Miten pinnallinen täytyy olla, että on vain sillon tekemisissä tyypin kanssa ,kun itse hyötyy?!

Onko tämä yksin sinun näkemyksesi asiasta?

Ei ole välttämättä kiinni pinnallisuudesta. Syitä voi olla monia erilaisia. Esim. itse olin tuollainen kun oli töissä kova stressi, en vaan jaksanut ihmisiä, tunsin siitä syyllisyyttäkin mutta en sittenkään jaksanut parantaa tapojani. 

Ei tarvitse olla ollenkaan pinnallinen, jos yhteydenpidossa on hyötynäkökohta mukana, kunhan hyöty/apu on molemminpuolista.

Eikö kaikki ystävyyssuhteet perustu kuitenkin omaan hyötyyn. Tulen onnelliseksi, kun näen kavereitani. Jos kaveri on pahalla päällä, tulen surulliseksi enkä siten häntä silloin näe. Pahalla päällä siis tarkoitan ilkeää ja vihaista, tottakai olen tukena jos hänellä jotain oikeita ongelmia on. Mutta siitä taas hyödyn niin, että kaveri on nopeammin hyvällä tuulella ja siten tulen minä onnelliseksi.

Noh, kaikki eivät kehity samaa tahtia.

Kaikki eivät omaa hyviä tapoja, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ja kysymys ihan aikuisesta ihmisestä?

Ja mitähän mä siitä viimeksikin hyödyin?

Jotkut vaan on niin oman navan tuijottajia. Yhteyksiä ei pidetä. Ehkä joku hätäinen muutaman sanan vaihto juhlissa. Muutoin ei kuulu, eikä näy....Paitsi silloin, kun tarvitaan jotain.  Mut ei ole valmis itse auttamaan tarvittaessa. Eli ei toimi puolin ja toisin systeemi.

Mä skippasin muutaman sukulaiseni juuri noista syistä. Oli niin yksipuolista.

Voin sanoa sen tervehdyksen juhlissa yms, mutta en ole auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan on niin oman navan tuijottajia. Yhteyksiä ei pidetä. Ehkä joku hätäinen muutaman sanan vaihto juhlissa. Muutoin ei kuulu, eikä näy....Paitsi silloin, kun tarvitaan jotain.  Mut ei ole valmis itse auttamaan tarvittaessa. Eli ei toimi puolin ja toisin systeemi.

Mä skippasin muutaman sukulaiseni juuri noista syistä. Oli niin yksipuolista.

Voin sanoa sen tervehdyksen juhlissa yms, mutta en ole auttamassa.

Miten määritellään "silloin kun tarvitaan jotain"? Mietin tässä jonkin aikaa sitten, onko jonkun mielestä väärin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin silloin kun olo on yksinäinen ja elämä on tylsää. Sehän tarkoittaa sitä, että tarvitsen seuraa ja viihdykettä ja käytän ystäviäni törkeästi hyväkseni.

Puhutaanko nyt kahdesta henkisesti terveestä ihmisestä?

Vaikuttaa asiaan aika paljon.

Esim. itse en näe skitsofreenikko ystävääni niin usein kuin jopa haluaisin, jos hän vain olisi terve.

Tällähetkellä resurssini eivät riitä kenenkään terapoimiseen.

Joskus törmäsin sellaiseen omaa sukupuolta olevaan henkilöön, joka ehdotteli että tekisin hänelle kaikenlaisia arjen palveluksia. No aluksi ajattelin että ihan neutraalia, mutta sitten ehdotin kerran itse yhtä juttua parin tunnin päästä ja se sanoi että okei. Kun sitten otin yhteyttä puhelin ei vastannutkaan. Ja kun menin katsomaan häntä talolle valot oli sammutettu ja ovi tiukasti säpissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan on niin oman navan tuijottajia. Yhteyksiä ei pidetä. Ehkä joku hätäinen muutaman sanan vaihto juhlissa. Muutoin ei kuulu, eikä näy....Paitsi silloin, kun tarvitaan jotain.  Mut ei ole valmis itse auttamaan tarvittaessa. Eli ei toimi puolin ja toisin systeemi.

Mä skippasin muutaman sukulaiseni juuri noista syistä. Oli niin yksipuolista.

Voin sanoa sen tervehdyksen juhlissa yms, mutta en ole auttamassa.

Miten määritellään "silloin kun tarvitaan jotain"? Mietin tässä jonkin aikaa sitten, onko jonkun mielestä väärin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin silloin kun olo on yksinäinen ja elämä on tylsää. Sehän tarkoittaa sitä, että tarvitsen seuraa ja viihdykettä ja käytän ystäviäni törkeästi hyväkseni.

Mulle toi määritelmä tarkoittaa sitä, että on oikeesti yksipuolista. Minä soitan, minä menen, minä käyn jne. Mitä jos se sukulaiseni olisi joskus soittanut vain kysyäkseen kuulumisia, tai poikennut käymään kahvilla. Ihan ilman sitä, että yhteys tarkoittaa et takana on joku vaade.

