Ärsyttää kun anoppi neuvoo minua, valvottavan vauvan äitiä

Kerro sille, että jos kolmen pienen lapsen äiti alkaa jynssäämään hammasharjalla kaakelisaumoja, tulee pian joku pilliauto ja vie hoitoon.

Yleisen käsityksen mukaan kun on tärkeämpää pitää puhtaana lapset kuin kaakelisaumat valkoisina.

Miksi sä olet tollasen kanssa tekemisissä?

Mä en olis.

Eikö voi sanoa vaikka vähän naurahtaen, että "ei tässä ole aikaa kaikkia saumoja ja kaakeleita hinkkailemaan, on muutenkin kädet täynnä töitä noiden lasten ja ruokien jne kanssa." tms. Sitten voit ääneen pohtia, että ehkäpä tuo xx (miehesi, anopin poika) joutaisi. Loppuu siivousehdottelut varmasti. :)

Sanot anopille: "Kuulostaa hyvältä. Sooda on tuolla yläkaapissa."

Ap ei ehkä ymmärrä että toisilla on tiedossa hyviä konsteja putsaukseen mitä nuori polvi ei tiedä.

Te nykyajan äidit VAAN olette laiskoja!!

Niin kävi nuorena luonnon päälle kun miehen isoveljen vaimo oli joka paikassa nyyläämässä meidän nurkkia. Eikä meilläkään mitään ihan likaista kuitenkaan ollut. Anopin möläytykset oli pieniä tämän kälyn (vai oliko se nato?) möläytyksiin verrattuna.

Harmittaa nykyään, yli viiskymppisenä, kun en tajunnut lyödä sille rättiä käteen kun aloitti viehättävän huomiointinsa. Hihihii, mikä läiskä tuossa on - ai se oli tahra. Juu, tässä on rätti, pesuaineet löytyy tuolta kodinhoitohuoneen kaapista. Oletteks te ikinä huomanneet pestä tota lavuaarin alla olevaa metallia? No ei olla koskaan keksitty, pesepäs sinä se.

Olin nuori ja mukamas hyvin kasvatettu. Tai siis, olin ns. hyvinkasvatettu. Tuommoinen käytös olisi mielestäni ollut törkeää. Nykyään ajattelen että ei niin erityisen törkeää. ei ainakaan törkeämpää kuin sen toisen...

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata välittää.  Tuon ikäpolven naisille se puhtaus oli kaikki kaikessa, se meni ihan kaiken edelle, siis ihan kaiken. Suurin piirtein niin, että oli tärkeämpää että harsoliinat oli silitetty kuin että olisi ollut senkin ajan lasten kanssa. Puhtaus ja siisteys oli sen ajan naisten moraalin ja kunnollisuuden mittari. Nainen, joka käytti aikaansa muuhun,  oli automaattisesti laiskansorttinen, kun ei siihen lisäksi vielä puunannut taloa.

Nykyään on vähän eri arvot, on tärkeintä olla lasten kanssa ja jos nyt tosiaan ei ehdi joka paikkaa siivoamaan niin mitä sitten. Yksinkertaisesti mitä sitten. Sen siivoamisen voi hoitaa se jota sotkut ärsyttää. 

 

Nykyäidit on netissä! Ei ne ehdi puunaamaan tai lasten kanssa olemaan, niillä on some.

Vanhaan aikaan äidit ehti puunaamaan, koska ei ollut twitteriä, facebookia ja muita aikasyöppöjä. Nyt kun heille jostain huomauttaa, alkaa valitus siitä, että ei ennenkään ehditty. Ihme juttu, mutta vielä 90-luvun alkupuolella äidit ehti paljon enemmän kuin nyt ja perhetyöntekijöitä tarvittiin vähemmän.

Hmm ja mikä pakko juuri naisen on jynssätä niitä saumoja. Ihan yhtä hyvin mies voi ne jynssätä. Meillä mies siivoaa siinä missä minäkin. Kummallista sukupuoliroolittelua. Sille ukolle se hammasharja käteen ja hommiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tästä syystä enn käy pojan perheen luona lainkaan. Pyrin elämään niin, että olen miniän kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän. Siten en ainakaan loukkaa. Harmi, että miniä väittää suvulle, että en välitä lapsenlapsista.

 

Toinen vaihtoehto olisi käydä tapaamassa lapsenlapsia, ja pitää kommenttinsa toisen siivoustasosta ihan itsellään. Mutta jos siihen ei oikeasti kykene, niin ehkä tuo on sitten ainoa vaihtoehto.

