Ajatuksia avoimesta parisuhteesta?

Tyhmien ihmisten puuhaa.

Avoin parisuhde on jo käsitteenä kummajainen, sillä miten PARIsuhteessa voi olla useampia kuin 2 ihmistä? Ehkä avoimen parisuhteen sijaan olisi syytä puhua reilusti polygamiasta tai polyamoriasta, sillä parisuhde on melko yksikäsitteisesti kahden ihmisen välinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Avoin parisuhde on jo käsitteenä kummajainen, sillä miten PARIsuhteessa voi olla useampia kuin 2 ihmistä? Ehkä avoimen parisuhteen sijaan olisi syytä puhua reilusti polygamiasta tai polyamoriasta, sillä parisuhde on melko yksikäsitteisesti kahden ihmisen välinen suhde.

Avoin suhde on eri asia kuin polygamia, polygynia tai polyamoria, koska näissä viimemainituissa on useita samanarvoisia suhteita, mutta avoimessa suhteessa on vain yksi tärkeä suhde ja ne muut on sit vaan vähemmän tärkeää lisäkivaa. Sehän nimenomaan on avoimien suhteiden sääntö numero yksi: se yksi suhde pidetään tärkeimpänä ja jos soju sivusuhteista alkaa lähestyä tilaa, jossa se edes voisi uhata täyä tärkeintä, se lopetetaan heti. (Tämä ei ole erityisen kivaa niille kolmansille ja neljänsille osapuolille, mutta niin se menee, ja jos leikkiin ryhtyy, tämä on parasta tiedostaa. Nämä eivät ole, heikä heistäkoskaan tule samanarvsia kuin sen varsinaisen periskunnan ihmiset. Tämä olisi ehkä helpompi sietää, jos olisi myös oma varsinainen ja tärkeä parisuhde, mutta aika harvoin se taas on ok niille kumppaneille.)

Tiedän yhden paridkunnan, joilla avoin suhde on jatkunut parikymmentä vuotta a ovat ilmeisen tyytyväisiä ja onnellisia. Tähän liittyy käytännnön juttujakin, koska asuvat osan aikaa eri maissa töidensä takia.

Mutta tiedän myös suhteita, joissa avoimuus on päättynyt sovittamattomiin riitoihin sekä sen varsinaisen parin että näiden sivusuhteiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Avoin parisuhde on jo käsitteenä kummajainen, sillä miten PARIsuhteessa voi olla useampia kuin 2 ihmistä? Ehkä avoimen parisuhteen sijaan olisi syytä puhua reilusti polygamiasta tai polyamoriasta, sillä parisuhde on melko yksikäsitteisesti kahden ihmisen välinen suhde.

Eihän niitä panoja kotiin oteta asumaan. Miksi seksi olisi se mittari joka tekee ihmisistä parin?

Mitä ap sitten ajattelet, jos tapailisitte miehiä ja naisia seksin merkeissä ja huomaisit, että miehesi on vähän ihastunut johonkin tavattuun naiseen?

 Toki säännöt pitää olla, mutta itse arvelen, että noissa kuvioissa voi tulla vastaan myös odottamattomia tunteita. Uskon, että jos suhde on hyvä ja molemmat haluavat asiaa ja pystyvät myös keskustelemaan, jos joku tuntuu pahalta (kuten tuo esimerkkini), juttu voi toimia. Mutta ei todellakaan niin, että mennään toisen ehdoilla.

Minulla on ystävä, miespuolinen, joka elää avoimessa parisuhteessa. Heidän sopimukseensa kuuluu se, että kun he ovat työmatkojen vuoksi erillään, kumpikin saa vapaasti sekstailla tahollaan. Tuossa suhteessa miehen on helppo harrastaa yhden yön juttuja, mutta naisen ei (en kuvaile tilannetta tämän tarkemmin). Tilanne on epäreilu ja pahenee ajan mittaan.