En kestä, kaikki paitsi minä seurustelevat
Tuntuu siltä, että kaikki muut kaveripiiristäni seurustelevat tai tapailevat jotain. Olen ainut jonka suhdestatus on sinkku. Alkaa jo pian ahdistaa. Yritin pärjätä sinkkuna eron jälkeen, vaikka olisin halunnut jo heti tapailla ja hankkia "laastarin". Nyt huomaan taas ajattelevani, että olisi ihanaa, jos olisi joku jonka kanssa halia ja jutella iltaisin, kun kaikilla kavereilla on omat menonsa. Ja toki näin yksinäisyydessä uskottelen kaipaavani ihan oikeaa rakkautta ja kunnon parisuhdetta (ei säätöjä).
Olen huomannut, että aikuisena parisuhteeseen panostetaan usein niin paljon ajallisesti, että helposti tulee itselle yksinäinen tunne, jos ei ole omaa kultaa. Ja elämä on tylsää.
Ja kaipaa sitä miestä silloinkin, kun ei ole niin hyviä kavereita, joita voisi tai haluaisi kuormittaa omilla murheillaan... Missä te kaikki miehet olette, ja miksette koskaan lähesty minua kaupassa tai muualla? :)
Kommentit (9)
Mikä estää sinua lähestymästä miehiä?
Sinkkumies
Luovutetaan vaan ja aletaan ihan reilusti katkeriksi ja paskamaisiksi ämmiksi. Odotan sitä jo innolla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua lähestymästä miehiä?
Sinkkumies
Koska miehet varmaan pitävät naista helpommin idioottina, jos nainen tervehtii flirttailevan katseen kanssa jossain ruokakaupassa miestä. Pelottaa saada pakit ventovieraalta, jos häntä ei yhtään kiinnosta. Jotenkin oletan, että lähestyminen on sukupuolen vuoksi helpompaa miehille: odotetaanhan heiltä yleensä enemmän aloitteita kuin naisilta.
Tuntuisi nololta yrittää iskeä miestä, jos hän osoittautuukin varatuksi. Naisena olisin kyllä otettu jos edes joku mies uskaltaisi tehdä aloitteen! Ja olen ujo. :(
Ja sitä kun bongaan kivan ja mukavan näköisiä miehiä ostoksilla, he yleensä keskittyvät vain nopeasti nappaamaan tavarat hyllystä ja kiirehtivät kassalle. En tavoita heidän katseitaan, kun viilettävät ohi nopeasti.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua lähestymästä miehiä?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää sinua lähestymästä miehiä?
Sinkkumies
Koska miehet varmaan pitävät naista helpommin idioottina, jos nainen tervehtii flirttailevan katseen kanssa jossain ruokakaupassa miestä. Pelottaa saada pakit ventovieraalta, jos häntä ei yhtään kiinnosta. Jotenkin oletan, että lähestyminen on sukupuolen vuoksi helpompaa miehille: odotetaanhan heiltä yleensä enemmän aloitteita kuin naisilta.
Tuntuisi nololta yrittää iskeä miestä, jos hän osoittautuukin varatuksi. Naisena olisin kyllä otettu jos edes joku mies uskaltaisi tehdä aloitteen! Ja olen ujo. :(
Ja sitä kun bongaan kivan ja mukavan näköisiä miehiä ostoksilla, he yleensä keskittyvät vain nopeasti nappaamaan tavarat hyllystä ja kiirehtivät kassalle. En tavoita heidän katseitaan, kun viilettävät ohi nopeasti.
-ap
Minä luovutin jo, vaikka omasta mielestäni olisin lähes täydellinen kumppani. Tosin sitten keksin ratkaisun. Lähden pois Suomesta. Maahan jossa mun kasvoja arvostetaan enemmän kuin pullaposki-porsaannenä suomalaisten keskuudessa. Ap, maita riittää. Suomiukot on rumia ja tyhmiä pääsaantöisesti
Vierailija kirjoitti:
Minä luovutin jo, vaikka omasta mielestäni olisin lähes täydellinen kumppani. Tosin sitten keksin ratkaisun. Lähden pois Suomesta. Maahan jossa mun kasvoja arvostetaan enemmän kuin pullaposki-porsaannenä suomalaisten keskuudessa. Ap, maita riittää. Suomiukot on rumia ja tyhmiä pääsaantöisesti
Minä taas haluaisin ehdottomasti ihan suomalaisen miehen. Haluan voida puhua omalla äidinkielelläni seurustellessani. Eikä vaatimuksia mielestäni ole edes paljon: tavallinen silmääni miellyttävä mies, kiltti ja huomaavainen ja puhuu asioista eikä ole tuppisuu.
Minusta tuntuu myös, että kaikki seurustelevat tai ovat parisuhteessa. Viimeiset sinkku kaveritkin ovat juuri löytäneet onnensa. Olen iloinen heidän puolestaan, mutta sisältä repii.
Itsekin kaipaisin kainaloa ja suukottelua. Ihmistä kenen kanssa jakaa arki.
Olen huomannut, että jos olen aktiivinen, miesten kiinnostus lopahtaa. Yhdenillan jutuiksi kelpaisin, mutta se ei ole minun juttuni.
Jotenkin raaka touhua sinkkumarkkinoilla.
N38
Vierailija kirjoitti:
Minä luovutin jo, vaikka omasta mielestäni olisin lähes täydellinen kumppani. Tosin sitten keksin ratkaisun. Lähden pois Suomesta. Maahan jossa mun kasvoja arvostetaan enemmän kuin pullaposki-porsaannenä suomalaisten keskuudessa. Ap, maita riittää. Suomiukot on rumia ja tyhmiä pääsaantöisesti
Ratkaisu on minun kaltainen ihminen eli puoliksi suomalainen ja ulkomaalainen. Saat hyvät puolet molemmista puolista ;)
mut toisaalta aika monen parisuhde on ihan paska