Onko teidän 1-luokkalaiset reippaita aamuisin?

Ei meidän vitosella olevakaan ole. On jatkuvasti myöhässä.

Miten esim ekaluokkalainen pärjää kotona jos vanhemmat menneet 7 töihin?

Ei oikein tunnu ajan tajua olevan. Hyvissä ajoin rupean ystävällisesti hoputtamaan, varsinkin pukemisessa. Mutta sitten puolen tunnin päästä kun makaa sängyssä yksi sukka ja housut puoliksi jalassa Aku Ankka kädessä menee äitiltäkin taas hermo. Sitten lapsi loukkaantuu ja kaikilla on niin hauskaa.

Pyydän, hoputan, laitan vaatteet esiin ja mennään ajoissa nukkumaan ja herätän ajoissa ja kuitenkin suurin osa aamusta menee näin. Mitään ei tapahdu ennen kuin itku kurkussa vedetään vaatteet päälle kun äiti karjaisee että nyt rupeaa tapahtumaan. Ainoa keino olisi itse pukea tuo lapsi mutta jotenkin periaate sanoo että seiskavuotiasta ei pueta.

Onneksi tulee joululoma eikä pukemisesta tarvitse tapella. Kiltti, rauhallinen ja ihana lapsi on, vihaan sitä että itsellä menee hermo. Ostan sille yökkärin joululahjaksi niin saa hillua sitten siinä koko päivän.

Meillä on kutosella oleva tyttö, joka on nyt tänä syksynä on ensimmäisen kerran osoittanut merkkejä siitä, että selviää kouluun ajoissa ilman hoputtamista ja muistuttamista.

Visuaalinen kello on meillä pelastanut monet aamut. Kelloa ei täysin osaa, mutta tuon ymmärtää hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Visuaalinen kello on meillä pelastanut monet aamut. Kelloa ei täysin osaa, mutta tuon ymmärtää hyvin.

Mikä on visuaalinen kello??

Meillä ekaluokkalainen selvii aamut kyl hyvin, mut eskarilainen on kyl just tollanen et ku silmän kääntää ni on taas unohtunu tekee jotain muuta kalsarit puoliks kintuissa. Ikinä ei päästä mihkään jollei lopulta jo korota ääntään. Sit jää kaikille kakkan maku suuhun :( kai luonteita on niin erilaisia.

Meillä sama ongelma ratkaistiin niin, että suoraan edessä on kello, josta joka aamu katsottiin 10 min vaatteiden pukemiseen ja hammaspesuun, 10min syömiseen ja 10 min ulkovaatteisiin. Ei siis osannut kelloa, mutta osas katsoa, että kuutosesta kahdeksaan on vaatteet päällä jne. Lopulta riitti, kun pyysi katsomaan kellosta missä nyt pitäisi olla.

Meidän kyllä on. Alusta asti ollut omalla vastuulla ehtiminen, herätetään toki, sekä paristi muistuttelen kellosta, jos meinaa unohtua johonkin, mutta kerran vain on myöhästynyt. Ajantaju tolla on ilmeisesti suht hyvä, on pitkään osannut kellon ja osaa lähteä itse jos menee 9 tai 10 eikä olla kotona. 

Ekaluokkalainen on tosi reipas. Herää aina ensimmäisenä ilman herätystä ja on kymmenessä minuutissa pukenut itsensä ja pessyt hampaat omatoimisesti. Tekee myös aamupalan itselleen ilman kehotusta ja pukee ulkovaatteet nopsaan. On aamuisin lähes aina iloinen ja hyväntuulinen. 

Eskarilainen on ihan toisenlainen. On hirveän uninen, väsynyt, pahantuulinen ja itkuinen. Tarvitsee ihan hirveästi aikaa, mutta kun sitä ei loputtomasti ole, tuloksena on hirveän stressaavat aamut. Saattaa jäädä jumiin niin, että yksinkertaisesti mikään ei onnistu, huutaa yhtä pienen pientä reikää sukkahousuissa koko aamun ja jää puhumattomana vain nököttämään paikalleen. 

Toisin sanoen kyseessä on luonne-erot. 

Vierailija kirjoitti:

Visuaalinen kello on meillä pelastanut monet aamut. Kelloa ei täysin osaa, mutta tuon ymmärtää hyvin.

Visuaalinen kello löytyy sovelluksena esim.tablettiin.

Siihen laitetaan aika esim.60 minuuttia. Siinä on ympyrä jonka takaa paljastuu sekunti sekunnilta enemmän kuva. Ompa vaikea selittää :) noh, siinä tavallaan menee viisari väärin päin ja paljastaa kuvan, näkee hyvin ajan kulun...

Meillä ei ole kukaan reipas aamuisin, ei vanhemmatkaan. Mutta aina jotenkin selviydytään matkaan koko porukka eikä edes kovin usein myöhästytä... 

Täällä sama ongelma ekaluokkalaisella.. ei mitään kiirettä. Ja kaikki hukassa eikä muista minne laittanu..aarg.. tänäänki reppua etin. Vaikka sillä repullakin on oma paikkansa mutta ei niin ei kertakaikkiaan opi. Tokaluokkalaisella on kaikki hallussa..ollut aina. Ei tarvitse edes herättää. Heräilee omia aikojaan aikaisin koska menee aikaisin nukkumaan. Ja toinen kuppailis mielellään illalla. Uskomaton miten voi olla kuin yö ja päivä nuo kaksi koululaista. Huokaisen kun loma alkaa ;D