Kannustusta kapiaan..neljäs lapsi...
Hei! Ja nyt ihan tosi en kaipaa mitään haukkuja ja saarnaa vaan tää on mulle todellinen ongelma ja pakko purkaa jonnekkin.
oon ihan hajalla ja en tiiä mikä mulla on...meille ois neljäs lapsi tulossa, nuorin nyt 2,5v..raskaus oli tietysti toiveissa mutta kun testi näytti plussaa menin jotenkin paniikkiin ja oisinkin halunnut perua koko jutun..ajattelin että nämä tunteet katoaa mutta nyt jo rv 13 menossa ja tuntuu että ahdistus vain pahenee.
kävin viikko sitten np-ultrasssa mielin että ei siellä masussa ketään ole sillä raskaus on ollut täysin oireeton ja olin jo asennoitunut että se on keskeytynyt ja elämä jatkuu entisellään palaan kohta taas töihin ja kaikki on hyvin.yllätys oli suuri kun masussa oli kuin olikin joku ja kaikki kunnossa. ahdistus valtaa mieleni koko ajan ja itken joka päivä usein asiaa ja en pysty nykyisillekään lapsille nyt olemaan oma itseni....mietin vain että mitä olen mennyt tekemään ja voinko vielä perua tämän,aborttia mietin tosissani nyt vaikka aina olen ollut sitä vastaan..en olisi koskaan uskonut että minä voin käydä tällaisia ajatuksia läpi.. olisiko minusta siihen kuitenkaan mietin.. mistä kaikesta nykyiset lapsemme jäävät paitsi tämän vuoksi, miten raha riittää, koti jää auttamatta pieneksi ja muutto ei tule kyseeseen missään muotoa, noin suurella poppoolla ei matkustella kai koskaan,lapset kärsii kun ei ole mahdollisuutta omiin huoneisiin, mitä ne töissäkin sanoo, TAASKO eikö ois jo riittänyt, kamala teini ikä aika aaarrgh!!!! miten hitossa pääsen tästä yli ja katoaako nämä ajatukset ja tunteet ? voinko selvitä tästä...?
Ihan sama, kivittäkää vain , oon vaan niin umpikujassa että en jaksa.....
Kommentit (34)
Minkä ikäisiä sun muut lapset ovat tällä hetkellä? Kaikki varmasti järjestyy! <3 Saatteko tällä hetkellä mitään apuja arkeen? Olisiko sellaisia mahdollisuus ottaa käyttöön, kun vauva syntyy? Tai toki jo nyt, jos siltä tuntuu..
Minulle on tulossa nyt kolmas ja salaa jo haaveilen neljännestä. Vaikka luulen, että tämä viimeiseksi muksuksemme jää, koska haluan tämänkin syntyvän sektiolla. Ja eihän sektiota ihan määrättömiin tehdä.
Mutta mitä sinun tilanteeseen tulee, niin kyllä mielestäni kaikki tunteet ovat sallittuja ja oikeita. Näin mieli valmistautuu uuteen tulokkaaseen. Minkä ikäisiä muut lapsesi ovat? Tietävätkö he jo uudesta vauvasta?
Olen ihan varma, että tunne menee ohi viimeistään kun vauva lasketaan käsivarsille.
Kannattaa puhua tuosta neuvolassa, niin voit päästä psykologille.
kiitos rohkaisevista viesteistä <3
tää on vain jotain niin kamalaa ja en halua tuntea näin mutta pelkään että tämä on elämän suurin virhe..en jaksa jos tätä kestää koko raskaus ajan..
toiset lapset on 7 ja 4,5 v..voi olla että jotain uupumustakin taustalla,ehkä, en tiedä mutta nämä tunteet alkoivat plussan jälkeen. saamme tosi huonosti apua lasten hoitoon, miehen puolelta ei ollenkaan ja omatkin vanhempani eivät ole mitenkään kiinnostuneita lapsia katsomaan. pyydettäessä tietenkin jos jotain akuuttia menoa lääkäriin ym juoksevia mutta eivät esim koskaan vie lapsia retkelle, elokuviin eivät pyydä yökylään yms.. lapsille ei olla kerrottu vielä tulokkaasta jotenkin ei halua kun itsekkin näin ahdistunut ajatuksesta..
