Uudenvuoden lupaukseni on yrittää elää KonMarin mukaan ja olla ostamatta mitään turhaa roipetta kotiin!

Hyvä päätös ainakin turhan romppeen ostamatta jättäminen. Konmaria en ole lukenut, viitsitkö kertoa tiivistetysti mistä siinä on kyse?

Tarkoitus on lajitella kaikki kodin tavarat, esineet, vaatteet ja valita niistä vain ne, jotka tuottavat iloa. Tavaraa jää todella vähän jäljelle ja se on ihanaa, kaikista tykkää, jokainen paita istuu, ne kirjat aikoo vielä lukea jne. Vaatteet viikataan erityisellä tavalla ihanan siististi laatikoihin. Mun silmää ainakin miellyttää. Kaikilla tavaroilla on oma paikkansa mihin ne palautetaan aina. Kaapit on aina siistejä sisältä, tasot ei ole täynnä roinaa. Kaikkialla on siistiä ja minimalistista. Mä ainakin tykkään :) Roina ahdistaa ja on vaikea pyyhkiä pölyjä. Suosittelen lainaamaan sen kirjan kirjastosta!

Ap

Kiitos, pitää katsoa onko sitä kirjastossa. Meillä on muuten siistiä ja tavaraa vähän, mutta kaapit on aina ihan kaaoksessa.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ostavat tavaroita miettimättä, miksi sen ostavat. Kuulun sukupolveen, joka ostaa kengät siksi, että edelliset ovat hajoamassa eikä siksi, että nyt on ale.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ostavat tavaroita miettimättä, miksi sen ostavat. Kuulun sukupolveen, joka ostaa kengät siksi, että edelliset ovat hajoamassa eikä siksi, että nyt on ale.

Mä toimin samoin mutta myönnän että on minussa hamsteriakin. Jos shampoo on hyvässä alessa niin ostan useamman pullon vaikka juuri nyt ei olisi tarvetta.

Mulla taas on niin hitonmoinen rahapula, ettei ehjää rompetta raaski heittää pois. Toisaalta asunto on minimaalisen kokoinen, että vaikea varastoidakaan. Sinänsä hyvä idea karsia turhaa, mutta että ihan joka tavaralle oma paikkansa, just joo, sotkussa asuu luovuus.

Mulla vähän ongelma tavaroista ja säilytyksestä. Esim käytän paljon kosmetiikkaa, mutta ei ole oikein hyvää kaappitilaa mihin ne laittaisi. Mulla on myös esim monta eri talvitakkia. Mutta kun käytän niitä!

Pari tuttua hurahti tuohon. Olivat ihan täpinöissään ja toinen halusi tulla meillekin järjestämään tavaroita.

Kunnes tuli joulu ja piti koristella kuusi. Kesällä ne koristeet ei tuntuneet niin tärkeiltä, suurin osa oli kipattu kaatikselle. Siis ostamaan uudet. Samoin kävi kuusenalusmaton kanssa, tarpeettomana luovutusta tulikin tärkeä. Glögilasit - nehän meni kirppikselle syksyllä. Teemukista glögi ei maistunutkaan. Se punainen joulumekko (kun jouluna täytyy sellainen olla!) piti myös hankkia, edellinen oli UFF:n laatikossa jne.

Eli ennen kuin aloittaa, kannattaa oikeasti miettiä, miksi sitä tavaraa on aikanaan ostanut. Mieluummin palauttaa mieleen ostohetken ja senhetkisen tarpeen kuin pohtii siitä, onko tietystä esineestä iloa. Pähkinäsakset ei tunnu pääsiäisenä tärkeiltä, jouluna niitä kaipaa.

Minä siivosin vaatteet ja kirjat KonMarin metodilla. Aivan mahtava kirja.

Mikä ihme tuollainen Kommari on? Onko siinä kyse jostain yhteistaloudesta tms?

Aloitin itse oman urakan 2kk sitten ja sain kaiken järjestykseen ja kirpparille kuukaudessa. Ja tyytyväinen olen päätökseeni ;) Kaapissa on todella väljää, kaiken saa sieltä heti ja tietää täsmälleen missä mikäkin tavara on. Pöytälaatikoista 1 on jopa tyhjänä ja loput tavarat todella väljästi. Pöydän päällä on 90% enemmän tekemistilaa kuin viimevuonna. Vaatteita on sopivasti, enää kaapista ei pursuile pieniä, liian isoja, kamalan kuosisia paitoja :D

Rakastan siivousta ja järjestelyä, joten nyt jopa ahdistaa kun ei ole mitään kunnon siivottavaa ;D

Kannattaa oikeasti tehdä se!!