Miniä loukkaantuu jo siitä, kun sanoo, että tulipa mukava aurinkoinen päivä. Välittömästi alkaa marmatus siitä, että ei se ole hänen vikansa, että lapset livahti ulos ennen kuin ehti laittaa aurinkosuojaa.

Ja sä loukkaannuit tuosta, itseäsi nuoremmalle ihmiselle? Jos miniä ei oo kypsä, niin kyllä sä voit olla :)

Ole hyvä vain, ilmainen neuvoni sinulle :))

Tuttu mies kehotti anoppiaan ottamaan imurin käteen, kun anoppi valitteli pikkulapsiperheen kodin epäsiisteyttä. Loppui kuulemma valitus. Ap:n anopillekin olisi voinut sanoa, että soodaa on, mutta laattasaumojen kuuraajista on puutetta, joten auttaisiko anoppi...

Miksi teillä on noin monta lasta pienellä ikäerolla?

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sen sukupolven naiset aina kyllä tajua ollenkaan päästelevänsä sammakkoa suustaan, eli tarkoitus saattaa olla vaikka kuinka hyvä.

Mutta ensinnäkin, oman huumorin on oltava kohdallaan. Ota lunkisti. Ole ihastunut joka neuvosta. Ajatella, en osaa käyttää taikasientä, näytä. Meillä ei edes ole taikasientä mutta tuopa tuliaisiksi kun ensi kerralla tulet niin käydään meidän kuppien pinttymät läpi. Ai ruokasoodaa seiniin! Näytä miten se käy. Lapsetkin haluaa varmaan nähdä kun mamma tekee ihmeen kylppärin saumassa.

Ja niin edes päin.

Hilpeä ironia on taikasana. Kun et päästä itseäsi suuttumaan etkä vahingossakaan päästä loukkaavaa ja pahaa sanaa suustasi tai ilmettä naamallesi, eiköhän anoppikin ala pikku hiljaa ajatella mitä suustaan päästää.

Itse olen kahden aikuisen tyttären äiti. Rakastan heitä ihan hirmuisesti ja toivon kaikkea ihanaa ja hyvää. Ovat mielestäni mahtavia tyyppejä. Tykkään myös vävyistä, tai vävyehdokkaista. Silti tuntuu välillä että näille nuorille ei vaan voi sanoa edes semmoisia asioita mitä kavereille voisi, kuten että oleks kokeillut sitä ja tätä tuohon ja tähän, tai että olen huomannut tämmöisen ja semmoisen toimintatavan kannattavaksi, koska vähän yli kaksikymppiset tyttäreni herkästi loukkaantuvat ja kokevat minun heitä arvostelleen (mitä en ole halunnut tehdä). Aina ei tiedä miten suunsa laittaisi ettei tule taas tulkituksi jotenkin merkillisesti. Välillä taas menee helpommin. Minua ei yleensä pidetä epähienotunteisena tai epäkorrektina ihmisenä. Mutta tuntuu että tässä vaiheessa sanani puolikaskin jyrisee tyttärien ja vävyjen korvissa ja lausekin voi saada ihan uusia merkityksiä....

No et tietenkään voi puhua lastesi kumppaneille kuin omille kavereillesi. Se heidän luottamuksensa on ANSAITTAVA. Kaverisi ovat valinneet sinut, olette tasavertaisia, lastenne kumppanit EIVÄT ole valinneet sinua ja he ovat alisteisessa asemassa sinuun nähden (ennen kuin ovat vakipuolisoita).

Anoppini on ihan samanlainen. Kaakelien saumoja, liesituulettimen suodatinta, raitisilmaventtiileitä, kaappien päällisiä ja lauteiden rakoja pitäisi hoonata ja höyryttää. Kukkia pitäisi nyppiä. Kaapit pitäisi järjestää. Listoja ja naulakoita pitäisi asennella. Turhia tavaroita pitäisi lajitella ja viedä kirpparille. Joka ilta olisi hyvä imuroida kaikki paikat.  Ja niin edelleen. Ihmisen, joka on ollut virkanainen, jolla on ollut kotiapulainen, leppoisa työtahti, tuplat lomat meihin verrattuna ja jolla on nykyään kalenterissa vain lakanoiden vaihtamiset ja kukkien kastelut merkittynä, on vaikea ymmärtää, että kolmen lapsen ja kahden työuran perheessä ei ylimääräistä aikaa niin älyttömästi ole.

Nautin NIIN, kun kerran anoppi taas pursui ääneen hyviä ideoitaan - pojalleen tällä kertaa - ja poikansansa totesi siihen että kuule äiti: kyllä me ollaan ajateltu niitä naulakoita laittaa sitten joskus, nyt ei ehditä.