Ärsyttää kun anoppi neuvoo minua, valvottavan vauvan äitiä

Ymmärrän kyllä että ärsyttää jos muutenkin on tekemistä ja kiire, mutta ihan hyvää hyvyyttään se anoppi varmasti nuita neuvoja antaa kun ehkä ajattelee että sulla ei oo käyny mielessä nuo puhdistuskeinot :D 

Minä sanoin anopille heti alussa, kun yritteli että keskity vain omiin asioihisi.Hän on minulle loppujen lopuksi aika toisarvoinen ihminen.

Kuulostaa kuule ihan tutulta..anopit on sellaisia..ja äidit..älä välitä,toisesta korvasta sisään toisesta ulos!

Mutta mutta,saattaa siellä joukossa olla kuule ihan hyviäkin neuvoja!!

Niin, sitä helposti unohtaa sen miten stressaavaa ja kiireistä pienten lasten kanssa on.... Yritä jaksaa. Ja tosiaan, eihän se anoppi varmaan pahalla. Riippuu kyllä tosi paljon millä mielellä anoppi on liikkeellä, onko hyväntahtoisia neuvoja (vailla hienotunteisuutta) vai onko ilkeilyä.

Se haluaa vain auttaa :)

Oletko sanonut anopille, että sulla ei ole aikaa?

Ei kannata välittää.  Tuon ikäpolven naisille se puhtaus oli kaikki kaikessa, se meni ihan kaiken edelle, siis ihan kaiken. Suurin piirtein niin, että oli tärkeämpää että harsoliinat oli silitetty kuin että olisi ollut senkin ajan lasten kanssa. Puhtaus ja siisteys oli sen ajan naisten moraalin ja kunnollisuuden mittari. Nainen, joka käytti aikaansa muuhun,  oli automaattisesti laiskansorttinen, kun ei siihen lisäksi vielä puunannut taloa.

Nykyään on vähän eri arvot, on tärkeintä olla lasten kanssa ja jos nyt tosiaan ei ehdi joka paikkaa siivoamaan niin mitä sitten. Yksinkertaisesti mitä sitten. Sen siivoamisen voi hoitaa se jota sotkut ärsyttää. 

Juuri tästä syystä enn käy pojan perheen luona lainkaan. Pyrin elämään niin, että olen miniän kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Siten en ainakaan loukkaa. Harmi, että miniä väittää suvulle, että en välitä lapsenlapsista.

Enskerralla ojennat taikasienen anopille ja tokaiset että alappa hommiin sit ;)

Vierailija kirjoitti:

Enskerralla ojennat taikasienen anopille ja tokaiset että alappa hommiin sit ;)

Se kuule kusis varmaan hunajaa!!

Muistan kun viime kesänä kun kaikki jeesusteli mun jaksamistani ja meidän ajan käyttöä pyysin sitten näitä näkyttäviä sukulaisia apuun ja helppiin rempassa ja kattoon lapsia..arvaas montako näky??

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä enn käy pojan perheen luona lainkaan. Pyrin elämään niin, että olen miniän kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Siten en ainakaan loukkaa. Harmi, että miniä väittää suvulle, että en välitä lapsenlapsista.

Toinen vaihtoehto olisi käydä tapaamassa lapsenlapsia, ja pitää kommenttinsa toisen siivoustasosta ihan itsellään. Mutta jos siihen ei oikeasti kykene, niin ehkä tuo on sitten ainoa vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Niin, sitä helposti unohtaa sen miten stressaavaa ja kiireistä pienten lasten kanssa on.... Yritä jaksaa. Ja tosiaan, eihän se anoppi varmaan pahalla. Riippuu kyllä tosi paljon millä mielellä anoppi on liikkeellä, onko hyväntahtoisia neuvoja (vailla hienotunteisuutta) vai onko ilkeilyä.

Tuo on ihan totta, että sitä helposti unohtaa millaista pienten lasten kanssa oli. Sen unohtaa ihan muutamassa vuodessa, saati sitten muutamassa vuosikymmenessä. 

Meidän suvussa tämä unohtaminen on niin totaalista, että vanhemmat sukulaiset laskevat kaikenlaista lööperiä ihan naama peruslukemilla. Että on se kumma miten heillä lapset juoksi jo kahdeksankuisina, oli yhdeksänkuisina päiväkuivia, yksivuotiaana tuli kolmen lauseen mittaista kirjakieltä ja ikinä ei lapset yöllä herättäneet. 

Siihen nähden millaisia biologisia ihmeitä me ollaan oltu, on kummallista että kaikista tuli niin keskivertopulliaisia kuin olla voi. Ilmeisesti ne kasvatustaidot ei sitten kuitenkaan ollut huippuluokkaa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä enn käy pojan perheen luona lainkaan. Pyrin elämään niin, että olen miniän kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Siten en ainakaan loukkaa. Harmi, että miniä väittää suvulle, että en välitä lapsenlapsista.

Täällä on kyllä tullut opittua, että teetpä niin tai näin, olet aina huono anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enskerralla ojennat taikasienen anopille ja tokaiset että alappa hommiin sit ;)

Se kuule kusis varmaan hunajaa!!

Muistan kun viime kesänä kun kaikki jeesusteli mun jaksamistani ja meidän ajan käyttöä pyysin sitten näitä näkyttäviä sukulaisia apuun ja helppiin rempassa ja kattoon lapsia..arvaas montako näky??

Just... Että tällainen tapaus olet

Sun on aika keskittyä lapsiin eikä arvailla, vittuilikohan tuo taas.Ajatuksen tasolla.Jos satutte eroamaan, anoppi on tietysti poikansa ja tämän tulevan vaimon puolella.Kannattaako rasittaa mielenterveyttään.Miehen kanssa on tarpeen olla väleissä ei anopin muuten kuin muodollisissa väleissä.

