Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Säälin sellaista naista joka otti sellasen miehen ,joka ei ulkonäöltään vastannut täysin omia odotuksia!
27.11.2015 |
Ja sitten sen vuoksi kadehtii ja keksii kaikkea pahaa, ku oman väkisin otetun miehen ulkonäkö ei oikeasti kiinnosta.
Pelkkä luonne riittää ja mutta kuitenkin pitää paskailla toiselle ku hän sai haluamsa komean miehen.
Kommentit (24)
Mulla ei ole mitään odotuksia miehen ulkonäölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en "saanut" ulkonäöllisesti unelmamiestä, mutta en ole niin keskenkasvuinen, että olisin asiasta jotenkin katkera, varsinkaan muille naisille. Mitä sillä ulkonäöllä niinkuin loppujenlopuksi tekee? Oikeasti? Varsinkaan nainen miehen ulkonäöllä. Tietty voisihan se olla ihanaa katsoa todella silmälle miellyttävää miestä heti aamutuimaan ja noin, mutta saman ihanan näyn saan kun katson lapsiamme. Tai vaikka kissaa.
Vierailija kirjoitti:
No tuo on naisen luonteenpiirre, ei johdu lainkaan siitä "otetusta miehestä"
Tarkoitin, että nainen valitsi miehen pelkän luonteen mukaan, mutta ei kuitenkaan kestä ku sukulainen sai unelmiensa prinssin ja siksi juonii kaikkea pahaa.
Eli eihän sillon pelkkä luonne tuollaiselle naiselle riitä vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on katoavaista.
In your dreams.
Eipä ne kauneuserot mitenkään tasoitu vanhetessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuo on naisen luonteenpiirre, ei johdu lainkaan siitä "otetusta miehestä"
Tarkoitin, että nainen valitsi miehen pelkän luonteen mukaan, mutta ei kuitenkaan kestä ku sukulainen sai unelmiensa prinssin ja siksi juonii kaikkea pahaa.
Eli eihän sillon pelkkä luonne tuollaiselle naiselle riitä vai?
Voi olla syynä sekin, että hierot puukkoa haavassa, vaikka sikäli riittäisikin oma miehensä, että tuntee ja kokee, ettei saa parempaakaan jonkun muun vajavuutensa takia (ja se vajavuus siellä "puhuu", ei harmi oman miehen ulkonäöstä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko vammainen?
Jaahas, osuikos tauluun? :)
Ilmeisesti, koska se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
T. Komea, lihaksikas ja hyvä kroppainen miäs
Vierailija kirjoitti:
Oletko vammainen?
Voi kuinka söpöä, rumien mammojen puolustus hyökkäys.- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaisella tarkoitettiin Ap.n sukulaista, koska sellanen on vajavainen joka kiusaa vielä aikuisenakin.
T. Psykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on katoavaista.
In your dreams.
Eipä ne kauneuserot mitenkään tasoitu vanhetessa.
Miten niin? Vanhetessa rupsahtaa jokainen vaikka olisi nuorempana ollut kuinka kaunis tai komea. Ainoastaan jos on hyvä kasvojen luusto, saattaa pysyä siedettävän näköisenä rypyistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on katoavaista.
In your dreams.
Eipä ne kauneuserot mitenkään tasoitu vanhetessa.
Ei pidä paikkaansa kumpikaan. Mieheni laihtui 15 kiloa yli viisikymppisenä ja vastaa nyt paljon entistä paremmin ihannettani (iso mutta hoikka). Ei toki ole ollut muille naisille kade ennenkään, minulla on kaupungin guruin mies :)
En todellakaan ole kade ns komeista miehistä. Itse olen kaikkien mielestä suht. hyvännäköinen ja mieheni on hyvin tavallisen näköinen ja ne ns komeat yrittävät vaimoiltaa salaa iskeä minua, kun luulevat, että haluisin sen komean. Mietin vain, että koskahan paljastan nirppanokka eukoille, mitä heidän komistuksensa puuhaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauneus on katoavaista.
In your dreams.
Eipä ne kauneuserot mitenkään tasoitu vanhetessa.
No emmätiä, kato nyt vaikka Mervi Tapolaa nuoreja ja vanhana. Kuukkelilla varmaan löytyy jotain kuvia. Onhan se näyttävä vieläkin, mutta eri tavalla.
AP sekä hänen kertomuksensa nainen (vai oliko kuitenkin yksi ja sama henkilö) tekevät viisaasti, jos nyt alkavat pohtia todella syvällisesti "miehen ottamisen" problematiikkaa. Millä asioilla on merkitystä parisuhdetta muodostettaessa? Millä sijalla on luonne tai persoonallisuus? Entä ulkonäkö? Entä kun ei löydy haavekuvia vastaavaa tyyppiä? Onko pakko tyytyä kakkoslaatuun? Onko yleensäkin pakko solmia parisuhde, vaikka sitten sen kakkoslaatuisen kanssa, koska kuuluu tapoihin pariutua? Kuuluuko? Kuka määrää?
Jos on solminut parisuhteen sen kakkoslaatuisen kanssa, niin on aika noloa, suorastaan häpeällistä ruveta morkkaamaan puolisoaan, jonka ulkonäkö ei vastaa omia utopioita. Jos pitää tulla selittelemään, että otti kumppaninsa luonteen perusteella, on sitä vaikea uskoa. Seli, seli, seli! Kun puoliso valitaan, niin otetaan / hyväksytään koko paketti eikä vain osia siitä. Selän takana puhumista ei pidä hyväksyä.
Tosiaan, ei taida siitä miehestä johtua :) Mun mieheni on omalla tavallaan karismaattinen, ei mikään atleettinen stereotypia. Mut se, mitä hänellä on korvien välissä ja sydämessä onkin sitten ihan omaa luokkaansa. Samoin hänen ihmissuhdetaitonsa ovat todella hyvät. En ikinä vaihtais johonkin mainosmallin ulkonäköön. Ennen häntä tapailin monia miehiä, jotka vastasivat ulkoisesti tän päivän komeus-käsitettä, ja oli monilla paljon muitakin avuja. Mutta siihen se sitten jäikin, en ikinä olisi tullut heidän kanssaan onnelliseksi. Ulkonäkö on rakkaudessa sivuseikka. Ja kun rakastat, alat kyllä rakastaa kultasi ulkonäköäkin. No, ehkä joillekin se ulkonäkö on kaikki kaikessa eikä sisällöllä tai suhteen syvyydellä ole niin väliä, ei siinä mitään. Hyvää kumppanuutta tai rakkautta ulkonäkö ei rakenna.
Alue: Aihe vapaa
No tuo on naisen luonteenpiirre, ei johdu lainkaan siitä "otetusta miehestä"