Lue keskustelun säännöt.
Kosintaa ei kuulu -kosinko miestä?
05.01.2016 |
Olen ehkä ristiriitaisen vanhanaikainen kosinnan suhteen ja haluaisin, että mies kosisi. Kosintaa ei kuitenkaan ole kuulunut, vaikka mielestäni sen aikai alkaisi olla jo.
Olemme 24- ja 26-vuotiaita ja yhteisiä vuosia takana 6. Parisuhde on siis vakaalla pohjalla, mutta häistä ja lapsista on puhuttu tasolla "sitten joskus" (lapsia vasta valmistumiseni jälkeen ja naimisiin mielellään ennen sitä), oman asunnon hankkimista ollaan harkittu ja koirakin on meillä nyt kolmisen vuotta ollut.
Naimisiin menossa "ongelma" on lähinnä varmaan se, että kustannukset koituisivat lähinnä miehelle. Hän on ollut vakitöissä muutaman vuoden heti valmistumisesta saakka ja vastaa suurimmasta osasta kuluistamme ihan arjessakin. Itse olen opiskelija ja teen vain 5-10h töitä/vko ja niillä tienesteillä ei kummoisia häitä kustannettaisi, tosin en ökyhäitä kaipaakaan.
Onko palstalla naisia, jotka ovat itse kosineet, kun kosintaa ei ole kuulunut?
Kommentit (17)
Eiköhän nykyaikana nainenkin voi kosia! En kyllä naisena järjestäisi mitään ällöromanttista kosintaa, koska tuskin miehet sellaisia kaipaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kosi, niin loppuu se tyhjänpäiväinen seurustelu. Tavalla tai toisella.
Täällä ollaan "tyhjänpäiväisesti seurusteltu" jo vajaa 20 vuotta ja lapsiakin siunaantunut siihen kylkeen...
Jos naimisiin haluat, niin voithan säki kosia. Jos mies ei pidä naimisiin menoa tärkeänä, vaan on tyytyväinen suhteesenne ilman paperiakin, niin kosintaa ei varmaan koskaan kuulu
Onkos nyt karkausvuosi vai mitä pelleilyä tämä on?
Mä en kyl kosis, mun mielestä se on miehen vastuulla. Ehkä se ei vaan haluu sitoutuu suhun ja oottele sitä sopivaa vaimoehdokasta
Huom! Ensikuussa karkauspäivä, jolloin nainenkin voi kosia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kosi, niin loppuu se tyhjänpäiväinen seurustelu. Tavalla tai toisella.
Täällä ollaan "tyhjänpäiväisesti seurusteltu" jo vajaa 20 vuotta ja lapsiakin siunaantunut siihen kylkeen...
Jos naimisiin haluat, niin voithan säki kosia. Jos mies ei pidä naimisiin menoa tärkeänä, vaan on tyytyväinen suhteesenne ilman paperiakin, niin kosintaa ei varmaan koskaan kuulu
Jos mulle vastaat, niin on tässä se 10 vuotta oltu jo avoliitossa. Ja olen just se mies, joka ei pidä naimisiinmenoa tärkeänä, mutta pakko kai se on perintösysteemien takia mennä, ettei lapsi saa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kun kosit. Mitä voit menettääkään? Ehkä sen miehen, mutta sitten sen sietikin mennä. Ei se naimisiinmeno voi olla kynnyskysymys puolin eikä toisinkaan. Ei sinulle eikä miehelle.
Tietenkin kosit, jos haluat naimisiin. Naimisiin meneminen ei maksa mitään, joten kustannuksista sinun on turha huolehtia. Eri asia tietenkin, jos haluat järjestää hääjuhlan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää kosia? Etkö voi vain pyytää miestä istumaan alas ja juttelemaan yhteisestä tulevaisuudestanne ja kertoa siinä, että sinulle olisi tärkeää sitoutua myös virallisesti eli mennä naimisiin. Samalla tietysti sallit miehelle sen, että hän saa perustella rauhassa miksi hän mahdollisesti ei koe sitä tärkeänä. Sitten löydätte yhteisen päätöksen/kompromissin.
Kumpaa oikeastaan haluat, romanttista kosintaa ja häitä, vai loppuelämän avioliittoa miehen kanssa?
