voihan riita
Ollaan riidelty miesystävä kanssa eilisestä asti. Riita lähti siitä että luimme jotain iltapäivälehtimppää pettämisestä. Totesin siinä että minun mielestäni uskottomuus ei ole parisuhteessa maailman pahin asia. Mieheni on mustasukkainen ja osoittaa usein mieltää jos vietän aikaa miespuolisten ystävien kanssa. Mies loukkaantui kommentista ja rupesi puhumaan että jos ajattelen noin, voisin pettää. Kielsin ja kerroin että en pidä yhtä syrjähyppyä yhtä pahana kuin toisen tahallista huonoa kohtelua. Mies jatkoi epäilyksiään ja minä turhauduin tilanteeseen ja saimme aikaan mokoman riidan jota mies ei tänään halunnut tulla selvittämään (riita oli molempien vika mutta päättyi todella ikävästi minun paniikkikohtaukseeni kaupan pihalla. Toivoin sovun jälkeen yhteistä aikaa mutta lopputulos on se että mies lähti dokaamaan eksänsä luo. Tiedän että riidellessä miehelle tulee tarve rauhoittaa tilannetta ja poistua yleensä rentoutumaan alkoholin avulla, minä haluaisin konfliktin jälkeen rauhoittua kahdestaan. Tilanne on nyt kuitenkin se että minä laitan kotoa pahoitteluviestejä. Mies ottaa ne vastaan ja toppuuttelee että minä en olisi mustasukkainen siitä että hän on eksänsä luona. Ja en olekaan, en ole itse mustasukkainen luonteeltani mutta tuntuu kohtuuttomalta että ensin riidellään siitä että että hän ei osaa luottaa minuun ja sitten hän pakenee tilannetta eksänsä luo...
Kommentit (11)
Minusta tuo olisi melkoinen loukkaus. Sinä pyytelet anteeksi, vaikka et mitään väärää ole tehnyt. Mies käyttäytyy todella typerästi eikä tule mitenkään vastaan sitä, että yrität sovintoa, vaan päin vastoin lyö vettä myllyyn menemällä exän luo. Olisi vakavan keskustelun paikka.
Oioi, hän joka on hanakka epäilemään toista pettämisestä, on itse hyvin altis niihin hommiin... Mustasukkaisuus ei usein helpota suhteen jatkuessakaan. Kannattaisi miettiä suhteen tilaa kokonaivaltaisestikin.
Kyllä minäkin väärin tein riidellessä. Huusin. Meillä ei riidellessäkään haukuta eikä solvata mutta minä hermostuneena korotan ääntäni, josta mies ei pidä vaan pakenee tilannetta.. Mies sanoo ettei kestä edes sitä että riidan yhteydessä puhutaan asiallisen kireällä äänellä. Minusta tuntuu että minulla ei ole lupa näyttää tunteitani ollenkaan... mutta tottakai pyydän anteeksi jos olen loukannut.
Olenko vaan manipuloivan miehen tossukka tyttöystävä joka nielee liikaakin vai raivohullu. jonka luota on ok lähteä vähän rauhoittamaan. .. en tiedä, ajatukset sekaisin. ,
Laitoin vain miehelle viestiä jossa kerroin että minusta on epäreilua tämmönen. Ei ole vastannut mitään.
Uusi vuosi tulossa ja meidän pitäisi mennä teatteriin ja juhlimaan. Ei ole oikein juhlafiilis etenkin kun pitäisi mennä sinne miehen eksälle juhlimaan.
Tiedän että keskustelu menee taas minun ääneni korottamisen ruotimiseen ja siihen että minä pyydän anteeksi omaa kilarointiani (olin oikeasti aika hädissään ja se on ehdottomasti minun huono puoleni. ) ja mies ymmärtää ja halaa ja kaikki on näennäisesti hyvin. Tämä on meillä ihan tyypillistä. Riita alkaa jostain ja päättyy siihen että minä menetän malttini ja korotan ääntäni ja sitten riidelläänkin siitä että riidellään. Ja minä olen vain pahan mielen kehässä ja mieheni ahdistuu ja poistuu. Kaikki jää käsittelemättä ja minä pyydän anteeksi.
