Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia "itsensä riuduttamisesta" parempi ihminen-olo?
21.12.2015 |
Ajatteleeko joku muu näin, kun minä..
Teen fyysisesti raskasta työtä, ja koen jotain outoa hyvyyttä/sitkeyttä/ahkeruutta siitä, että vaikka jaksan vatsa kurnien puurtaa mahdollisimman pitkään ennen ruokataukoa.
Samoiten esim. jos tulee kroppaan jotain kremppaa, rasitusvammaa tai vastaavaa, niin voi että jos pystyy niistä kivuista huolimatta hommansa tekemään... Ja tietysti marttyyristi tuhista, että ei tässä mitään, jos joku tarjoaa apua.
Nyt olen pikkuhiljaa koittanut alkaa pitää itsestäni huolta, ja olen miettinyt, miksi tuo ajatusmaailmani on ollut tuommonen, onko muilla tällaista? Miksei siitä omasta hyvinvoinnista ole saanut "ahkeruuspisteitä" itseltään? :D
Kommentit (7)
Kieltäytymiset ja rajoitukset ovat systemaattista asketismia. Askeetikko on ihminen, joka kohoaa muiden yläpuolelle ja hankkii erityistä pyhyyttä. Askeetikko kohoaa itsensä yläpuolelle, kun hän hillitsee omaa luonnettaan.
Sosiologisesti tarkasteltuna arkielämän viritetyillä kielloilla ja rajoituksilla on positiivisia funktioita. Niiden avulla voidaan erottautua niistä, jotka eivät kuulu samanmielisten kulttiin, ja hieman kärjistetysti voidaan todeta, että kielletyt negatiiviset riippuvuudet vahvistavat positiivista riippuvuutta yhteisöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssss kirjoitti:
Syömistä vasta sitten, kun oikeasti tuntee nälän, tulisi pitää normaalina eikä "riuduttamisena".
Entäs kun on riuduttanut itsensä siihen pisteeseen ettei tunne enää nälkää?
Vierailija kirjoitti:
Minä. Se kun on kokopäivän jaksanu duunata mitä ikinä onkaan tehnyt, kurnivalla vatsalla ja juonut vettä vaan, niin tulee kyllä hyvä olo :D Ehkä jotain syömishäiriö tyyppistä ajattelua, mutta syömishäiriötä ei ole.
Mietippä uudeleen ettei muka ole syömishäiriötä? Ja ihan vinkkinä että hallaa teet kropalles tolla pitkällä syömättömyydellä, aineenvaihduntaan ainakin. Aamupala on hyvä syödä niin saa kropan käyntiin, ja töissä kannattaa muistaa syödä niin kroppa saa tarvittavat ravinto ja rakennus aineet ja aineenvaihdunta kiihtyy taas. Itselle ainakin tulee hyvä olo kun muistan syödä terveellisesti pisin päivää. Kroppa ja aivot kiittää! :) Jaksaa sitten töitten jälkeen myös muuta kuin vain lysähtää sohvalle!
Tuohon vois varmaan laskea myös sen, mikä on monilla etenkin vanhemmilla ihmisillä että lääkäriin mennään vasta pää kainalossa
Tunnistan itsessäni tuon olon helposti. Reilut kymmenen vuotta sitten otin siitä kaikki irti, ja tuolloin olin syömishäiriöinen ylisuorittaja. Sain valtavat kiksit siitä, etten tuntenut nälkää ja ollut voimiltani niin rajoittunut kuin muut. Näin siis aluksi. Myöhemmin romahdin täysin. Vaikka olen nyt selvinnyt tuosta kamalasta kaudesta, ne tuntemukset silti säilyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan kavereistani tuon, ja heistä kaikki ovat joko kuuluneet erääseen isoon herätysliikkeeseen tai ovat eronneet siitä. On aivan silmiinpistävää kuinka kova tarve heillä on säännöstellä sitä syömistään ja liikkua ja pelätä hysteerisesti sitä ettei paino vaan nouse. Pullaa leivotaan isoja satseja mut äitihän ei niistä syö kuin ihan pienen pullan vaan jos sitäkään, ahneus on synti ja naisen ahneus se synti vasta onkin.
Nämä kaverit muutenkin käyttäytyvät kuin kaikki halu, mitä ihmisessä on, oli se sitten karkinhimoa tai halua laiskotella tai halua sekstailla, on jotenkin vääristynyt ja siitä pitää kokea syyllisyyttä sekä ennen että jälkeen tämän halun toteutumisen. Sitä on jotenkin vaikea ymmärtää. Sen täytyy liittyä jotenkin uskontoon.
Minä. Se kun on kokopäivän jaksanu duunata mitä ikinä onkaan tehnyt, kurnivalla vatsalla ja juonut vettä vaan, niin tulee kyllä hyvä olo :D Ehkä jotain syömishäiriö tyyppistä ajattelua, mutta syömishäiriötä ei ole.