Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuumetta ei ole mutta silti
Hämmentynyt
04.01.2016 |
ruvennut mietityttämään lapsen tekeminen. Tässä on vain elämä kuljettanut, aika kulunut ja huomaa, että ikää on lähempänä 40 vuotta. Entäs jos rupeaa kaduttamaan sitten vielä vanhempana lapsettomuus? Toisaalta tiedän, että ei ole enää helppoa edes tulla raskaaksi. Jaksaako sitä enää? Ja kertooko tämä epäröinti kuitenkin siitä, että parempi jättää yrittämättä? Onko muita, jotka on heränneet päälle 35 vuotiaana ja tajunneet, että en olekaan enää 25v. Jotain tarvii tehdä, jos meinaa jotain tehdä?
Kommentit (3)
Tiedän monia, jotka heräävät yhtäkkiä samaan ajatukseen. Ei vauvakuumetta tule kaikille. Mieti elämääsi kiikkustuolissa. Haluatko, että jälkeläiset soittavat ovikelloa ja tulevat viihdyttämään vanhaa mummua? Tai yhtä hyvin he voivat olla soittamatta, mutta siihen voi toki itse vaikuttaa omalla kasvatuksellaan ja ihmisyydellään. Tuntuuko lapseton loppuelämä kaukaiselta vai todelliselta? Pitäisikö jättää asia ns. korkeimman tai sattuman ratkaistavaksi? Kun ihminen tekee päätöksen itse, se on aika iso vastuu. Itse ajattelen, että se on lopulta liian iso asia päätettäväksi. Kyllä niitä lapsia tulee, jos on tarkoitettu. Se vain pitäisi päättää, ehkäisenkö elämää vai en. Suhteen laadulla on aika suuri merkitys, toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei ole voimakasta halua hankkia lasta, joten miksi ihmeessä hankkisit lapsen? Lapsettomat ihmiset eivät tutkimusten mukaan kadu lapsettomuuttaan eivätkä ole vanhoilla päivillään yhtään sen onnettomampia kuin lapsettomatkaan. Tunnut tiedostavan, että naisten "kuuluu" tässä sosiaalisessa järjestyksessä tehdä lapsia, mutta nykyisin ei ole onneksi ole mikään pakko.
No kyllähän tuotakin voi vauvakuumeeksi sanoa.
Huono minä olen tuohon neuvomaan, mutta jos yhtään tuntuu siltä, että haluat sitä vanhemmuutta elää, niin ei muuta kuin seksiä ilman ehkäisyä.