Kiitos vastauksista! En tiedä edes miks ajatus kosimisesta jännittää niin paljon ja tuntuu jopa oudolta ajatukselta näin naisena kosia miestä. Enkä siis pelkää, että mies kieltäytyisi ja ero tulisi. Mies ei ole koskaan puhunut mitään avioliittoa vastaan, joten ei hän ainakaan periaatteen vuoksi kieltäytyisi. Suhdekkin on hyvällä pohjalla ja yhdessä olisimme tulevaisuudessakin vaikka kumpikaan ei kosisi. Ehkä vain olen konservatiivisempi kuin olisin arvannut ja pidän kosintaa miehen tehtävänä..?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Oltiin vuosi seurusteltu ja asuttu yhdessä puoli vuotta. Minä kysyin mieheltäni yhden hyvän panon jälkeen mökillä, että tuukko nää mulle aviomieheksi, ja se vastasi että ihanko tosissas kysyt, no kyllä juu. Ei siinä sen kummempaa romantiikkaa tarvittu. Käytiin sitten maanantaina kihlasormukset valkkaamassa ja kun ne oli haettu, mentiin kalliolle istumaan meren rantaan ja laitettiin kihlat toistemme sormiin. Aletiin sitten miettiä, että millä lailla naimisiin. Miehelle olis maistraatti käynyt, minä olin sitä mieltä että kirkossa kun kerran ollaan kirkon jäseniä. No mies suostui, mutta laittoi ehdoksi, että ei mitään jättihäitä serkun kummin kaimoilla, enemmänkin tyyliin pienet juhlat. Minuakin ajatus rahan tuhlaamisesta jättihäihin pyörrytti, joten niin tehtiin.
Se oli noin 18 vuotta sitten. Naimisissa on oltu 17 vuotta.
Häät oli pienellä kaavalla, 30 lähintä ihmistä, meidät vihittiin rippikirkossani ja kaffetarjoilut oli mieheni mummon isossa omakotitalossa, (miehen syntymäkotona), tarjoilut tehtiin itse, vain kakku tilattiin, tarjoilijoina oli ravintola-alan opiskelijoita, joille maksoimme palkan. Olohuone oli sen verran iso aula, että siinä valssattiin, isän veli soitti haitarilla häävalssin ja jatkomusat oli nauhalta. Hääpuvun sain poistomyynnistä 500 markalla ja sormus oli kallein hankinta, 1500 markkaa. (Ei siis ole pakko mitään seurojentaloja varata tai bändejä. ) Kivat ja leppoiset häät oli, eikä maksanut paljon, kukatkin toi mummu, kun sen ruusut kukki. Ei yhtään turhaa vierasta. Häämatka tehtiin hienoon hotelliin yhdeksi yöksi.
Kosaise, mutta varaudu siihen, että vastaus on ehkä. Olette olleet jo pitkään yhdessä, ja saattaa olla, että hän pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää kosia? Etkö voi vain pyytää miestä istumaan alas ja juttelemaan yhteisestä tulevaisuudestanne ja kertoa siinä, että sinulle olisi tärkeää sitoutua myös virallisesti eli mennä naimisiin. Samalla tietysti sallit miehelle sen, että hän saa perustella rauhassa miksi hän mahdollisesti ei koe sitä tärkeänä. Sitten löydätte yhteisen päätöksen/kompromissin.
Kumpaa oikeastaan haluat, romanttista kosintaa ja häitä, vai loppuelämän avioliittoa miehen kanssa?
Siis ihan tällä lailla ajattelinkin "kosia" eli jutella asiasta. En ajatellut järjestää mitään romanttista suurta iltaa ja polvistua sormuksen kanssa. Asiasta ollaan yleisellä tasolla juteltu, että naimisiin ollaan joskus menossa, mutta ei sen tarkemmin ja haluaisin siitä keskustella, että josko ois aika. Tuntuu hölmöltä "ujostella" tällaisessa asiassa kun kaikesta muusta voidaan normaalisti keskustella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysy vaan että millon aiotte mennä naimisiin vai aiotteko ollenkaan.
Miten voit olla suhteessa jossa ette voi puhua asioista... ihme touhuu taas.
Vierailija kirjoitti:
kysy vaan että millon aiotte mennä naimisiin vai aiotteko ollenkaan.
Miten voit olla suhteessa jossa ette voi puhua asioista... ihme touhuu taas.
Mutta yleensä kosintaan liitetään suuria odotuksia, joten tuntuu hölmöltä näin naisena vain arkisesti tokaista että "jokos mennään naimisiin?". Aiemmissa viesteissä yritin valaista tätä hölmöyttä vähän..
Ap
Tule jo nykyaikaan ja hyväksy että enää ei ole mitään erillisiä miesten ja naisten tehtäviä. Kosi itse jos naimisiin haluat. M22
Kosi, niin loppuu se tyhjänpäiväinen seurustelu. Tavalla tai toisella.