Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Mies ei enää haluakaan lasta, vaikka suhteen alussa halusi
Lohduton
16.12.2015 |
Olen 31 vuotias nainen ja seurustelen ikäiseni miehen kanssa. Olemme seurustelleet vasta reilu puoli vuotta, mutta koko sen ajan olen tuntunut, että tässä on "se oikea" minulle ja ymmärtääkseni mieheni on tuntenut samoin. En ole koskaan ennen tavannut yhtä mahtavaa, kilttiä, huomaavaista ja rakastavaa miestä, kuin tämä seurustelukumppanini on. Tykkäämme samoista asioista ja harrastamme samoja juttuja.
Kysyin heti tavattuamme, että haluaisiko mies lisää lapsia (hänellä on 4 vuotias lapsi edellisestä suhteesta), koska itse todennäköisesti haluaisin lapsen/ lapsia tulevaisuudessa. Mies vastasi tuolloin, että kyllä hän voisi lisää lapsia vielä hankkia, jos minä haluan. Olemme puhuneet, että meillä ei ole mikään hirveä kiire asian suhteen, mutta parin vuoden päästä voisimme lastentekoa ajatella. Nyt kuitenkin puoli vuotta myöhemmin mies ilmoitti erään riidan yhteydessä, ettei hän luultavasti sittenkään halua enää lisää lapsia. Hän hoitaa poikaansa puolet ajasta, joten haluaa pitää puolet ajastaan omana aikanaan. Hän ei yhtäkkiä enää voikaan kuvitella, ettei hänellä olisi omaa aikaa ja pitäisi aloittaa kaikki se vauvan mukana tuoma ruljanssi uudestaan. Hän haluaa matkustella yms., ja kokee että perhe-elämää viettäessä hänen oma elämänsä menisi hukkaan :( Itse taas olen koko elämäni odottanut, että saan oman perheen ja pääsen viettämään perhe-elämää.
Suhteemme on melko tuore, mutta minusta silti tuntuu, että minulta vedettiin juuri matto jalkojeni alta ja ikäänkuin lupaus olisi petetty. Ehdin jo todella rakastua mieheeni ja mies minuun, olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta ja ajateltu olevamme loppuelämämme yhdessä. Nyt joudun valitsemaan joko eroamisen, mitä en missään nimessä haluaisi, tai sitten joudun tyytymään lapsettomaan suhteeseen, jossa kuitenkin puolet ajasta pyörii miehen lapsi mukana. En voi sanoin kuvailla, kuinka pahalta tuntui eilen katsoa miehen halaavan ja suukottelevan unille menevää lastaan, kun tiesin etten ikinä itse tule kokemaan tuota samaa äitinä. Itkuhan siinä tuli. Tuntuu epäreilulta ja petetyltä, en olisi nimittäin ikinä ryhtynyt suhteeseen, jos mies olisi heti alussa sanonut ettei halua lisää lapsia.
En tiedä mitä tehdä? Tuntuu raastavan vaikealta erota tämän asian takia, koska muuten kaikki sujuu lähes täydellisesti ja todella rakastamme toisiamme. Mutta katkeroidunko myöhemmin, jos jään miehen takia lapsettomaksi? Ja eniten pelottaa se, että mitä jos eroamme joskus myöhemmin, kun en enää voi saada lapsia. Sitten olisin miehen takia luopunut äidiksi tulemisesta, mutta jäisin lopulta yksin... Kertokaahan mielipiteitä, kiitos :)
Kommentit (16)
Vaikka kuinka rakastaisit tätä miestä, se ei korvaa lasta. Mielestäni on tasan kaksi vaihtoehtoa: puhutte asian halki ja annatte lapselle luvan tulla vaikka heti tai eroatte. Sinun täytyy saada kokea äitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on tasan kaksi vaihtoehtoa: puhutte asian halki ja annatte lapselle luvan tulla vaikka heti tai eroatte. Sinun täytyy saada kokea äitiys.
No tässäpä järkevä idea! Hommautua raskaaksi puolen vuoden SEURUSTELUN jälkeen.
Ensin kannattaisi asua edes muutama vuosi yhdessä. Näkee tuleeko niitä riitoja lisää?
Avioliittokin järkeistää asioita.
Kyl sun kannattaisi erota jo tänään jos kerran teillä erilaiset ajatukset asiasta. Ei lisää erolapsia maailmaan kiitos.....
No me erosimme sitten :( Helvetin paha olla...
voi ei, voimia ap!
Millainen olo nyt eron jälkeen?
