Millaista on oman paremmuuden todistelu?

Minä jotenkin tavallaan ihailenkin sellaista asennetta, että "minäpä tyttö sitä olen niin reipas että ihan ittekin ihmettelen".  Se on jotenkin niin röyhkeää, itsekeskeistä ja yleensä älyllisesti epärehellistä jos sitä yhtään katsoo pintaa syvemmälle. Ois varmaan melko helppoa olla itsekin ihminen, joka taputtaa itseään olkapäälle kun oli taas niin mahdottoman hyvä tässäkin. :D

Tällä palstalla sitä näkee paljon ja eiköhän tähänkin ketjuun joku sellainen saavu haukkumaan vastaajia valkoroskaksi, koska hän on itse niin paljon parempi, kun ei tällaiseen ketjuun vastaa (paitsi haukkuakseen muita ofc)

Suomalainen itsekehu on yleensä käänteistä, paitsi tietenkin Etelä-Pohjanmaalla. Muualla Suomessa on tapana vähätellä kaikin keinoin itseään, omaisuuttaan ja saavutuksiaan siinä odotuksessa, että muut alkavat väittää vastaan.

- No tää mun vene nyt on tämmönen halpa kiulu vaan...
- Älä höpötä! Tosi hienohan tää on!

Meidän poika oli pienenä ihan mahdoton kerskailija. Sillä oli sormiakin enempi, kun naapurin tytöllä. Onneks se on nyt hyvinkin vaatimaton mies:)

Palstallahan on tähän ollut aina selvä linja. Jos olet akateeminen, niin todistelet koko ajan omaa paremmuuttasi, koppavasti. Jos olet akateeminen ja käyt paskalla, niin defaulttina käyt paskalla koppavasti omaa paremmuuttasi todistellen. Ja tämä paremmuuden todistelu on niin naurettavaa, koska meidän Pera esmes olis voinut mennä jo ala-asteelta suoraan yliopistoon, mutta kävi kiltisti yläasteen ja meni amikseen hitsaajalinjalle. Ja nyt tienaa rahaa ihan simona ja tietää kaikki asiat, eikä vaan teoriapaskaa, kuten koppavat omaa paremmuuttaan todistelevat akateemiset.

- on akateeminen

- ei pukeudu rönttävaatteisiin kotona

- jauhaa itse omat kahvipapunsa

- kuuntelee jatsia

- ei omista autoa vaan pyöräilee kalliilla maantiepyörällä

- ei nauti yhteiskunnan tukia

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen itsekehu on yleensä käänteistä, paitsi tietenkin Etelä-Pohjanmaalla. Muualla Suomessa on tapana vähätellä kaikin keinoin itseään, omaisuuttaan ja saavutuksiaan siinä odotuksessa, että muut alkavat väittää vastaan.

- No tää mun vene nyt on tämmönen halpa kiulu vaan...
- Älä höpötä! Tosi hienohan tää on!

Joo, mä olen huomannut tämän. Jos joku vaikka kehuu uutta mekkoani ja vastaan siihen, että kiitos, tykkään tästä itsekin tosi paljon :) niin saa vain hölmistyneen katseen ja kuolemanvakava hiljaisuus laskeutuu. Myöhemmin saa kuulla, että olipas se ylimielinen.


No höh, olis pitänyt vissiin sanoa, että tää mekkohan on ihan kamala ja kantajakin kuin paviaanin perse.


Toisessa maassa asuessani vastapuoli yleensä antoi vastaavassa tilanteessa toisen kehun siihen perään tyyliin "se sopii sinulle loistavasti" tms, mutta ei Suomessa. Täällä saa vain korkeintaan mulkaisun jos erehtyy sanomaan, että pitää itsestään/mökistään/autostaan/uudesta tukasta/vaatekappaleesta tai ylipäätään mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen itsekehu on yleensä käänteistä, paitsi tietenkin Etelä-Pohjanmaalla. Muualla Suomessa on tapana vähätellä kaikin keinoin itseään, omaisuuttaan ja saavutuksiaan siinä odotuksessa, että muut alkavat väittää vastaan.

- No tää mun vene nyt on tämmönen halpa kiulu vaan...
- Älä höpötä! Tosi hienohan tää on!

Mutta auta armias, jos se toinen onkin samaa mieltä.

- Mun naama on kyllä vuodessa vanhentunut viisi vuotta!
- No niin tosiaan on, ainakin viisi!

Se siitä ystävyydestä sitten.

Kaikki muu paitsi itsensä vähättely ja lyttääminen on oman paremmuuden todistelua, ainakin Suomessa.

Huonoitsetuntoiset kokee ahkerien ja menestyvien pelkän olemassaolon kerskailuksi.

