä monessa tapauksessa saattaa olla se ainoa joka on enää jäljellä tukemassa. Sen jälkeen kun ystävättäreni on uskaltanut kertoa minulle asioiden oikean laidan on suhteemme nopeasti parantunut. Vaikka persoonallisuushäiriöstä kärsivän maailma saattaa olla sekava ja likainen on paljon helpompi seistä tukena kun voi uskoa että kumppanin puheet vastaavat noin suunnilleen todellisuutta. Oli todellisuus miten ruma tahansa.
Jos uskot että olet löytänyt oikean kumppanin mutta et uskalla astua ratkaisevaa askelta koska pelkäät hänen puoletaan anna miehelle mahdollisuus! Ole rehellinen mutta anna mahdollisuus!
Hyvä että mietit. Hötkyillä ei tarvitse, mieti asioita ihan rauhassa ja katsele.
Epävakaalle luonteenomaista on että epävarman tai auki olevan tilanteen aiheuttamaa ahdistusta on vaikea sietää. Toki vaikeaahan monenlainen epävarmuus on monelle, mutta epävakaalle tuo on erityisen vaikeaa. Ratkaisua johonkinpäinsuuntaan on kiire hötkyillä.
Ihan rauhassa, kuuntele tunteitasi. Älä sitoudu äläkä irtaudu. Odottele. Ratkaisu syntyy itsestään, ja se kyllä sinulle valkenee, kun aika on.
Hyvä myös, että olet rehellinen miehelle. Kerro millainen olet ja kuka olet, älä esitä muuta. Yleensä ajan myötä kummastakin paljastuu myös ne epämiellyttävämmät piirteet. Silloin on aika miettiä siedämmekö toisiamme, hän minua, minä häntä, näine ominaisuuksinemme, vai laitetaanko kantapäät vastakkain.
Tsemppiä.