Mun mies on jonkun muun unelmamies.
Hyvä mies onkin ja kovin rakas. Meidän unelmat on vaan ihan erilaiset. Mies haaveilee perheestä, parin vuoden sisään lapsia. Minä vielä opiskelisin samalla ja mies elättäisi meidät kaikki. Hyvin elättäisikin, saisin varmasti kaiken materian mitä haluaisin.
Minä haaveilen maailman ympäri matkasta. Vielä 10 vuoden lapsettomasta ajasta, harrastuksista, kokemuksista ja vielä monen vuoden opiskelusta.
Mun painajainen olisi olla jonkun muun elätti, haluan saavuttaa itse. Mies on vaan oikeasti tosi ihana, fiksu, ajattelevainen, taitava, menestyvä ja varmasti silloin 10 vuoden päästä maailman paras perheenisä <3
En haluaisi päästää tästä kultakimpaleesta irti mutta musta tuntuu että joku muu nainen rukoilee saadakseen jonkun joka on jo 20v noin perhekeskeinen, kun minä taas nään painajaisia siitä että olen raskaana. Parisuhteessakin oleminen jo pelkästään ahdistaa, vielä enemmän tällainen suhde jossa mies jatkuvasti vihjailee lapsista ja toivoo "vahinkoa".
Kommentit (18)
Miksi olet parisuhteessa, jos seurustelu ahdistaa?
Kannattaa juosta nyt se 10 vuotta. Sen jälkeen voi todeta, että kaikki hyvät perhekeskeiset miehet ovat jo parisuhteessa eikä vapaana ole muita kuin juoppoja ja muita yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Maailmanympärimatka tärkeämpi kuin lapset?! Huhhuh....... Olet ilmeisesti parikymppinen. Miehesi taitaa olla vanhempi? Siitä päätellen, kun vihjaat, että hän on varakas. Ja lapsentekohaluinen. Mietipä nyt tarkasti mitä teet.
Naisilla on tapana viedä väkisin rikkaat ja mukavat miehet. Niitä rikkaita + mukavia kun ei joka puussa kasva. Haluatko pitää miehesi? Jos et välttämättä, niin tee niitä lapsia oman aikataulusi mukaan 10 v päästä. Miehesi tuskin odottaa edes viittä vuotta. Ei vauvakuumeinen nainenkaan odota viitä vuotta.
Sitten 10 v päästä olet todnäk menettänyt ko miehen ja valittavanasi sinulla on vain eronneita isukkeja elareineen tai muille kelpaamattomia reppanoita. Niistä sitten sinun täytyy isäehdokkaasi valita.
Jos todella haluat pitää miehesi, niin tehkää se maailmanympärysmatka vuonna 2016 ja 2 lasta muutaman vuoden sisään. Tee puolet opinnoista ennen lapsia ja loput lasten jälkeen. Ehdit loistavasti opiskella kun lapset ovat pieniä. Olet 27 v maisteri ja kahden lapsen äiti. Siis etulyöntiasemassa niihin kolmikymppisiin lapsettomiin naisiin työnhakutilanteessa.
Ja kyllä, minulla on monta lasta, rikas mies ja maisterintutkinto. Siinäpä on ihmisillä mitä kahdehtia ;)
20 v kloppi on äärimmäisen harvoin tosipaikan tullen vaatuuntuntoinen isä, joten juu ei - älä anna periksi ja sotke hänen kuvitelmien vuoksi omaa elämääsi.
Saat ton mun poikaystävän, jolle tulevaisuus on kirosana ja yhteenmuutto ja kaikki sitoutumiseen liittyvä on tabuja.
Rakastuin tosi palavasti mutta nyt todellisuus mätkii kasvoille.
Minulla oli myös tuollainen nuorena ja mentiin naimisiinkin. En sitten kuitenkaan jaksanut sitä vöyhkäystä lapsista kun itse halusin opiskella mahdollisimman pitkälle ja paljon. Erosimme 2 v avioliiton jälkeen. Sen jälkeen tein kymmenen vuotta mitä huvitti ja perustin perheen vasta kolmevitosena kun oikeasti tunsin sitä haluavani minulle sopivan ja rakastamani miehen kanssa. Eksä avioitui uudelleen vuoden kuluttua erostamme ja sai uuden vaimon kanssa nopeassa tahdissa kuusi (!!!!) lasta. Liitto oli ainakin vielä pari vuotta sitten hyvin onnellinen tietääkseni. Tavallaan me molemmat löydettiin oikea pari.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa juosta nyt se 10 vuotta. Sen jälkeen voi todeta, että kaikki hyvät perhekeskeiset miehet ovat jo parisuhteessa eikä vapaana ole muita kuin juoppoja ja muita yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Miksi ei ottaisi silloin miehen, jonka perhekeskeisyydestä on jo hyvät näytöt?