Vierailija kirjoitti:

Palstallahan on tähän ollut aina selvä linja. Jos olet akateeminen, niin todistelet koko ajan omaa paremmuuttasi, koppavasti. Jos olet akateeminen ja käyt paskalla, niin defaulttina käyt paskalla koppavasti omaa paremmuuttasi todistellen. Ja tämä paremmuuden todistelu on niin naurettavaa, koska meidän Pera esmes olis voinut mennä jo ala-asteelta suoraan yliopistoon, mutta kävi kiltisti yläasteen ja meni amikseen hitsaajalinjalle. Ja nyt tienaa rahaa ihan simona ja tietää kaikki asiat, eikä vaan teoriapaskaa, kuten koppavat omaa paremmuuttaan todistelevat akateemiset.

Mä törmäsin tällaiseen Pera-tyyppiin muutama viikko takaperin :D Kyseessä oli vanha luokkakaveri ala-asteella ja siinä tuli puheeksi opiskelut peruskoulun jälkeen ja minä kerroin olevani lukiossa ja tähtääväni eräälle akateemiselle alalla sen jälkeen ja siitäpä kakka osui tuulettimeen todella pahasti. Sain kuulla miten hänkin ja kuka tahansa muu voisi olla vaikka aivokirurgi, mutta sellaisen opiskelu on "tyhmää", koska ei "hikisiä kirjoja" lukemalla opi mitään oikeasti ja kaikki tällaisille aloille hakeutuvat ovat pellejä. :D


Kiitin juttutuokiosta ja jatkoin matkaa. ;)

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Suomalainen itsekehu on yleensä käänteistä, paitsi tietenkin Etelä-Pohjanmaalla. Muualla Suomessa on tapana vähätellä kaikin keinoin itseään, omaisuuttaan ja saavutuksiaan siinä odotuksessa, että muut alkavat väittää vastaan.

- No tää mun vene nyt on tämmönen halpa kiulu vaan...
- Älä höpötä! Tosi hienohan tää on!

 

 

Joo, mä olen huomannut tämän. Jos joku vaikka kehuu uutta mekkoani ja vastaan siihen, että kiitos, tykkään tästä itsekin tosi paljon :) niin saa vain hölmistyneen katseen ja kuolemanvakava hiljaisuus laskeutuu. Myöhemmin saa kuulla, että olipas se ylimielinen.
No höh, olis pitänyt vissiin sanoa, että tää mekkohan on ihan kamala ja kantajakin kuin paviaanin perse.
Toisessa maassa asuessani vastapuoli yleensä antoi vastaavassa tilanteessa toisen kehun siihen perään tyyliin "se sopii sinulle loistavasti" tms, mutta ei Suomessa. Täällä saa vain korkeintaan mulkaisun jos erehtyy sanomaan, että pitää itsestään/mökistään/autostaan/uudesta tukasta/vaatekappaleesta tai ylipäätään mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu paitsi itsensä vähättely ja lyttääminen on oman paremmuuden todistelua, ainakin Suomessa.

Totta. Ei tarvitse kuin astua ulos hiukan liian hienosta autosta ja kävellä ehjät ja puhtaat vaatteet yllä markettiin, niin se on jo sietämätöntä leuhkimista. Siinä sekin taas meni niin kuin Euroopan omistaja, kele.

Hauskin ketju tähän olisi se ap, joka ihmettelee, kun äitEILLÄ ei ole aikaa mihnkään.

Kyllä itse ajattelen, että ihminen, joka on tavallinen ja ehkä vähän tylsäkin ja julkaisee kuvia itsestään jumppaamassa ja jostain mieheltään lahjaksi saamastaan 500 euron tuotteesta, että miksi? Nainen on jo yli kolmekymppinen ja kahden lapsen äiti. Ketä kiinnostaa? Miten jaksaa julkaista itsestään jotain kun ei ole edes mikään erityisen ihmeellinen persoona tai kaunis? Luuleko sellainen ihminen, että häntä kadehditaan ja siksi tuo itseään esille? En kehtaisi nykyään tehdä tuollaista, ehkä nuorempana olisin tehnyt, kun olisi ollut tarvetta todistella jotain :D

Eriasia on sitten ne, jotka ovat Instan julkkiksia tai elävät Instan kuvillaan ja saavat niistä kohtuullista tuottoa. Silloin kuvatkin ovat hyvälaatuisia ja miellyttäviä.

Olen myös kuullut, että oikeasti rikkaat eivät kaikki edes rahoillaan hehkuta, koska haluaisivat sulautua tavisten ja keskituloisten pariin.

Kuulun itse keskiluokkaan, ei ole tapana tuoda esille mitä olen ostanut ja miten olen jumpannut. Ei ole tapana kertoa, paljon joku matkani on maksanut.

Minulla on Facebookissa kaverina myös yksi uusrikas perheenäiti ja hänenkin kohdallaan iskee myötähäpeä, kun julkaisee tuon tuosta kuvia uuden auton hankinnasta ja milloin mistäkin. Onhan se kiva, että itselleen jää Facebookin muistoihin jotain, mutta.. joku raja!

Ja ei, en ole kateellinen. Voisin itsekin marssia tästä autoliikkeeseen ja ostaa itselleni käteisellä uuden auton. Jos vaikka sen tekisin, niin en siitä kuvaa kenellekkään julkaisisi.