Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko elämän vaikeudet kohtaloon kirjoitettu?
07.11.2015 |
Mietin tässä ihmisiä, jotka tunnen. Miten toisilla on koko elämä helppo ja seesteinen: tasainen lapsuus ja nuoruus, sitten mennään naimisiin ja saadaan lapset (joilla myös tasainen ja hyvä elämä) ja eletään loppuelämä yhden ja saman puolison kanssa. Suurimmat haasteet ovat tyyliin se, että ensimmäinen lapsenlapsi syntyy vasta 60-v, vaikka sitä oli toivonut jo monta vuotta.
Sitten on niitä, joilla surua ja murhetta riittää. Esimerkkinä yksi iäkkäämpi tuttuni, jolla ankea lapsuus, hedelmättömyys ja kaksi miestä saatettu hautaan jo alle 60-v. On riittänyt muutenkin sairautta ja kuolemaan.
Miksi?
Kommentit (5)
Sinä vain luulet, että toisten elämä on helppoa, kun et tiedä. Siinä se. Monen elo näyttää helpolta päältä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on deterministinen. Kaikki on ennalta päätettyä, ainoastaan voit vittuilla ihmisille. Siinä kaikki.
Kusiaisen valtuudet.
Epigenomissa menee aiempien sukupolvien valinnat. Geenit myös vaikuttavat. Mikäli suvussa on huoria, on todennäköistä, että jatkossakin on. Jos suvussa on paljon rikollisia, on todennäköistä, että jatkossakin on. Vastaavasti älykkyys ja koulutushalu menee myös suvuttain.
Vierailija kirjoitti:
Epigenomissa menee aiempien sukupolvien valinnat. Geenit myös vaikuttavat. Mikäli suvussa on huoria, on todennäköistä, että jatkossakin on. Jos suvussa on paljon rikollisia, on todennäköistä, että jatkossakin on. Vastaavasti älykkyys ja koulutushalu menee myös suvuttain.
Entisaikaan raha merkitsi paljon. Lääkärisuvun vesat lähetettiin opiskelemaan lääketiedettä, mihin rahvaalla ei olisi ollut edes varaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mitään kohtaloa. Omaan elämäänsä voi tiettyyn rajaan asti itse vaikuttaa, mutta sitten loput on sattuman kauppaa. Toisille sattuu enemmän ikäviä asioita kuin toisille. Maailma ei ole oikeudenmukainen eikä sellaista pidä odottaa, tai pettyy.
Osa tietysti uskoo kohtaloon. Mieheni esim. on näitä kohtaloon uskovia ja joskus minua ottaa päähän, kun hän voivottelee, miten kohtalo on häntä potkinut päähän ja että eikö maailmassa ole oikeudenmukaisuutta (lapsemme kuoli ja on sattunut muutakin ikävää), kun minä taas ajattelen, että meillä on vain käynyt huono mäihä, sellaista sattuu, ja tästä pitää taas yrittää eteenpäin.