Olen myös ollut jo 20 viikkoa ostoslakossa, tällä viikolla ostin hoitoainesuihkeen joka oli isossa alessa, olin miettinyt sen ostoa pitkään ja tykkään siitä älyttömästi. Mutta nyt ostoslakko jatkuu samaan malliin.

-T14

Varasin tuon Konmarin kirjan kirjastosta. On koko ajan lainattuna, mutta ensi viikolla mun pitäisi se saada, katsotaan mitä tuo opus pitää sisällään. Vähän skeptinen oon sen suhteen että miten se toimii perheissä, joissa pitää käydä läpi monen ihmisen vaatteet ja tavarat. Ylipäätään kuka nuo kaikki pois heittämis tai säilytettävä päätökset sitten oikein tekee, kyseisen vaatteen tai tavaran omistaja vai perheen äiti? Onhan eri asia jos yksinasuva tekee Konmarin oppien mukaisen siivouksen kun hän käy vain omia kamojaan läpi, mutta kun pitäis käydä perheen kaikki tavarat ja jokaiselle yksilölle eri asiat ja tavarat tuovat iloa ja ovat säilyttämisen arvoisia...vai onko kyseessä joku äitien yksinmääräämisoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tuollainen Kommari on? Onko siinä kyse jostain yhteistaloudesta tms?

Kannattaa ekaksi lukea aapinen, niin Konmarin lukemisesta sselviää helpommalla.

Äiti ja sisko hurahtivat myös tuohon. Sain ilmaiseksi valtavasti tavaraa lapsuudenkodistani ja jotain myös siskolta. Äiti myös jaksoi jonkun aikaa aina meillä käydessään hehkuttaa, kuinka ihanalta nyt tuntuu kun ei ole turhaa roinaa nurkissa (ja samalla siis moitti sitä että minulla on turhaa roinaa nurkissa. Suurimman hurmoksen haihduttua äiti on tullut katumapäälle ja on pyydellyt takaisin milloin mitäkin tavaraa, mutta en ole antanut. Luulen, että tällaisen roinaa rakastavan hamsterin hoivissa mm. mummon kahviastiasto on paremmassa tallessa.

Vierailija kirjoitti:

Pari tuttua hurahti tuohon. Olivat ihan täpinöissään ja toinen halusi tulla meillekin järjestämään tavaroita.

Kunnes tuli joulu ja piti koristella kuusi. Kesällä ne koristeet ei tuntuneet niin tärkeiltä, suurin osa oli kipattu kaatikselle. Siis ostamaan uudet. Samoin kävi kuusenalusmaton kanssa, tarpeettomana luovutusta tulikin tärkeä. Glögilasit - nehän meni kirppikselle syksyllä. Teemukista glögi ei maistunutkaan. Se punainen joulumekko (kun jouluna täytyy sellainen olla!) piti myös hankkia, edellinen oli UFF:n laatikossa jne.

Eli ennen kuin aloittaa, kannattaa oikeasti miettiä, miksi sitä tavaraa on aikanaan ostanut. Mieluummin palauttaa mieleen ostohetken ja senhetkisen tarpeen kuin pohtii siitä, onko tietystä esineestä iloa. Pähkinäsakset ei tunnu pääsiäisenä tärkeiltä, jouluna niitä kaipaa.

 

Tämä on hyvä pointti tähän minimalismitrendiin. 

Tuottavatko nippusiteet minulle iloa? Entä pakastusrasiat? Mittanauha? No eivät. Onko niistä jossain tilanteessa kuitenkin suuri apu? On. Äitini teki joskus niin, että hän kyllästyi kaikkiin kaapissa pyöriviin rasioihin ja viskoi niitä roskikseen kymmenittäin. Sitten tuli mansikoiden pakastusaika ja arvaatte varmaan, mitä äiti lähti nöyrästi hattu kourassa ostamaan...

Vierailija kirjoitti:

Pari tuttua hurahti tuohon. Olivat ihan täpinöissään ja toinen halusi tulla meillekin järjestämään tavaroita.

Kunnes tuli joulu ja piti koristella kuusi. Kesällä ne koristeet ei tuntuneet niin tärkeiltä, suurin osa oli kipattu kaatikselle. Siis ostamaan uudet. Samoin kävi kuusenalusmaton kanssa, tarpeettomana luovutusta tulikin tärkeä. Glögilasit - nehän meni kirppikselle syksyllä. Teemukista glögi ei maistunutkaan. Se punainen joulumekko (kun jouluna täytyy sellainen olla!) piti myös hankkia, edellinen oli UFF:n laatikossa jne.