En töihinkään palkkaa ketään ilman näyttöjä.
Kannattaa puhua miehellä ja jos hän oikeasti haluaa olla kanssasi aina ja rakastaa sinua, voi hän odottaa.
Meillä on 9 vuoden ikäero ja itse vasta ole 23, eli koulut kesken ja haaveissa reppureissaus ja jne. Mies olisi valmis perustamaan perheen, mutta ymmärtää etten ole valmis ja odottaa rauhassa. Reissutki tehdään yhdessä, siinä mielessä ollaan samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa juosta nyt se 10 vuotta. Sen jälkeen voi todeta, että kaikki hyvät perhekeskeiset miehet ovat jo parisuhteessa eikä vapaana ole muita kuin juoppoja ja muita yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Tämä on niin totta. N38
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa puhua miehellä ja jos hän oikeasti haluaa olla kanssasi aina ja rakastaa sinua, voi hän odottaa.
Meillä on 9 vuoden ikäero ja itse vasta ole 23, eli koulut kesken ja haaveissa reppureissaus ja jne. Mies olisi valmis perustamaan perheen, mutta ymmärtää etten ole valmis ja odottaa rauhassa. Reissutki tehdään yhdessä, siinä mielessä ollaan samanlaisia.
Mä luulen että pidän tästä kiinni. Omien sanojen mukaan hän on valmis odottamaan mutta silti mua ahdistaa. Muut miehet laittaa mulle joskus viestiä ja selvästi olis vientiä mutta en viitsi vastata kun olen varattu. Haluaisin kyllä.
Tiedän että sitte on vaan niitä juopporenttuja tarjolla kun oon menoni mennyt ja kaduttaisi että päästin näin täydellisestä miehestä irti
Ap
Tässä on vielä sekin että mieleni tekis kovasti vielä muutaki ku istua sohvalla joka viikonloppu. Enkä tarkoita vaan baareilua, ryyppääminen on ihan tyhmää, vaan illanviettoja porukassa. Haluaisin ihan hirveästi mennä paljukutsuihin miespuolisten kavereidenkin luo mutta poikaystäväni herra täydellinen ei edes hymyile muille naisille.
Kuulostaa siltä ettet halua olla tuossa parisuhteessa, ja uskottelet vain itsellesi haluavasi. Mies on mielestäsi täydellinen, mutta ei täydellinen kuitenkaan sinulle. Haluatte täysin eri asioita, sori vaan mutta ei toi tuu mitenkään toimimaan. Ootte eri aallonpituuksilla ja toisesta ahdistuminen on lähes aina huono merkki. Ei kumppanista kuulu ahdistua, erottele ennemmin tai myöhemmin. En haluis lannistaa mutta sori.. Voit etsiä itsellesi uuden miehen joka ei lapsia kaipaa vaan opiskelee ja lähdette sitten yhdessä matkustelemaan. Nykyinen miehesi voi etsiä jonkun naisen joka tahtoo lapsia pian. Saatte molemmat mitä haluatte - ette kuitenkaan yhdessä.
Siis ootko parikymppinen? Ei herranjestas älä vaan mene vielä hankkimaan lapsia!!! Kaikki unelmat jää saavuttamatta ja elämä pyörii lapsien ympärillä. Opiskeluistakaan tule yhtään mitään. Ei todellakaan kannata!! Sillon 10 vuoden päästä on paljon paljon parempi. 20v on liian nuori jos haluaa elää sitä omaakin elämää.
Sanoit jo otsikossa ettei ole sun unelmien mies. Miksi et sitten eroa? :D
Vierailija kirjoitti:
Sanoit jo otsikossa ettei ole sun unelmien mies. Miksi et sitten eroa? :D
Korkeasti koulutetut tai vähintäänkin fiksut jääkiekkoilijat on aika kiven alla ;) Tuskin nyt ihan sitä unelmaa ikinä siis löytyy :D
Reunaehtona siis se että miehen on oltava JÄÄKIEKKOILIJA?????
Vierailija kirjoitti:
Reunaehtona siis se että miehen on oltava JÄÄKIEKKOILIJA?????
Tarkoitin sitä että ei sitä UNELMIEN miestä varmaan ole olemassakaan.
ap
Päästä ihmeessä irti, jos ahdistaa. Molemmat kuitenkin ansaitsette onnellisuutta. Rakkautta on sekin, että päästää irti, jotta toinen voisi olla onnellisempi.