Ei ole tuntunut kivalta, kun sanotaan et on ristiäiset  tulossa ja teet sinne voileipäkakut. Ei ees alkuunkaan kysytä haluanko tehdä, sopiiko aikataulu.   On nimittäin pyytäjä (josta ei muuten kuulu mitään) suuttunut, kun olen sanonut ettei sovi, en tee ja sori mut oon matkoilla. Pyytäjä suuttuu, kun olen menossa matkalle ja se pitäisi perua, siirtää.

Mulla on ystäviä keiden kanssa treffataan. Autetaan puolin ja toisin.  Osataan pyytää apua ja ei loukkaannuta jos ei sovi.  Mut se et ollaan yhteyksissä muutenkin. Ei pelkoa, että kohta toi haluu jotain,

 

t. sama

No mä en oo sua kyllä pyytänyt mitään kakkuja väsäämään.

Kyllä patologinen valehtelija selviää tilanteesta kuin tilanteesta, sairas omatunto auttaa selviämään.

Vierailija kirjoitti:

Ja kysymys ihan aikuisesta ihmisestä?

Riippuu ihan suhteen laadusta. Ystävyyttä ei voi pakottaa. Oliko tässä kyse ystävyydestä vai sukulaisuudesta? Itse pidän vähän yhteyksiä jo senkin takia, etten halua tuppautua. Ihmisillä kun on se omakin elämä. Toiseksi en koskaan ota yhteyttä hyötyäkseni. Haluan kuulla miten menee mutta en kyllä edes nauti paljon tiiviistä yhteydenpidosta.

Työkavereiden tapailua vapaalla en pidä tärkeänä. Tapoihini ei kuulu roikkua ihmisissä mutta toki otan aina ystävät ilomielen vastaan.

Tiedän muutamia. "Minäminäminä" - tyyppejä...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä patologinen valehtelija selviää tilanteesta kuin tilanteesta, sairas omatunto auttaa selviämään.

Onkohan sulla nyt jotain patologisia patoumia jotain kohtaan. Kuulostat katkeralta ihmiseltä.

Katkaise välit tuollaiseen valehtelijaan ettet myrkytä itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä patologinen valehtelija selviää tilanteesta kuin tilanteesta, sairas omatunto auttaa selviämään.

Niinkö sinulla?

Muistan hyvin viimeiset pari vuotta ennen kuin erosimme kumppanini kanssa. Se oli jatkuvaa alistamista ja yksi usein käyttämänsä lause oli "en tartte sua enää mihinkään" sSe tais kuitata koko suhteen ja eroo liittyvät tapahtumatkin tuolla selittyy...

Mun mielestä ainoastaan itsekkäät ja sympatiaan kykenemättömät voinpuhua ja toimia noin.

Minut käsitetään luultavasti juuri tällä tavalla.

On vain jotenkin vaikea olla yhteydessä muuten vaan, pitäisi saada joku syy. Itse haluan olla avuksi muille ja iloinen, jos pyydetään apua. Itsekin sitten oletan, et muutkin tykkäisivät, mutta tietysti voivat ajatella, että haluan "hyötyä" jotenkin. Vaikka apu menisikin vaikka huostaanotetuille lapsille tms.

Kai se on vain helpompaa saada pakit sitä kautta, ettei toinen jaksa vastata eikä nähdä eikä olla yhteydessä eikä mikään sovi, kun kyse on konkreettisesta avusta. Silloinhan ne vain kieltäytyy auttamasta, eikä ajan viettämisestä mun kanssa.

Välillä olen kyllä saanut palautetta siitäkin, että yritän auttaa, vaikka ei ole pyydetty apua :/

Alkoholistien suhteen olen kyllä luovuttanut, siihen on turha mennä auttelemaan, jos ihminen ei itse halua auttaa itseään.

Nykyään teenkin enemmän vapaa-ajalla vapaaehtoistyötä, kuin nään kavereita. Kavereita ei kyllä juurikaan ole..

Kyllähän sinäkin olet tekemisissä ihmisten kanssa siksi, että jotain hyödyt. Saat ystävyydestä keskusteluseuraa tai uusia ajatuksia tai hyvää mieltä - eli hyötyä. Vai oletko ap niin "syvällinen", että vietät aikaa tuppisuisen ihmisen kanssa, joka ei mitään sano eikä tee?

Kavereilleni iski tuo siinä 30 ikävuoden kieppeillä. Ovat nykyisin ex-kavereita... en nyt sano ettenkö itsekin olisi tuota välillä tehnyt mutta suurimmalta osalta halusin vain hengailla heidän kanssaan kun soittelin heille, mutta he ainoastaan soittivat silloin kun tarvitsivat jotain minulta.