Ja jos minä haluaisin riidan aikana puhua, mies teilaa sen sanomalla että ei kannata. Jos riidan jälkeen haluan kertoa ja selittää näkemyksiäni, riita jatkuu.
Ihme pahan olon kehä... ja tätä minä nyt yksin taas täällä vatuloin ja tiedän että ainut tapa saada rauha aikaan on pyytää anteeksi.
Kieltämättä käytökseni on ollut epävakaata. Olen raskaana ja hormonit heittelevät. Olen aina ollut herkkä hormonivaihteluille ja silloin olen ahdistunut. Raskaus on epätoivottu ja teen abortin. Kerroin asiasta miehelle vasta joulun jälkeen ja ensimmäinen hänen reaktionsa oli se että onko se toiselle miehelle kun en ole kertonut. .. Ihan jäytävä katkeruus alkaa nousta miestä kohtaan. Pitäisi ymmärtää toisen pelkoja ja epävarmuutta mutta tämä kaikki tuntuu vaan niin pahalta. .. Koitan aina ensin mieheni epäillessä että tulen häntä pettämään kertoa että en, mutta kun mieheni vaan jankkaa että niin se on ja siltä hänestä tuntuu koska olen nuoruuden suhteissa niin toiminut ja kerran riidan yhteydessä sanoin että minua itseäni pelottaa että niin teen jos tilanne menee aina siihen että mies poistuu sadan kilometrin päähän kotiinsa jos tulee riitaa. Tämä nyt on sitten jäänyt miehen päähän ja kaikki tuntuu olevan merkkejä siitä että petän. Toisaalta tajuan mutta tämä tuntuu vaan niin väärälle. ...
Sinä olet selvästi ylivaativa hysteerinen ämmä ja miehesi keskenkasvuinen. Erotkaa
Voisiko joku nyt sanoa jotain muutakin kuin noita lyttäyskommentteja.
-ap
Hei, miehesi pelkää hylätyksitulemista siinä missä kuka tahansa. Hänellä se pelko ilmeisesti aktivoituu todella herkästi, mutta mies kun on, ei osaa ilmaista sitä hätäänsä muuta kuin suuttumalla. Se on vastapuolelle vähän pelottavaa ja epistä, mutta lopultakin sen kaiken takana on hätääntynyt ihminen, joka haluaa vain kuulla ettei häntä tulla koskaan pettämään eikä jättämään. Ilmaise se hänelle. Ajattele pieniä lapsia, jotka pelkäävät, että vanhemmat kuolevat tai eivät koskaan tule enää kotiin, kun lähtevät aamulla töihin. Se hätä on aitoa vaikka irrationaalista. Tämän tyyppinen voimakas menettämisen pelko elää monissa ihmisissä sen aikuisen kuoren alla. Ei se ole vaarallista. Koeta korjata tilanne. Olen varma, että olet emotionaalisesti niin aikuinen ihminen, että pystyt siihen, vaikka se toinen olisi vähän avuttomampi näissä asioissa. Hänkin oppii sinun avullasi
Se, että mies menee eksälleen ryyppäämään, koska sinä korotit ääntäsi, kuulostaa minun korvaani melko uskomattomalta. Itse tekisin sinuna niin, että aloittaisin uuden vuoden ilman mokomaa miestä.
Äänen korottaminen ei vahingoita ketään, sen sijaan solvaukset ja miehesi tämänhetkinen toiminta vahingoittaa. Miettisin muutenkin, haluaisinko jatkaa mustasukkaisen ja omistavan miehen kanssa, tuo ominaisuus kun yleensä vahvistuu ajan kuluessa.
Jos se eksä on sua parempaa seuraa