Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä tiedän mikä on rakkautta?

Vierailija
20.12.2015 |

Edellinen seurustelusuhteeni oli todella intohimoinen ja täynnä "rakkautta". Tunteet olivat todella vahvoja ja olin varma, että olin löytänyt sielunkumppanini. Parisuhde kaatui kuitenkin juurikin siihen, että kaikki tunteet olivat niin vahvoja, että suhde kulutti meidät kummatkin loppuun.

Olin muutaman vuoden sinkkuna ja tuona aikana aloin ymmärtämään, että se kaikki mitä edellisessä suhteessa oli, olikin sairaalloista riippuvuutta, mitä en silloin tajunnut.

Nyt olen aloittanut uuden suhteen ja olemme seurustelleet vuoden. Mies on kaikinpuolin todella hyvä ja tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan. Olen kuitenkin hyvin hämmentynyt, koska mielestäni tunnen liian vähän.

Mitä mieltä olette, onko tämä tunteiden "laimeus" normaalia tavallisessa parisuhteessa vai tunteeko sen normaalin rakkauden jostain?
Tiedän, että rakkaus on enemmän päätös kuin tunne, mutta silti mietin, huijaanko itseäni ajattelemalla, että tämä on sitä oikeaa rakkautta.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
20.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinuna unohtaisin koko rakkaus-käsitteen, varsinkin ns. tosirakkauden, joka on keksitty ihmisten viihdykkeeksi ja valitettavasti myös rajoitukseksi ja kilpailukeinoksi. Sitä käytetään jatkuvasti muun tekosyynä ja oikeutuksena kaikenlaiseen, kuvittele esimerkiksi tilannetta, jossa käytetään repliikkejä "jos se on tosirakkautta, niin..." ja "ei se sitten ollutkaan oikeaa rakkautta". Pelkkiä keinotekoisia, sanallisia temppuja, samoin kuin "tosiystävyys kestää kaiken, ja jollei kestä, ei se ole tosiystävyyttä".

Olen ehkä keskivertoa kyynisempi näissä suurten tunteiden ilmaisukeinoissa, mutta tykkään muutenkin pitää jalat maassa. Käyttäisin "rakkauden" sijasta suhteen mittapuuna sitä, miten mukavaa pariskunnalla on yhdessä ja kuinka tyytyväisiä he ovat yhdessä elämiseensä. Niin suuret ja mullistavat tunteet, että ne vievät ihmiseltä arkijärjen ja arvostelukyvyn, ovat toiveajattelun ja hormonimyrskyjen aikaansaamia.

 

Vierailija
2/2 |
20.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Edellinen seurustelusuhteeni oli todella intohimoinen ja täynnä "rakkautta". Tunteet olivat todella vahvoja ja olin varma, että olin löytänyt sielunkumppanini. Parisuhde kaatui kuitenkin juurikin siihen, että kaikki tunteet olivat niin vahvoja, että suhde kulutti meidät kummatkin loppuun.

Olin muutaman vuoden sinkkuna ja tuona aikana aloin ymmärtämään, että se kaikki mitä edellisessä suhteessa oli, olikin sairaalloista riippuvuutta, mitä en silloin tajunnut.

Nyt olen aloittanut uuden suhteen ja olemme seurustelleet vuoden. Mies on kaikinpuolin todella hyvä ja tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan. Olen kuitenkin hyvin hämmentynyt, koska mielestäni tunnen liian vähän.

Mitä mieltä olette, onko tämä tunteiden "laimeus" normaalia tavallisessa parisuhteessa vai tunteeko sen normaalin rakkauden jostain?

Tiedän, että rakkaus on enemmän päätös kuin tunne, mutta silti mietin, huijaanko itseäni ajattelemalla, että tämä on sitä oikeaa rakkautta.

 

Mitähän tämäkin scheisse mahtaa tarkoittaa...

 

Aika moni nainen tekee ensimmäisessä vakavassa suhteessaan sen virheen. että se parisuhde on koko elämä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän seitsemän