Mulla on yksi tommonen kaveri! Mun luona käydessään keksii vaikka mitä parannettavaa. :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enskerralla ojennat taikasienen anopille ja tokaiset että alappa hommiin sit ;)

Se kuule kusis varmaan hunajaa!!

Muistan kun viime kesänä kun kaikki jeesusteli mun jaksamistani ja meidän ajan käyttöä pyysin sitten näitä näkyttäviä sukulaisia apuun ja helppiin rempassa ja kattoon lapsia..arvaas montako näky??

Just... Että tällainen tapaus olet

Niin millainen tapaus olen?

Todellakin rupesin sitten kysymään sukulaisia auttamaan kun olivat niin kovin huolissaan meidän jaksamisesta.Pyysin auttamaan rempassa et jos talkoita..pyysin katsomaan lapsia että saadaan hommia tehtyä..kyllä oli kaikilla sitten kamala kiire!Ei kerenny anoppikaan joka AP.n anopin tapaan on nokkansa työntämässä joka paikkaan auttamaan kertaakaan..on vaan kiva jeesustella ihmisten mielestä ja päästä huomauttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä enn käy pojan perheen luona lainkaan. Pyrin elämään niin, että olen miniän kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Siten en ainakaan loukkaa. Harmi, että miniä väittää suvulle, että en välitä lapsenlapsista.

 

Toinen vaihtoehto olisi käydä tapaamassa lapsenlapsia, ja pitää kommenttinsa toisen siivoustasosta ihan itsellään. Mutta jos siihen ei oikeasti kykene, niin ehkä tuo on sitten ainoa vaihtoehto.

Miniä loukkaantuu jo siitä, kun sanoo, että tulipa mukava aurinkoinen päivä. Välittömästi alkaa marmatus siitä, että ei se ole hänen vikansa, että lapset livahti ulos ennen kuin ehti laittaa aurinkosuojaa.

Ei ne sen sukupolven naiset aina kyllä tajua ollenkaan päästelevänsä sammakkoa suustaan, eli tarkoitus saattaa olla vaikka kuinka hyvä.

Mutta ensinnäkin, oman huumorin on oltava kohdallaan. Ota lunkisti. Ole ihastunut joka neuvosta. Ajatella, en osaa käyttää taikasientä, näytä. Meillä ei edes ole taikasientä mutta tuopa tuliaisiksi kun ensi kerralla tulet niin käydään meidän kuppien pinttymät läpi. Ai ruokasoodaa seiniin! Näytä miten se käy. Lapsetkin haluaa varmaan nähdä kun mamma tekee ihmeen kylppärin saumassa.

Ja niin edes päin.

Hilpeä ironia on taikasana. Kun et päästä itseäsi suuttumaan etkä vahingossakaan päästä loukkaavaa ja pahaa sanaa suustasi tai ilmettä naamallesi, eiköhän anoppikin ala pikku hiljaa ajatella mitä suustaan päästää.

Itse olen kahden aikuisen tyttären äiti. Rakastan heitä ihan hirmuisesti ja toivon kaikkea ihanaa ja hyvää. Ovat mielestäni mahtavia tyyppejä. Tykkään myös vävyistä, tai vävyehdokkaista. Silti tuntuu välillä että näille nuorille ei vaan voi sanoa edes semmoisia asioita mitä kavereille voisi, kuten että oleks kokeillut sitä ja tätä tuohon ja tähän, tai että olen huomannut tämmöisen ja semmoisen toimintatavan kannattavaksi, koska vähän yli kaksikymppiset tyttäreni herkästi loukkaantuvat ja kokevat minun heitä arvostelleen (mitä en ole halunnut tehdä). Aina ei tiedä miten suunsa laittaisi ettei tule taas tulkituksi jotenkin merkillisesti. Välillä taas menee helpommin. Minua ei yleensä pidetä epähienotunteisena tai epäkorrektina ihmisenä. Mutta tuntuu että tässä vaiheessa sanani puolikaskin jyrisee tyttärien ja vävyjen korvissa ja lausekin voi saada ihan uusia merkityksiä....

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää.  Tuon ikäpolven naisille se puhtaus oli kaikki kaikessa, se meni ihan kaiken edelle, siis ihan kaiken. Suurin piirtein niin, että oli tärkeämpää että harsoliinat oli silitetty kuin että olisi ollut senkin ajan lasten kanssa. Puhtaus ja siisteys oli sen ajan naisten moraalin ja kunnollisuuden mittari. Nainen, joka käytti aikaansa muuhun,  oli automaattisesti laiskansorttinen, kun ei siihen lisäksi vielä puunannut taloa.

Nykyään on vähän eri arvot, on tärkeintä olla lasten kanssa ja jos nyt tosiaan ei ehdi joka paikkaa siivoamaan niin mitä sitten. Yksinkertaisesti mitä sitten. Sen siivoamisen voi hoitaa se jota sotkut ärsyttää. 

 

Just näin. Lasta huudatettiin pinnasängyssä ja äiti hinkkasi lattioita taikasienillä. Paitsi että niitä taikasieniä ei ollut silloin, mutta ymmärrät pointin :D

Onhan sellaisia ihmisiä edelleenkin, mutta jotkut meistä vain ottavat aina ne lasten tarpeet ensimmäisenä ja alkavat vasta sitten miettiä viimeisen päälle siisteyttä, kun lapset on hoidettu ja itsekin nukuttu kenties vähän. En ikinä ymmärrä, miten joku pienten lasten äiti pystyy pitämään kotinsa oikeastaan edes melkein siistinä. Sitä hommaa  vain on niin tolkuttomasti, että aika ei riitä, elleivät lapset sitten tuijota ruutua koko hereilläoloaikansa.