narsismi

Ei mutta narsistisista naisista olisi kokemusta. 

Jos äiti on, niin tuskin lapsi on.. 

Meillä minun elämäni oli hyvin rajoitettua.. Kävin töissä, mutta sielläkään ei olisi saanut olla, ja työmatkan olisi pitänyt olla aina mahdollisimman lyhyt.. Minun menemiset tehtiin mahdottomaksi, kun piti aina olla lasten kanssa. Puhelimen käyttöä seurattiin ja tilini tyhjennettiin heti palkan sinne tultua. 

Minulla ei ollut omaa aikaa lainkaan, enkä saanut olla tekemisissä sukuni ja perheeni kanssa.

Olin 20 vuotta kuin häkissä..jos puhuin jollekkin kaupassa niin kaikesta piti tiliä tehdä. 

Eron hain yksin ja sen pistin pöytään.. Exä tekee kiusaa koko ajan, mutta olen häntä vahvempi, enkä rupea enää pelkäämään. 

Lastensuojeluilmoituksia tulee melkein joka toinen kuukausi ja lapsille hän kertoilee minun pahuudestani vaihtelevasti. 

Takaisin olisi jo tulossa, mutta siihen en ole suostunut. Lapsetkin vaihdetaan julkisella paikalla, kotini likelle en exää päästä.

Rankkaa on, mutta yritän kasvattaa välimatkaa.

Up.

Minulle asia selvisi vasta jälkeenpäin. Jo suhteen alkupuolella ihmettelin miesystäväni tapaa muuttaa vankkoja mielipiteitään tilanteen mukaan. Huomasin myös sen, että tutuille ja  puolitutuille osoitettu anteliaisuus piti aina sisällään tarkan kirjanpidon ja ennen pitkää kaikenlaista kiristämistä ja manipulointia. Minun hyvät puoleni tänään olivat huomenna huonoja ja huonot huomenna hyviä, paitsi niinä hetkinä, joina olin joko jumalatar tai typerä ihmisenkuvatus enkä mitään siltä väliltä. Ja mies ei koskaan ollut väärässä, ei koskaan mistään.

Ero teki tuloaan melko pitkään, mutta katkesi kerralla, kun mies löysi uuden, jonka "paketissa" tuli mukana myös lapsi kiusattavaksi. En tuntenut mitään surua vaan pelkkää suurta helpotusta. Kun uusi nainen lähti, mies yritti ottaa minuun yhteyttä säännöllisen harvakseltaan useiden vuosien ajan. Välimatkamme onneksi oli niin pitkä, ettei hän ilmestynyt oven taakse, mutta kahdesti on ilmeisesti lähettänyt välimiehen.

On kokemusta. Miehellä oli suhde ja vaikka annoin jo kerran anteeksi ja jatkettiin yhdessä, suhde jatkui siitä huolimatta. Ero oli siinä vaiheessa helppo, koska mies jatkoi suhdettaan. Kun tämä kävi ilmi, hommasin heti itselleni asunnon ja muutin pois yhteisestä kodista. Se, miten julmasti hän hoiti asian, oli aivan käsittämätöntä. Hän asettui toisen naisen puolelle ja antoi minusta aivan hullun kuvan naiselle. 

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Miehellä oli suhde ja vaikka annoin jo kerran anteeksi ja jatkettiin yhdessä, suhde jatkui siitä huolimatta. Ero oli siinä vaiheessa helppo, koska mies jatkoi suhdettaan. Kun tämä kävi ilmi, hommasin heti itselleni asunnon ja muutin pois yhteisestä kodista. Se, miten julmasti hän hoiti asian, oli aivan käsittämätöntä. Hän asettui toisen naisen puolelle ja antoi minusta aivan hullun kuvan naiselle. 

Kuulostaa tutulta. Paitsi tarinasta voisi vaihtaa sukupuoliroolit toisinpäin.

Se on kyllä mielenkiintoinen tunne kun silmät aukeavat ja tajuaa ettei ole merkannut toiselle yhtään mitään, kaikki on ollut valetta, ja jokainen epäily jota sinulla on ollut onkin ollut täysin totta vaikka toinen on kirkkain silmin väittänyt että mitään ei ole tapahtunut ja sinä kulta olet vain harhainen...

Huhhuh.

Ja silti haluaisin pyytää hänet luokseni, koska rakastuin siihen kuvaan jonka hän minulle loi. Miksen olisi rakastunut? Täydellistä ihmistähän minulle aina esittikin - oikeaa ihmistä en tunne eikä taida tuntea kukaan muukaan.