Eli ennen kuin aloittaa, kannattaa oikeasti miettiä, miksi sitä tavaraa on aikanaan ostanut. Mieluummin palauttaa mieleen ostohetken ja senhetkisen tarpeen kuin pohtii siitä, onko tietystä esineestä iloa. Pähkinäsakset ei tunnu pääsiäisenä tärkeiltä, jouluna niitä kaipaa.

 

Älä teilaa koko ajatusta siksi että joku tuttusi ei osaa ajatella nenäänsä pidemmälle eikä tunne itseään ja halujaan (tai tarpetaan). Minulla ei ole (eikä ole koskaan ollutkaan) mitään kuusenalusmattoja, glögilaseja tai erityisiä mekkoja joulua varten, enkä todellakaan lähtisi sellaisia kaupasta hamuamaan. Kaikille ne eivät todellakaan ole olennaisia, ja tuttusi kuvitteli kuuluvansa heihin. Itsetuntemus on ihana asia :)

Vierailija kirjoitti:

Aloitin itse oman urakan 2kk sitten ja sain kaiken järjestykseen ja kirpparille kuukaudessa. Ja tyytyväinen olen päätökseeni ;) Kaapissa on todella väljää, kaiken saa sieltä heti ja tietää täsmälleen missä mikäkin tavara on. Pöytälaatikoista 1 on jopa tyhjänä ja loput tavarat todella väljästi. Pöydän päällä on 90% enemmän tekemistilaa kuin viimevuonna. Vaatteita on sopivasti, enää kaapista ei pursuile pieniä, liian isoja, kamalan kuosisia paitoja :D

Rakastan siivousta ja järjestelyä, joten nyt jopa ahdistaa kun ei ole mitään kunnon siivottavaa ;D

Kannattaa oikeasti tehdä se!!

Olen myös ollut jo 20 viikkoa ostoslakossa, tällä viikolla ostin hoitoainesuihkeen joka oli isossa alessa, olin miettinyt sen ostoa pitkään ja tykkään siitä älyttömästi. Mutta nyt ostoslakko jatkuu samaan malliin.

-T14

Tämä oli varmaan ajatusvirhe mutta huvitti kuinka prosentintarkkaan osasit kertoa vapautuneesta pöytätilasta. Tuohan tarkoittaa että viime vuoteen verrattuna tilaa tekemiselle on 190% eli lähes kaksinkertainen määrä. (Oletan että luulit kirjoittaneesi yhdeksänkertaisesta tilasta?)

Vierailija kirjoitti:

Tuottavatko nippusiteet minulle iloa? Entä pakastusrasiat? Mittanauha? No eivät. Onko niistä jossain tilanteessa kuitenkin suuri apu? On. Äitini teki joskus niin, että hän kyllästyi kaikkiin kaapissa pyöriviin rasioihin ja viskoi niitä roskikseen kymmenittäin. Sitten tuli mansikoiden pakastusaika ja arvaatte varmaan, mitä äiti lähti nöyrästi hattu kourassa ostamaan...

Rullan  pakastuspusseja? Rulla ei täytä keittiön laatikoita eikä ei ole kellertävän eltaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on lajitella kaikki kodin tavarat, esineet, vaatteet ja valita niistä vain ne, jotka tuottavat iloa. Tavaraa jää todella vähän jäljelle ja se on ihanaa, kaikista tykkää, jokainen paita istuu, ne kirjat aikoo vielä lukea jne. Vaatteet viikataan erityisellä tavalla ihanan siististi laatikoihin. Mun silmää ainakin miellyttää. Kaikilla tavaroilla on oma paikkansa mihin ne palautetaan aina. Kaapit on aina siistejä sisältä, tasot ei ole täynnä roinaa. Kaikkialla on siistiä ja minimalistista. Mä ainakin tykkään :) Roina ahdistaa ja on vaikea pyyhkiä pölyjä. Suosittelen lainaamaan sen kirjan kirjastosta!

Meilläpäin tätä kutsutaan ihan normaaliksi elämäksi. Minkälaisessa romu- ja rättikasan keskellä te oikein elätte?

Miten tuo tehdään jos taloudessa on joku joka ostaa aleista tavaraa koko ajan lisää ja lisää? Heivataanko se ekaksi tunkiolle vai miten? Taitellaan sievästi kaappiin ilman luottokorttia?