Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuuden sietämätön tuska...
23.11.2015 |
Niin kaluttu aihe kuin olla ja voi... tiedän!
Taas tänään vain näin niin hurmaavan pikkuisen ja ahdistus iski päälle. Ei vain olla miehen kanssa onnistuttu tässä asiassa, vuodet vierivät. Miltei nelikymmpisiä jo ollaan, aloitettu kuitenkin viitisen vuotta sitten tosi yrittäminen.
Pakko kai johonkin terapiaan menneä, kun jokapäiväinen pahanolon tunne tästä asiasta on. Meillä ihan mielenkiintoiset työt, ystäviä, harrastuksia jne.
Se tärkein puuttuu ja sen mukana kaikki!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi muuta kuin todeta, että olen pahoillani puolestasi. Sijaisvanhemmuus?
Miettinyt tätä olen. Mutta siinä on kova menettämisen pelko, jos palautuu kuitenkin mutkien kautta vanhemmilleen.
Sijaisvanhemmuudessa pitää olla täysin epäitsekkäät syyt auttaa lasta. Häntä ei voi ottaa korvikkeeksi oman lapsen puuttumiselle.
Adoptiolla on kova kiire, jos sitä yritetään. Mies on ollut pitkin matkaa nihkeä tähän vaihtoehtoon. Mutta puhun vielä tästä. Ollaan siis nyt 38-vuotiaita kumpikin. Eli vielä varmasti voimme päästä prosessiin mukaan. Meillä on kaikki fasiliteetit kunnossa, vakavaraisuus, olemme terveitä ym. .
Tunnen tuskasi. Olen elämässäni saanut useamman keskenmenon. Kävin ex-miehen kanssa kaikki mahdolliset lapsettomuushoidot, mitä julkinen tarjoaa - tuloksetta. Mitään erityistä syytä lapsettomuuteen eivät pystyneet osoittamaan. Lapsettomuuden tuottamaa viiltävää kipua ei moni ymmärrä, mutta omalla kohdalla se on painajainen. Monta kertaa itkin kaipaamaani lasta tulemaan jo luokseni... miksi et tule jo?
Erosimme ja tapasin toisen. Olin jo jotenkin sopeutunut ajatukseen elämästä pysyvästi lapsettomana. Jonkin ajan päästä huomasin (taas) olevani raskaana. Mikäs siinä, kesken se kuitenkin menee, ajattelin. Ihmeekseni vauva pysyi kohdussa täyteen aikaan ja syntyi terveenä. Olin tuolloin piirua vaille 41-vuotias.
Näinkin voi käydä, jos se yhtään lohduttaa, vaikken usko että se sinun tilannetta helpottaa yhtään tietää, miten minulle kävi.
Suosittelen lämpimästi terapiaa. Itselläni se toi aina ainakin väliaikaisen helpotuksen tuskaan. Etsi lapsettomien parien hoitoon erikoistunut psykologi. Itse kun vihdoin olen saanut oman perheen kokisin edelleen tarpeelliseksi terapian, sillä paljon on painolastia ja äitiyteen liittyviä kipupisteitä. Vaan eipä perheellisenä enää ole varaa moiseen.
En voi ymmärtää miksi väen väkisin pitäisi saada haiseva ja rääkyvä paskakasa riesakseen. En tule koskaan ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi väen väkisin pitäisi saada haiseva ja rääkyvä paskakasa riesakseen. En tule koskaan ymmärtämään.
Kaikilla ei ymmärrys ja empatiakyky riitä oikein mihinkään...
T: vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi väen väkisin pitäisi saada haiseva ja rääkyvä paskakasa riesakseen. En tule koskaan ymmärtämään.
Kaikilla ei ymmärrys ja empatiakyky riitä oikein mihinkään...
T: vela
Äläpä puhu paskaa. Ymmärrykseni ja empatia kyky riittää paljoonkin. Tuo pitää saada lapsi kun muillakin on, ei kuulu empatiani piiriin.
Jos en ymmärrä tuota yksittäistä asiaa se ei tarkoita ettenkö kykenisi tuntemaan empatiaa, sairaita, kiusattuja, raiskattuja, köyhiä, sodan jaloissa olevia, rääkättyjä eläimiä ja monia monia muita kohtaan.
