Lue keskustelun säännöt.
14v. tytär vietti viikon rikkaiden sukulaisten luona ja nyt on tyytymätön kaikkeen kotona.
12.12.2015 |
Ymmärrän kyllä, että kun viikon seuraa huoletonta ostelua yms, se tekee tehtävänsä. Meillä taas nettotulot ovat tippuneet n.1500€ entisistä, joten aikamoista taiteilua tämä elämä on välillä. Asumme kyllä mukavasti ja kaikki perustarpeet ovat ok, mutta kaikki ylimääräinen on karsittu.
Tuntuu vain jotenkin pahalta.
Kommentit (35)
Tytär on tähän saakka ymmärtänyt tilanteemme tosi hyvin. Olen siksi yllättynyt, että vaikutus oli noin voimakas. Ei hän suoranaisesti valita, mutta huomaan uudenlaista surua hänen olemuksessaan, kun sanoin esim. että ostetaan uusi takki vasta joulun jälkeen alesta. Varmasti hänellä on ristiriitainen olo. Jouluna hän tulee saamaan lähes kaikki toivelahjansa ( olivat aika vaatimattomia ) ja lisäksi lähdemme kahdestaan risteilylle, jolla esiintyy hänen suosikkibändinsä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme, että siellä on hirveästi osteltu huolettomasti yhden viikon aikana. Kuka joka viikko ostelee kaikkea huolettomasti?
No kävivät tietysti jouluostoksilla, ja rouva on muutenkin kova shoppailemaan. Ei silti, oli ostanut tytöllekin kengät ja paidan, ei siinä mitään, mutta tietysti varakkaan joulushoppailu on sivusta seurattuna ihan eri luokkaa kuin meidän.
No voi vali vali taas. Eli lapsi ei saisi tietääkään että elämä voi olla mukavampaakin, ettei kellekään tule vain paha mieli? Iloitsisitte yhddessä, että hänellä oli niin makea viikko! Koita kääntää se niin päin. Jess, ja varmaan sulla myöhemminkin elämässä jos jaksta opiskella tms. Pitääkö aina kaikesta ap vain valittaa, tyttö oppinut sinulta asenteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi vali vali taas. Eli lapsi ei saisi tietääkään että elämä voi olla mukavampaakin, ettei kellekään tule vain paha mieli? Iloitsisitte yhddessä, että hänellä oli niin makea viikko! Koita kääntää se niin päin. Jess, ja varmaan sulla myöhemminkin elämässä jos jaksta opiskella tms. Pitääkö aina kaikesta ap vain valittaa, tyttö oppinut sinulta asenteensa.
Sä et nyt ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys. Tietysti olen iloinen, että hän sai olla siellä. Yllätyin vain, miten paljon se kuitenkin vaikutti, vaikka hän ei ole koskaan ollut mikään materialisti. Enkä tietääkseni valittanut, minähän sanoin, että kaikki tarpeellinen meillä on.
Ja varo vain, elämällä voi olla sullekin varattuna surua ja murhetta, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ap
Oletko ihan varma, että olet käsittänyt tyttäresi surumielisyyden oikein? Mulla meidän perheen varattomuus tuntui teini-iässä pahalta lähinnä siksi, että surin vanhempien puolesta, kun he joutuivat jatkuvasti kamppailemaan rahan kanssa. Siinä missä sisarukseni toivoivat kalliita joululahjoja, yritin itse keksiä edullisia ja hyödyllisiä lahjatoiveita, etten vain olisi lisännyt vanhempien stressiä. Ehkä kyse ei siis sinunkaan tyttäresi kohdalla ole materialismista vaan siitä, että hän vain toivoisi teille yhtä helppoa ja huoletonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi vali vali taas. Eli lapsi ei saisi tietääkään että elämä voi olla mukavampaakin, ettei kellekään tule vain paha mieli? Iloitsisitte yhddessä, että hänellä oli niin makea viikko! Koita kääntää se niin päin. Jess, ja varmaan sulla myöhemminkin elämässä jos jaksta opiskella tms. Pitääkö aina kaikesta ap vain valittaa, tyttö oppinut sinulta asenteensa.
Sä et nyt ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys. Tietysti olen iloinen, että hän sai olla siellä. Yllätyin vain, miten paljon se kuitenkin vaikutti, vaikka hän ei ole koskaan ollut mikään materialisti. Enkä tietääkseni valittanut, minähän sanoin, että kaikki tarpeellinen meillä on.
