Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on mielestäsi onnekkaampi siinä että löysi puolisonsa; sinä vai miehesi?
12.01.2016 |
Olitko sinä hänelle good catch, vai oliko hän sinulle sitä vielä enemmän? perustele.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Hankala sanoa, kumpikin tuntee, että toinen on parasta, mitä ikinä on tapahtunut, ja kumpikin tuntee, ettei olisi tarpeeksu hyvä toiselle. Voiko tuollaista nyt verrata, jos kumpikin aidosti rakastaa?
joo mutta leikitään että nyt on pakko verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ömm.. No mä sain miehen joka on lihaksikas, komea, varakas, urheilullinen, kiltti, ja joka rakastaa mua täysiä ja ehdoitta.
Kyl mä aika saaliin sain... :)
Vierailija kirjoitti:
Ömm.. No mä sain miehen joka on lihaksikas, komea, varakas, urheilullinen, kiltti, ja joka rakastaa mua täysiä ja ehdoitta.
Kyl mä aika saaliin sain... :)
Mulla on myös tällainen saalis. Visusti varjelen =)
Miehen mukaan olen hänelle suuri rakkaus ja intohimon kohde mutta uskon olevani meistä onnekkaampi kun mulla on noin rakastava puoliso.
Vaimoni. Luulin hänen olevan hyvää äiti-matskua, mutta erehdyin. Minä olen lihaksikas 185/85 ja vaimo pyöreä 160/95
Nykyään luonnekin on hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni. Luulin hänen olevan hyvää äiti-matskua, mutta erehdyin. Minä olen lihaksikas 185/85 ja vaimo pyöreä 160/95
Nykyään luonnekin on hankala.
No pieni osa elämää vasta takana:) voi se vielä kääntyä
Lapset kasvavat, kotityöt vähenevät, vaimo saa aikaa itselleen ja alkaa panostaa itseensä tai sinä sairastut ja hän huolehtii sinusta. Elämä ei pysy paikoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni. Luulin hänen olevan hyvää äiti-matskua, mutta erehdyin. Minä olen lihaksikas 185/85 ja vaimo pyöreä 160/95
Nykyään luonnekin on hankala.
Noi mitat ei ole enää pyöreyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaisemmin luulin, että minä olen se onnekas. Nyt vanhempana tiedän, että myös minä olen miehelleni hyvä puoliso. 26vuotta yhdessä. : )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni. Luulin hänen olevan hyvää äiti-matskua, mutta erehdyin. Minä olen lihaksikas 185/85 ja vaimo pyöreä 160/95
Nykyään luonnekin on hankala.Noi mitat ei ole enää pyöreyttä!
Onhan pallokin pyöreä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo saa olla onnellinen. Harva mies katselisi tuollaista luonnevikaista epävakaata hullua. Olen niin mukavuudenhaluinen etten ole viitsinyt lähteä. Vaimolla on vielä rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ehdottomasti. Sain elämääni jotakin sanoinkuvaamattoman arvokasta ja korvaamatonta – valoa tunnelin päähän. Ihmisen, joka rakastaa minua kaappiini kertyneestä luurankopinosta huolimatta. Henkilön, jonka vuoksi olen motivoitunut elämään ja valmis kuolemaan.
Mainittakoon, että kirjaimellisesti ilman häntä en suurella todennäköisyydellä olisi edes elossa tällä hetkellä.
Liian vaikea vastata. :) Kummatkin olemme hyviä tyyppejä luonteeltamme. Kummassakin on huonoja puolia (tasavertaisesti, mielestäni), joita joku muu ei välttämättä jaksaisi ymmärtää, mutta hyväksymme toisemme ja pyrimme parempaan.. <3 Olemme kummatkin onnellisia, että voimme elää yhdessä ja suunnitella perhettä ym..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti kummallinen kysymys. Meinaan vaan, jos kerran yhdessä ollaan niin eikö molemmat silloin ole toisilleen parasta, mitä voidaan saada? Joku syyhän siihen on, miksi ei ole lähtenyt hakemaan parempaa, jos kerran luulee että saisi tai olemassa olisi.
Minä esimerkiksi olisin voinut saada paremman näköisen ja paremmin koulutetun miehen, mutta minusta tämä omani oli ja on kuitenkin hauskempi. Mieheni olisi varmaan helposti löytänyt minua kotihengetärmäisemmän, paremmin kotitöitä tekevän, kotiäitityypoisemmän ja vähemmän urasuuntautuneen naisen, mutta halusi silti mieluummin minut.
Minä, koska en pärjäisi ilman miestäni, mutta mies pärjäisi ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo saa olla onnellinen. Harva mies katselisi tuollaista luonnevikaista epävakaata hullua. Olen niin mukavuudenhaluinen etten ole viitsinyt lähteä. Vaimolla on vielä rahaakin.
Kyllä tuommoset on oikeasti kovaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla. Monet miehet tykkää jännänaisista.
Meillä menee kyllä niinpäin, että tietyllä tapaa mieheni on ollut se, joka on tuonut elämääni positiivisia asioita. Mulla on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus. Lapsena kärsin suunnattomasti ilmapiristä joka kotonani oli. Vanhempani ovat perusduunareita, äitini hieman "heikkolahjainen" jos näin voisi sanoa.. Mua on lyöty, pieksetty, nimitelty, aliarvioitu ja vähätelty todella paljon lapsuudessani ja tämän vuoksi kärsin erinäisistä ahdistusoireista (pelkotilat, paniikkihäiriö). Vasta kun muutin kotoa parikymppisenä, alkoi tilanne parantua. Mies tuli elämääni aika pian muuttoni jälkeen, ja pikkuhiljaa elämäni alkoi parantua. Tuntuu, että olen viimein saanut itseni takaisin ja olen alkanut arvostamaan itseäni (olen tärkeä!). Itsetuntoni on kasvanut todella paljon ja olen tullut rohkeammaksi. Koen että mies on rakastamisellaan ja välittämisellään saanut tämän aikaan. Myös miehen perhe on aivan erilainen kuin omani (pelkästään positiivisessa mielessä!). Ahdistus- tai pelko-oireita minulla ei ole enää ollut vuosiin. Olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
joo mutta leikitään että nyt on pakko verrata.
Millainen ihminen haluaa väkisin verrata, kumpi puolisoista on "parempi"?
Olet sairas.
Oltiin kyllä toisillemme täydelliset kumppanit. Olemme pitäneet toisemme järjissään kun on ollut vaikeaa. Mies ymmärtää minua täydellisesti, ja minä ymmärrän häntä. Olemme molemmat hyvännäköisiä ja sama koulutus- ja tulotaso. Kaikinpuolin olemme hyvin tasavertaiset kumppanit toisillemme.
On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta kaikesta ollaan selvitty.
Hankala sanoa, kumpikin tuntee, että toinen on parasta, mitä ikinä on tapahtunut, ja kumpikin tuntee, ettei olisi tarpeeksu hyvä toiselle. Voiko tuollaista nyt verrata, jos kumpikin aidosti rakastaa?