Tämä biisi kuvastaa aika hyvin tämänhetkisiä tuntojani.

Olisi pitänyt ns elää enemmän ja ikävöin äitiäni itkuun asti nykyisin.

Olen aika tyhjä sisältä, rakastan murrosikäisiä lapsoani niin että tunnen kipua, mutta muita positiivisia tunteita minulla ei olekaan. Avioliitto mättää, ollut jo vuosia kurjaa, kavereita ei ole, työelämässä ollut hirveästi kaikkea ikävää ja vaikka nyt onkin vakituinen työpaikka niin en ymmärrä miten tätä jaksaa eläkeikään saakka, aamuisin olo kuin kivirekeä vetävällä kun noustava sängystä ja lähdettävä töihin.

En tiedä mitä tehdä:´(