Ja varo vain, elämällä voi olla sullekin varattuna surua ja murhetta, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ap
No et kuitenkaan kykene kääntämään tilannetta voitoksesi? Olisit ihan että mahtavaa, jess, oon niin iloinen sun puolesta, kyllä säkin voit lapseni saada saman jos * ja sitten kasvatusvinkkisi, miten ajattelet, että tyttö voi tuollaistakin saavuttaa * Ja ainahan voit vielä perään puhua siitäkin, että kuinka arvostaa materiaa, mitä merkitystä sillä on onnelliselle elämälle sinusta tms.
Ihan oikeaan paikkaan se salama sullekin iskenyt, kun tuollaista mulle rupeet toivomaan. Et tiedä minun elämästäni mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että olet käsittänyt tyttäresi surumielisyyden oikein? Mulla meidän perheen varattomuus tuntui teini-iässä pahalta lähinnä siksi, että surin vanhempien puolesta, kun he joutuivat jatkuvasti kamppailemaan rahan kanssa. Siinä missä sisarukseni toivoivat kalliita joululahjoja, yritin itse keksiä edullisia ja hyödyllisiä lahjatoiveita, etten vain olisi lisännyt vanhempien stressiä. Ehkä kyse ei siis sinunkaan tyttäresi kohdalla ole materialismista vaan siitä, että hän vain toivoisi teille yhtä helppoa ja huoletonta elämää.
Osoititko sä sen siis niin, että olit tyytymätön kaikkeen kotona? Otsikossa luki niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että olet oikeassa, 8. Tytär on välillä saarnannut pikkuveljelleen, jolla on huimia toiveita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan varma, että olet käsittänyt tyttäresi surumielisyyden oikein? Mulla meidän perheen varattomuus tuntui teini-iässä pahalta lähinnä siksi, että surin vanhempien puolesta, kun he joutuivat jatkuvasti kamppailemaan rahan kanssa. Siinä missä sisarukseni toivoivat kalliita joululahjoja, yritin itse keksiä edullisia ja hyödyllisiä lahjatoiveita, etten vain olisi lisännyt vanhempien stressiä. Ehkä kyse ei siis sinunkaan tyttäresi kohdalla ole materialismista vaan siitä, että hän vain toivoisi teille yhtä helppoa ja huoletonta elämää.
Osoititko sä sen siis niin, että olit tyytymätön kaikkeen kotona? Otsikossa luki niin.
"Ei hän suoranaisesti valita, mutta huomaan uudenlaista surua hänen olemuksessaan, kun sanoin esim. että ostetaan uusi takki vasta joulun jälkeen alesta. Varmasti hänellä on ristiriitainen olo."
Noin kirjoitti AP, eli otsikko taitaa olla hieman harhaanjohtava. Jos tytär ei tosiaan valita, on tyytymättömyys aloittajan oma tulkinta.
-8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo mene ohi, turhaan tuosta murehtii liiaksi. On kuitenkin ihan normaalia, ettei kaikilla perheillä ole yhtä isot tulot, ei tuo teidän tilannekaan millekään köyhälle kuulosta.
Murrosikää, älä huoli. Taitaa olla esikoinen tai ainoa lapsi, etkä ole ehkä päässyt harjoittelemaan elämää murrosikäisen kanssa? Muistele omia teinivuosiasi.
Kotona pitää olla turvallista osoittaa negatiivisia tunteita aiheesta kuin aiheesta ja se on kehitykselle ihan ensiarvoisen tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt oikeen ymmärrä tätä ongelmaa. Itse elin lapsuuden köyhissä oloissa ja heti teini-ikäisenä aloin tekemään asialla minkä voin, kävin töissä ja suuntasin lukion kautta yliopistoon kaupalliselle puolelle. Osoita lapselles ne keinot, kuinka hän voi tulevaisuuteensa vaikuttaa. Ne muutamat vuodet mitä hän kotona asuu eivät ole mitään vaikka pienituloisena eläisitte koko sen ajan. Tuon ikäinen nuori kuvittelee, että hänellä ei ole sitä mitä rikkailla sukulaisilla on, eli että peli olisi jo menetetty, mutta osoita että se on ihan omista valinnoista kiinni tuleeko olemaan (ei tietysti aina, mutta usein).