Jotenkin naurettavaa kun ajattelet minusta että olen vähintään totaalinen psykopaatti jos en tajua lapsettomuudesta kitinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi väen väkisin pitäisi saada haiseva ja rääkyvä paskakasa riesakseen. En tule koskaan ymmärtämään.
Kaikilla ei ymmärrys ja empatiakyky riitä oikein mihinkään...
T: vela
Äläpä puhu paskaa. Ymmärrykseni ja empatia kyky riittää paljoonkin. Tuo pitää saada lapsi kun muillakin on, ei kuulu empatiani piiriin.
Jos en ymmärrä tuota yksittäistä asiaa se ei tarkoita ettenkö kykenisi tuntemaan empatiaa, sairaita, kiusattuja, raiskattuja, köyhiä, sodan jaloissa olevia, rääkättyjä eläimiä ja monia monia muita kohtaan.
Jotenkin naurettavaa kun ajattelet minusta että olen vähintään totaalinen psykopaatti jos en tajua lapsettomuudesta kitinää.
Vaikuttaa aika psykopaattiselta tulla kommentoimaan haisevista ja rääkyvistä paskakasoista ketjuun, jonka aloittaja kärsii siitä ettei saa lasta.
T: vela
Menkää lapsettomuushoitoihin. Meillä tärppäsi heti, vaikka olimme yrittäneet luomuna 4v tuloksetta. Diagnoosina "selittämätön lapsettomuus". Pari 38v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäkää sijaissynnyttäjää
Lue: matkalla perheeksi blogi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää miksi väen väkisin pitäisi saada haiseva ja rääkyvä paskakasa riesakseen. En tule koskaan ymmärtämään.
Kaikilla ei ymmärrys ja empatiakyky riitä oikein mihinkään...
T: vela
Äläpä puhu paskaa. Ymmärrykseni ja empatia kyky riittää paljoonkin. Tuo pitää saada lapsi kun muillakin on, ei kuulu empatiani piiriin.
Jos en ymmärrä tuota yksittäistä asiaa se ei tarkoita ettenkö kykenisi tuntemaan empatiaa, sairaita, kiusattuja, raiskattuja, köyhiä, sodan jaloissa olevia, rääkättyjä eläimiä ja monia monia muita kohtaan.
Jotenkin naurettavaa kun ajattelet minusta että olen vähintään totaalinen psykopaatti jos en tajua lapsettomuudesta kitinää.
Vaikuttaa aika psykopaattiselta tulla kommentoimaan haisevista ja rääkyvistä paskakasoista ketjuun, jonka aloittaja kärsii siitä ettei saa lasta.
T: vela
No jos määrittelet psykopatian noin niin sitten se sinun maailmassasi on niin. Monet ammatti-ihmiset toki voivat määritellä psykopatian eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijaissynnytys on laitonta Suomessa, aiemmalle kommentoijalle siis tiedoksi. Jenkkeihin tai Intiaan pitäisi lähteä...
Ymmärrän aloittajan tuskan. Joskus mietin, että olisiko omalla kohdallani tuska ja toivo/toivottomuus jatkunut vai olisinko joskus tullut raskaaksi. Kohtalo puuttui peliin ja matto meni alta, kun jouduin kohdunpoistoon reilu kolmikymppisenä. Sitten vaan piti kerätä ajatukset kasaan ja hyväksyä tilanne, että lapsettomaksi jäädään, ollaan tavallaan ulkopuolisia kaikesta, suku ei meistä kahdesta koskaan jatku jne. Piti surra ja sitten rakentaa identiteettiä uudelleen. Sittemmin elämästä on oppinut nauttimaan ihan uusin silmin ja elo on mukavaa ja valoisaa pysyvästä lapsettomuudesta huolimatta.
Voimia ja valoa aloittajan elämään! Varmasti toivottomuus puskee herkästi pintaan, mutta teillä on oikeasti vielä mahdollisuuksia ja sitä toivoakin. :)
Alue: Aihe vapaa
En voi muuta kuin todeta, että olen pahoillani puolestasi. Sijaisvanhemmuus?