Sulla on täysi oikeus tehdä abortti ja tunteet on normaaleja järjen tunteita. Et ole tehnyt mitään pahaa, kaikki tekee virhearviointeja. Korjaa tilanne kun vielä voit! Sullakin on oikeus olla muutakin kuin äiti. Ja kaikki noi ajatukset on ihan oikeita pelkoja ja realistisia.
En oikein ymmärrä, miksi sanot, että raskaus oli tietysti toiveissa, mutta sitten luettelet joukon ihan järkisyitä sille, miksi kolmekin lasta olisi riittänyt. Olitteko miettinyt noita asioita ollenkaan ennen kuin tulit raskaaksi?
Vierailija kirjoitti:
toiset lapset on 7 ja 4,5 v
Mihis yksi lapsi unohtui?
Pyydä päästä neuvolapsykologin juttusille! Abortti noin myöhäisessä vaiheessa saattaisi olla todella traumatisoiva loppujen lopuksi, joten sitä en miettisi enää vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
toiset lapset on 7 ja 4,5 v
Mihis yksi lapsi unohtui?
Aloitusviestiin...
Keskeytä se vaan jos tuolta tuntuu. Parempi se on kuin se että kaikki lapset joutuvat kärsimään kun olet uupunut.
Apunvarmaan vähenee vielä kun tulee neljäs, ei moni isovanhempi neljän tai kolmenkaannkanssa jaksa. Koita ehdottaa että tekisivät jotain kivaa sen vanhimman kanssa, se voisi heillekin olla nautittavaa yhdessäoloa ?
Ja jos yhtään on rahaa niin palkatkaa hoitaja avuksi, kyllä kolmen- neljän hoito on jo työtä eikä kenenkään voi olettaa ilmaiseksi rehkivän.
Olisit iloinen että saat vauvan! kerta sitä halusitte.
Meillä oli lapset 6ja4v kun aloimme odottaa kolmatta, ja heti kolmannen jälkeen oli pakko saada neljäs (vuosi tuli ikäeroa) ja aivan mahtavaa on.
Älä stressaa itseäsi tuollaisella, vaan nauti viimeisestä raskaudestasi, ja kaikista vaiheista, kyllä se elämä vaan väkisin etenee koko ajan. Itse voit päättää nautitko mukana vai hukkaatko aikaasi.
niinhän se pitäisi mutta en tiedä mistä nämä tunteet kumpuaa ja miksi olenkin yht äkkiä näin ahdistunut.. miehellekkään en kunnolla uskalla puhua eikä ole ketään jonka kanssa purkaa mieltäni...olisi mukava kuulla teidän perhe elämästä hiukan enemmänkin kuinka sujuu..?millaista arki on, reissut, kodin koko, mitä muut lapset pitävät vauvasta yms..kauhisteliko sukulaiset nelosta yms...
Raskaus oli toiveissa? Miksi, jos kerran nuo luettelemasi asiat olivat olemasa ennen raskautumista (ei varaa, ei aikaa/energiaa jne)??
7-vuotias on ilmeisesti koulussa, mutta onko sen jälkeen iltapäiväkerhossa? Jos muut lapset eivät vielä ole päivähoidossa, niin hakisin heille paikkaa, ovat jo sen verran isoja että varmasti viihtyvät. Plus että pärjäisivät hyvin lastenhoitajan kanssa, eli pistäkää rahaa sivuun ja palkatkaa lastenhoitaja vaikka kerran kuussa vauvan syntymään asti, voitte käydä vaikka viikonloppuna päiväsaikaan kahdestaan jossain. MLL:n hoitajat ovat olleet hyviä ja jos mietityttää pärjääkö yksi hoitaja, niin palkatkaa vaikka kaksi kerralla. Tai kyselkää naapurustosta hoitohaluisten teinien perään, voisi kuvitella että taskuraha on edelleen nuorisolle tarpeen.
Meillekin tuli juuri vauva ja oltiin ihan poikki jo ennen sitä (aina kun ei voi tietää mikä elämäntilanne on puolen vuoden päästä...), mutta onneksi vauva on ollut tosi rauhallinen, tasainen ja helppohoitoinen, joten saatiin huokaista helpotuksesta. Oltiin varauduttu aikamoiseen rintamatoveruuteen vauvanhoidon ja perheen pyörittämisen suhteen, mutta nyt riittääkin oman osansa hoitaminen ja toisen tsemppaaminen tasaisin väliajoin. Tärkeintä on, että aikuiset vetävät yhtä köyttä, eivätkä ala "kilpailla" sillä kumpi on väsyneempi tai hoitanut enemmän asioita. Parempi jos kukin pystyy sanomaan milloin on ylittänyt jaksamisen rajan ja toisen on silloin syytä ottaa se tosissaan. Pienetkin huilit ovat tarpeen.
Kolmen odotuksen jälkeen tiedät jo, että hormonit ne siellä sun päätäs sekoittaa. Puhu neuvolassa ettei mene överiksi!
Ja sit, keskity ajattelemaan positiivisia ajatuksia. Miten saat vielä yhden paapottavan, miten hienoa on, että nyt nuorimmainenkin saa kokea vauvan ihanuuden. Kaikki tavarat on jo valmiina, vanhin lapsista apuna jo paljon, mustasukkaisuutta ei niin paljoa kun homma on jo tuttua ja kukaan ei menetä "ainokaisen" asemaa. Iloa, naurua, kikatusta, seesteistä kokemuksen itsevarmuutta yms. Tässä minun kokemuksiani neljän äitinä. Toki kiirettä pitää ja saa laittaa ihan uuden vaihteen silmään lastenhoidossa, mutta senhän tiedät jo, että se on vain ohikiitävä hetki. Rankkoina aikoina pitää ajatella vaan kuinka joskus kaikki palkitsee itsensä ja isolla perheellä on kiva touhuta yhdessä. Urheilupelejä voi harrastaa ihan omalla jengillä kun porukkaa on paljon ;)
Kuka tietää, nuorin saattaa olla se kaikista tyytyväisin ja helpoin lapsi kun ei tarvitse hakata enää päätä seinään kun isommat sisarukset on ehtinyt kaikki tyhmimmät tempaukset jo tehdä. Ehkä hän on se ainoa joka teitä käy vanhana katsomassa, ehkä HÄN keksii lääkkeen syöpään, ehkä juuri HÄN on se salaa sinulle rakkain!
Okei, on niitä negatiivisiakin juttuja, mainitsemasi matkat yms. mutta se vaatii vain mielikuvitusta, me ollaan saatu matkustella ja tutustua upeisiin paikkoihin vain siitä syystä, että on jouduttu valitsemaan ison perheen vuoksi kohteita johon ei ikinä muuten olisi menty. Rahaa paloi eniten kun oli vain yksi lapsi, silloin ei ollut mitään rajaa vaate-tavara yms hankinnoissa ja harrastuksetkin piti kullannupulle tarjota kaikki. Nyt on enemmän jalat maassa ja järki päässä ja ymmärrämme, että lapsi oppii uimaan ihan ilmaisellakin rannalla, futiskerhoon ei kannata mennä heti kun on oppinut kävelemään ja käytetytkin luistimet saa teräviksi!
Anna itsellesi lupa heittäytyä samaan fiilikseen kuin ekaa odottaessa, päätä nauttia kaikesta, osta pieniä vaatteita vaikket tarvitsisikaan uusia, osta nätti hoitolaukku, liity keskusteluryhmiin, ota äitiyspakkaus, kerro lapsille ja hömpötätte yhdessä ihan täysiä!
Tsemppiä! Ihania ne on kaikki lapset, ihan varmasti <3
No myöhäistä sitä aborttia on enää noilla viikoilla mähkiä, parempi vaan alkaa totuttelemaan tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Sulla on täysi oikeus tehdä abortti ja tunteet on normaaleja järjen tunteita. Et ole tehnyt mitään pahaa, kaikki tekee virhearviointeja. Korjaa tilanne kun vielä voit! Sullakin on oikeus olla muutakin kuin äiti. Ja kaikki noi ajatukset on ihan oikeita pelkoja ja realistisia.
No eipä ole. Abortin saa viikolle 12 ja sen jälkeen ainoastaan lääketieteellisestä syystä. Olisi se myös aikamoisen perseestä tehdä lapsi tieten tahtoen ja sitten "perua". Kyllä siitäkin ainakin normaaliin ihmiseen aikamoinen arpi jää.