Miksi ap ei salli tyttärelleen tunteita? Minusta tässä ei ole kyse viikosta rikkaiden sukulaisten luona tai ap:n perheen rahoista vaan siitä, että viikon jostain kummallisesta syystä poissa perheestään ollut tyttö ei saa osoittaa mitään tunteita. Ainakin itse muistan tuossa iässä poteneeni koti-ikävää, joka vaihtui jälkikäteen kotona pieneksi alakuloksi. Ja onhan se ihan rehellisesti sanottava, että totta kai teiniin koskee, kun huomaa, että oma äiti ei ole tehnyt elämässään tarpeeksi, että olisi menestynyt. Tulee pelko, että itsekin epäonnistuu.
Miksi se tyttö oli viikon poissa kotoa? Isä ja äiti yhdessä reissussa? Pikkuveli vakavasti sairas, äiti vierellä sairaalassa ja isä työmatkalla?
Älä huolehdi. Tuo on kasvattava kokemus. Vietin samanlaisen nuoruuden, ja 15-vuotiaana vannoin, etten ikinä väheksy työtä ja koulutusta, sillä varattomuuden aijeuttama stressi on lamauttavaa.
Tuo on kasvatusmielessä aika hieno tilanne, näin velan näkökulmasta. Lapselle kasvaa käsitys siitä, millaista elämä on erilaisissa perheissä.
Jos köyhtymistä voi estää jollain, niin hyvillä päätöksillä elämässä, hyvillä elämäntavoilla, järkevillä valinnoilla, ahkeralla opiskelulla. Toisaalta on hyvä oppia arvostamaan myös ei-rahallisia arvoja ja erilaisia ihmisiä. Olen melko varma ap, että tyttäresi rakastaa sinua, vaikka ostatkin takkinsa alennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Murrosikää, älä huoli. Taitaa olla esikoinen tai ainoa lapsi, etkä ole ehkä päässyt harjoittelemaan elämää murrosikäisen kanssa? Muistele omia teinivuosiasi.
Kotona pitää olla turvallista osoittaa negatiivisia tunteita aiheesta kuin aiheesta ja se on kehitykselle ihan ensiarvoisen tärkeää.
Miksi sä kuvittelet, että omien teinivuosien muistelu auttaisi kaikkia ymmärtämään omia lapsiaan? Ei esim. minun annettu osoittaa mitenkään turvallisesti omia negatiivisia tunteitani. Siksipä purankin ne nyt täällä AV:llä tähän ketjuun. Ainoa, joka meillä sai purkaa pahaa oloaan minnekään oli äitini ja HÄN oli sokea omalle käytökselleen (en nyt viittaa aloittajaan) ja äiti vieläpä opetti minulle, että toisiin ei saa koskaan purkaa pahaa oloaan. Ei edes äitiin.
Joten minnekäs minun lapseni aikanaan saavat purkaa mitään? Eivät minnekään. Kostan sen heille, etten mäkään saanut! Uliskoot sitten vaikka terapeutilleen. No ei vaiskaan, ehkä mies jaksaa heitä sitten kuunnella, mutta äiti ei :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi vali vali taas. Eli lapsi ei saisi tietääkään että elämä voi olla mukavampaakin, ettei kellekään tule vain paha mieli? Iloitsisitte yhddessä, että hänellä oli niin makea viikko! Koita kääntää se niin päin. Jess, ja varmaan sulla myöhemminkin elämässä jos jaksta opiskella tms. Pitääkö aina kaikesta ap vain valittaa, tyttö oppinut sinulta asenteensa.
Sä et nyt ymmärtänyt yhtään, mistä oli kysymys. Tietysti olen iloinen, että hän sai olla siellä. Yllätyin vain, miten paljon se kuitenkin vaikutti, vaikka hän ei ole koskaan ollut mikään materialisti. Enkä tietääkseni valittanut, minähän sanoin, että kaikki tarpeellinen meillä on.
Ja varo vain, elämällä voi olla sullekin varattuna surua ja murhetta, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ap
Oisko kuitenkin se henkinen puoli ollut enempi vaikuttava, jotain selkeää johdatusta - et ole mitään jos et osta/pysty ostamaan. Pieniä tai suurempia vihjailua, ethän sinä mitään kuitenkaan kotona saa. Jos ostelemista liikaa harrastaa, sekin on sairaus. Monesti hatussa ei ole mitään sisällä, tuollaisessa tapauksessa, kun luulee kaupasta saavan täytettä sinne..
Teinit ovat tuollaisia. Mullehetikaikki, ja keskittyvät ulkoiseen ja vertailevat muihin. Kyllä se siitä ohi menee - te olette kuitenkin hänen vanhempansa, ja sitä ei pidemmän päälle voi rahalla korvata. Ja kodin arvot tuppaavat aikuisena kuitenkin pukkaamaan pintaan kun oma identiteetti on selvillä.