Minkä ikäinen lapsi muistaa isänsä kuoleman?

Veikkaisin että 2-3v. iässä, mutta en tiedä.

No kyllä nelivuotias isånsä muistaa

Omat varhaisimmat taisi jäädä siihen kun olin 4-vuotias.

En minä muista mitään siitä, kun olin neljä tai viisi. Kuusivuotiaasta muistan jotain pulkkahommia, eka luokasta vähän enemmän. Ensimmäiset kunnon muistot ovat ehkä kolmannelta luokalta, viidenneltä asti sitten selvemmin.

Oma isäni kuoli kun olin 6-vuotias enkä muista paljoa hänestä. Muutamia hetken mielikuvia/pätkiä muistan, mutten todellakaan mitään pitkiä filmejä (muistan esim., kuinka isäni antoi käteeni kastematoja, joita heitin sitten samoin tein menemään, koska ne tuntuivat niin ällöttäviltä käsissäni ja kuinka isä antoi minun mennä yökylään naapurissa asuvan kaverin luo, vaikka äiti ei). En osaa sanoa, minkä ikäinen olin noiden muistojen aikaan. 

Siskoni oli kuoleman kohdatessaan 4-vuotias ja hän muistaa maksimissaan yhtä paljon kuin minä, mutta ymmärtääkseni hän ei muista melkein mitään. Enemmän olemme tukeutuneet valokuviin isästämme, ne ovat olleet meille tärkeitä heti kuolemasta lähtien. Niiden avulla olen pystynyt muistamaan muutamia asioita, joita en olisi muistanut ilman valokuvia.

Toivoisin, että muistaisin isäni paremmin, kuin mitä nyt muistan. Voisittehan te kuvata vaikka kotifilmejä ihan tavallisesta arjesta, niitä olisin arvostanut todella paljon itse ainakin. Ihan vain sellaisia, kuinka leikitään yhdessä, kuinka vietetään joulua ja odotetaan joulupukkia, kuinka käydään puistossa leikkimässä yms. 

Voimia ja onnea tulevaan teille! Ainakin te pääsette valmistautumaan mahdolliseen kuolemaan, oma isäni kuoli tapaturmaisesti, enkä saanut jättää hänelle hyvästejä.

Yksi asia vielä: muistan ikuisesti kuitenkin sen, kuinka äitini kertoi minulle isäni kuolemasta. Se kannattaa hoitaa niin, ettei siitä tule traumoja.

Itsellä ensimmäiset muistot alkavat siitä kun olin alle kolmivuotias. Kai tuo ihmisestä riippuu. Kaikkea hyvää teille <3

mummuni joka asui samassa talossa kun itse asuin kuoli kun alin viisi v. Minulla ei mitään muisti kuvaa hänestä.

Mieheni isä kuoli, kun mieheni oli 5-vuotias. Mieheni muistaa hyvin samantapaisesti kuin nro 5. Satunnaisia tuokiokuvia, pieniä hetkiä.

Vuotta nuorempi siskonsa ei muista mitään isästään.

Hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin kirjoittajalla nro 5. Olin myöskin 6-vuotias isäni kuollessa. Muistikuvat juuri tuollaisia hetkiä, mutta muistoja on rakennettu myös valokuvien ja äidin kertoman perusteella, isää ei unohdettu perheessä kuoleman sattuessa vaan hänestä yhä puhuttiin ja häntä yhäkin muistellaan - olen nyt 25-vuotias.

Veljeni olivat 4 ja 3, kummallakaan ei juuri muistikuvia isästä.

Isä elää, mutta yleensä missä iässä muistaa läheisen ihmisen, voi varmaan verrata. Mummoni, joka asui meillä, kuoli syöpään kun olin kuusi. Muistan mummosta aika paljon, mutta en oikein tajunnut asian vakavuutta. En tajunnut sitäkään, miksi tädit itkee hautajaisissa. Minä vaan tajusin, että mummo pääsi hautaan lepäämään, oska oli kovin kipeä ja sehän oli mielestäni hyvä asia. Mulle varmaan asia selvitettiin näin.