MILLAISIA IHMISIÄ MAASEUDULLA YLEISESTI ELÄÄ?

Oma kokemukseni eräästä nimeltämainitsemattomasta tuppulasta on todella traumaattinen. Asuin siellä joitakin vuosia ja lähdin hermoraasteena pois. En tiedä oliko siellä juomavedessä vikaa vai mikä oli, mutta ihmiset olivat todella ilkeitä ja suorastaan sekaisin. No sekaisin menin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Siis ite oon kuvitellu että ovat mukavia ja hyviäihmisiä, rakastavat rauhaa jne, lapset viettävät vapaa aikansa kalastaen ja soudellen järvillä. Ja kaikki hyväksyttäisiin sellaisina kuin ovat. Tuossa oli minun unelma asuin paikkani.

Mutta olen nyt kuitenkin kuullut toista, että maalla kiusataan kouluissa jos on jotain erillaisuutta, ihmisevät juoruilevat ilkeästi toisista, vuokralla asuvia sekä köyhiä pidetään huonompina ihmisinä ja se myös näytetään.

Kumpa noista kertomuksista vastasi yleisesti ottaen peruspikkukylää?

Kyräilevät, juoruilevat. Mitään erilaisuutta ei suvaita. Vuokralla asuminen on ihan perisynti. Yksityisyyttä ei ole olemassakaan. Töitä on vähän  ja sosiaalinen elämä todella sisäsiittoista. Jos satut olemaan työtön et ole minkään arvoinen.

Ja ikävä fakta on myös se että alkoholiongelmia on ihan älyttömästi, samoin perhe/parisuhde-väkivaltaa ja sitä katsotaan kyllä läpi sormien. Maaseutu on arviolta sen 20 vuotta muuta Suomea jäljessä.

Kaveri kertoi, että he joutuivat muuttamaan pois, kun kylän päämatalon lapset jopa kivittivät ihan konkreettisesti "köyhempiä". kuulemma saaneet jonkun valtakunnallisen palkinnon tämä porukka. Kaikki, jotka eivät ole kylän kalustoa ja maanviljelijöitä, kuulemma ajetaan pois. Leppoisasta itä-Suomesta hänen kokemuksensa. 

Moni on sinne kaupungista muuttanut, joten millaisia ne ihmiset siellä kaupungissa on? 

Joo ihmiset vaan kyttäävät toisiaan! Lisäksi on paljon asioita ihmisten välisissä suhteissa, jotka pitäisi vaan tietää..

Elääkö joku tai jotkut maaseudulla yleisesti? Mitä tarkoittaa yleinen eläminen? (Yleisistä naisista olen joskus lukenut, ilmaus tarkoitti entisaikaan prostituoituja.)

Tuo aloittajan kysymys on ihan samanlainen, kuin että millaisia ihmisiä asuu Helsingissä tai että millaisia ihmisiä asuu parittomannumeroisissa taloissa. Maaseudulta löytyy ihan samalla tavalla väkeä ihan joka lähtöön, kuin kaupungeistakin. Toki on kylähulluja ja kaiken maailman katkeroituneita idiootteja, mutta kyllä 90% porukasta on ihan järjen ihmisiä täällä maakunnissakin.

Suomessa on vasta noin vuodesta 1975 eli noin 40 vuoden ajan asunut ihmisiä enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Outoa, että monille on maaseutu, sen elämä ja sen ihmiset nykyään jo niin vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Moni on sinne kaupungista muuttanut, joten millaisia ne ihmiset siellä kaupungissa on? 

Itseasiassa ihan maaseudulle muuttaa aika vähän "kaupunkilaisia", suurin osa tuppukylien asukkaista on siellä syntyneitä. Muuttotappiota tulee joka vuosi, kun nuoret suuntaavat muualle opiskeluiden ja töiden perässä. 

Mutta samanlaisia ne ihmiset siellä on kuin muuallakin, osa kivoja ja sydämellisiä, osa ilkeitä ja kateellisia. Kun kaikki tuntee kaikki ja joka kolmas vastaantulija on sulle sukua, tietysti juorut leviää helposti.

Asun kaupungissa ja meillä on 120 lypsävää. Lapset on olleet englanninkielisessä leikkikoulussa ja vanhin jatkaa jo IB-lukiossa. Naapurissa asuu kaksi tohtoria, muutama yrittäjä, opettaja ja ainakin kampaaja, veturinkuljettaja ja kaivinkonekuski. Aika vähän juoruillaan, koska päivät menee töissä ja naapureita näkee paljon satunnaisemmin kuin kaupungissa.

Köyhiä ei kivitetä, mutta lastensuojeluasiat hoidetaan yleensä suoraa sukulaisten kanssa. Jos joku hakkaa lapsiaan, soitetaan lasten isovanhemmille eikä sossulle. Paitsi jos perhe on muuttanut muualta, silloin yhteiskunta joudutaan pyytämään apuun. Ihmeen paljon maalle on muuttanut väkeä, joka ei kestänyt kaupungin juoruilua, pahantahtoisuutta, vuokrakämpissä asujia jne.

Ihan yhtä paljon tai vähän, voi pläjäyttää kaikki kaupunkilaiset samaan muottiin kuin maalaisetkin.

Asuin ensimmäiset 30 vuottani kaupungissa ja viimeiset 20 vuotta olen asunut maalla, enkä kyllä mitenkään pysty yhteen muottiin naapureitani laittamaan kummassakaan ympäristössä, niin monen sorttisia ihmisiä kun kummassakin asuu.

Tietenkään tällä palstalla ei pidetä tällaisista vastauksista, vaan vastausten pitäisi aina olla joko mustaa tai valkoista, mutta kun se ei nyt vaan oikeassa elämässä menen niin, vaan pääasiassa elämä on harmaan eri sävyjä.

TOLLOJA.

PERSEREIKIÄ! MAALLA ASUU VAIN JA AINOASTAAN PERSEREIKIÄ!!!

Jälkimmäinen kuvaus on melko osuva

Toisiahan täällä kytätään minkä keritään, juoruillaan myös ilman minkäänlaista totuuspohjaa. Naisten tulee käydä pari kertaa viikossa paikallisen naisvoimistelijoiden pitämissä jumpissa, lasten myös. Tällä sitten kerskutaan, ollaan niin urheilullisia että.
Pulskat mammat pukeutuvat tiukkoihin treenihousuihin, joissa lukee kissan kokoisilla kirkaimilla WORK OUT, FITNESS tai muuta sellaista, mikä ei heihin iske millään. Ja näissä housuissa liikutaan toki ihan joka paikassa.
Lapsista puhutaan koko ajan ja kaikkialla, mitään muuta elämää täällä ei äideillä ole- paitsi ah, ne jumpat.
Miehet ovat hiljaisia tuppisuita, tapaavat toisiaan paikallisella huoltsikalla kahvia ryystäen ja sätkät palaen.
Alkoholia ei kannata ostaa paikallisista kaupoista, vaikka kaikki täällä juovat vähintäänkin niitä saunaoluita, mutta silti on kiva bongailla jos joku toinen ostaa ja päättää että tuo ryyppää aina.
Pari kertaa vuodessa on jotain kaupungin järjestämää typerää tapahtumaa, mihin väki kokoontuu virnistelemään ja esittämään Perhe Täydellistä.

Toisaalta täällä on turvallista asua. Ei juuri törmää hämäriin tyyppeihin, eikä raiskaajamamut tänne halua tulla. Lapsille hyvä paikka kasvaa, mutta kyllähän he yläasteen jälkeen lähtevät lipettiin, osa tosin tulee ihme kyllä takaisin.

Ei kannata mennä. Pihalla on kusiaisia ja sisällä paskiaisia! Näin olen ihan varmalta taholta kuullut. Jatka vain sitä asuntolainan maksua; ei se oravanpyörä polkematta pyöri.

Maalla elää yleisesti hyvin erilaisia ihmisiä.

Luultavasti kiusaamista tapahtuu enemmän kuin kalastelua... voi toki hyvin olla että esim. kesäisin tilanne on toisinpäin ja luultavasti riippuu pitkälti myös siitä seudusta, onko lähellä mahdollisuutta esim. kalasteluun jne.

Minun kokemukset maaseudulla asumisesta on lähinnä positiiviset. Asuin koko lapsuuteni maaseudulla ja lukuunottamatta yläasteajan angstia pidin kotikuntaani ihanana. Rauhallista ja turvallisen tuntuista, ihmiset tuntevat toisensa ja huolehtivat toistenkin asioista, mikä voi tietenkin joskus mennä tunteisiin. