Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö teitä huonomuistiset ihmiset?
12.11.2015 |
Itselläni meinaa välillä mennä hermo siihen jatkuvaan unohteluun ja hajamielisyyteen. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa muistaa yksinkertaisia asioita? Ei siinä vielä mitään, jos unohtelu olisi ajoittaista, mutta kun tuntuu, että sitä tapahtuu päivittäin.
Kommentit (17)
Kyllä ärsyttää ja olen itsekin kamalan hajamielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyyntyisin sitten itsestäni. No oikeastaan ärsyynnynkin. En unohtele tapaamisia koskaan, sekä numeromuistini on loistava. Mutta hävitän jatkuvasti tavaroita enkä yhtään pärjää, jos en ole laittanut tehtäviä asioita lapulle. Äsken unohdin käydä apteekissa töiden jälkeen.
Mulla sama juttu, ja todellakin ärsyynnyn itseeni. Mun hoitolapsetkin aina sanoo, ettei varmaan kukaan muu ole yhtä huonomuistinen. Unohdan kyllä kirjoittaa asiat paperillekin tai jos olen kirjoittanut, en löydä lappua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyyntyisin sitten itsestäni. No oikeastaan ärsyynnynkin. En unohtele tapaamisia koskaan, sekä numeromuistini on loistava. Mutta hävitän jatkuvasti tavaroita enkä yhtään pärjää, jos en ole laittanut tehtäviä asioita lapulle. Äsken unohdin käydä apteekissa töiden jälkeen.
Mulla sama juttu, ja todellakin ärsyynnyn itseeni. Mun hoitolapsetkin aina sanoo, ettei varmaan kukaan muu ole yhtä huonomuistinen. Unohdan kyllä kirjoittaa asiat paperillekin tai jos olen kirjoittanut, en löydä lappua.
Klassikko kirjoitan kauppalistan jonka unohdan aina kotiin toteutuu kohdallani kyllä. Pakko kysyä, että ethän ole unohtanut lapsia mihinkään?
Mä unohtelen paljon tehtäviä ajatuksissani, kerran unohdin lapsenkin viedä harrastukseen kun en vaan muistanut että oli se päivä :( mutta muistan melkein kaiken mitä ikinä olen puhunut kenenkään kanssa. Mua ihmetyttää, jos joku unohtaa jotain mitä oon kertonut, kun itse muistan kaiken toisista ihmisistä, ellen ole ollut ihan kännissä jutteluhetlellä ja usein silloinkin.
Hermot menee sekä itseeni että muihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää. Mies ja meidän nuoriso on varsinaisia lahopäitä. Aina saa olla muistuttamassa joka hemmetin asiasta. Ne varmaan hukkais päänsäkkin, ellei se olis kropassa kiinni.
Kyllä ärsyttää. Työkaverillani jokainen aamu on elämän ensimmäinen. Joka päivä kerrataan samat asiat, vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mua ärsyttää paljon enemmän sellaiset jotka puhuvat menneisyydestä tyyliin "silloin kun oltiin vuonna 1987 siellä Honkolaaksossa ja kun teidän Mari oli just saanut matikankokeesta täydet 27 pistettä ja mentiin juhlimaan sitä ostamalla sieltä entisen Huuhkajan-, nykyisen Leinikkikujan jäätelökojusta sellaiset normaalia pienemmät tiikeripallot, tai sinä otit kyllä mansikka-piparminttua kaksi palloa, ja uimavesikin oli vasta 18-asteista, se oli kyllä tosi viileä kesäkuu. Heinäkuussahan oli sitten jo lämpimämpää, 15.7. jo 23-asteinen vesikin." Tällaiset muistelijat ovat sitten ärsyttäviä. Muistamattomuus on inhimillistä ja symppistä.
Minä ärsytän itseäni. En ikinä muista mitään ja jos pitää toistaa mitä joku muu on juuri sanonut niin ei onnistu! Mulla on aina lappu mukana esim. Lääkärissä, että voin kirjoittaa ylös mitä se sanoo, kun muuten en muista. Ja on mulla myös lappu johon olen kirjoittanut oireet ym. Kunhan vaan sitten aina muistaisin mihin ne laput laitoin... Jos lukihäiriöinen ei muista lukemaansa niin mikä häiriö on se kun ei muista puhuttua asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mies ja lapsi (13, ei enää ihan pieni siis) unohtavat jatkuvasti ihan kaikkea. Lapsen vaatteet on ihan pahin, 2 kk sitten ostettiin syksyksi uusia hanskoja 3 kpl, ekan 2 viikon aikana hävisi kahdet ja nyt ne kolmannet. Muuten ei ärsyttäisi, mutta iso osa noista unohteluista kaatuu tavalla tai toisella ainakin osittain minunkin niskaani. Työkavereissakin on yksi lahopää jonka unohteluja joutuu usein paikkailemaan.
Nerot ovat hajamielisiä. Googlaa kodin kuvalehden artikkeli "Hukkasitko taas avaimesi? Saatat olla vähän nero". Linkitys ei onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan oma huono muistini ärsyttää. Vaikka jos kotona lasken silmälasit jonnekin siksi aikaa kun laitan tukkani, enkä sitten enää muista, mihin ne pistin. Menee paljon aikaa etsimiseen. Muiden huono muisti ei häiritse.
Ennen ärsytti mieheni huono muisti. Nyt oma muistini on häntä surkeampi ja se harmittaa vielä enemmän.
Muistini alkoi huonontua synnytyksen jälkeen heti 10 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sinänsä todella hyvä muisti jos kyse on esim. tenttiin lukemisesta tai muuten yksityiskohtien muistamisesta tai ulkoa opettelusta, mutta arkipäiväisissä asioissa olen todella hajamielinen. Nimenomaan _haja_mielinen on oikea sanavalinta - päässäni on koko ajan niin paljon ajatuksia, etten keskity kunnolla mihinkään. Voin olla aikeissa googlata asiaa x, mutta googlen avattuani en enää muista, mitä tietoa olinkaan hakemassa. Voin mennä kauppaan ja unohtaa kännykän kauppakoriin. Jättää kotiavaimet ulko-oveen roikkumaan. Luvata "soittaa 5min päästä takaisin" ja unohtaa. JNE.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ärsytti mieheni huono muisti. Nyt oma muistini on häntä surkeampi ja se harmittaa vielä enemmän.
Muistini alkoi huonontua synnytyksen jälkeen heti 10 vuotta sitten.
Olen kuullut muiltakin synnyttäneiltä naisilta tuosta, mikäköhän ihme tuossa on taustalla?
Ärsyyntyisin sitten itsestäni. No oikeastaan ärsyynnynkin. En unohtele tapaamisia koskaan, sekä numeromuistini on loistava. Mutta hävitän jatkuvasti tavaroita enkä yhtään pärjää, jos en ole laittanut tehtäviä asioita lapulle. Äsken unohdin käydä apteekissa töiden jälkeen.