Olen varma, että löydät vielä miehen, joka haluaa kanssasi lapsia :) jos olisit pysynyt miehen kanssa yhdessä, olisit saattanut myöhemmin katkeroitua miehelle ja maailmalle siitä, ettet saanut lasta - nyt sinulla on ainakin mahdollisuus yrittää saada lapsi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No me erosimme sitten :( Helvetin paha olla...
:( Jaksamisia!
Kurjaa :( voimia... Muista kuitenkin, että täällämaassa ei sellaista miestä ole, jota rakastaisit enemmän kuin omaa lastasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmien saavuttaminen vaatii usein uhrauksia ja hetkellistä mielipahaa mutta kun jonain päivänä olet äiti, oma lapsi sylissä tiedät toimineesi oikein.
Äitiys on siunaus & lahja jota eivät kaikki saavuta milloinkaan .
Maailma ja elämä ei ole oikeudenmukainen eikä ole sitä koskaan ollutkaan.
Toivottavasti saavutat onnen etkä katkeroidu.
No on kyllä tosi paha olla.. erosta on nyt viikko aikaa, mutta edelleen kurkkua kuristaa ja kyyneleet kirveltää silmiä :( Oli kyllä elämäni surullisin joulu ja tänään uudenvuoden aattonakin on juhlafiilis todella kaukana, joten en lähde minnekään sitä juhlimaan :/
Pahinta tästä tekee sen, että mies soitti muutama päivä sitten itkien minulle ja antoi vähän toivoa.. sanoi ikävöivänsä hirveästi ja ettei ehkä ihan ajatellut asioita loppuun asti ja ehkä joskus.. Tästä tietenkin heräsi pieni toivon kipinä, kunnes hän eilen veti taas maton jalkojen alta! Ei ole valmis mihinkään ja hänen on parasta olla yksin..
Nyt on vaan entistä huonompi olo.. en kestä tuollaista, että annetaan ensin vähän toivoa ja sitten tiputetaan takaisin maanpinnalle rytinällä :( Ensi viikolla haen viimeiset tavarat miehen luota, minkä jälkeen täytyy yrittää ottaa kunnolla etäisyyttä ja välttää yhteydenottoja. Poistimme toisemme jo fb-kavereista, niin ei tarvitse kokea sydämentykytyksiä siitä, kun toisen näkee sivupalkissa olevan online tai mistä jutuista toinen on tykännyt tai kenet lisännyt kaverikseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän myös ahdistaa se, että olen jo 31 ja en tiedä ehdinkö enää löytää sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin tehdä lapsia. Haluaisin jotenkin olla varma, että olemme sitten loppuelämän yhdessä, jos lapsia teemme. Ja jotta tällaisen varmuuden saisin, niin tutustumiseen ja luottamuksen syntymiseen menee aikaa.. ehkä vuosia :( Ja kuka tietää, voinko ylipäätään saada lapsia.. tai sitten se mies jonka kanssa niitä haluaisin..
Täytyy nyt vaan yrittää kaivaa se positiivinen perusluonteeni takaisin esiin ja uskoa, että kaikki järjestyy kyllä ja että elämäni onnellisimmat ajat ovat vasta edessä päin :)
Mies ei vaikuta kovin tasapainoiselta jos mieli heittelee noin, vaikka nyt pahalta tuntuu niin ero oli oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka oletkin jo 31-vuotias, on lasten saanti silti vielä mahdollista - tietenkin voi käydä niinkin, että lasta ei vain tule, mutta kannattaahan sitä ainakin yrittää. Oma äitini sai nuorimman sisarukseni 37-vuotiaana, ihan terve ja fiksu nuori hänestäkin tullut. Tietenkin riski esim. lapsen downin syndroomalle kasvaa vanhemman iän myötä.
Erosta toipumiseen varmasti menee aikaa, mutta sureminen ei ole väärin.
Jaksamisia ap! Sitten kun sinulle lapsi syntyy, tiedät tehneesi oikein ratkaisun - tai jos lasta ei synny, tiedät ainakin yrittäneesi :)
31 on vielä nuori :) usko siihen että löydät vielä unelmiesi miehen joka haluaa lapsia kanssasi! voimia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei todella rakastanut. Rakastaan ei kohtele noin rumasti. Koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei todella rakastanut. Rakastaan ei kohtele noin rumasti. Koskaan.
Aivan. En anna kyllä enää kenenkään pompotella ja kohdella itseäni noin huonosti. Rakkaus on tuosta käytöksestä hyvin kaukana.
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Kyllä jää raastamaan asia, jos tosiaan haluaa omia lapsia. Siitä ei pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka muuten hyvin menisi.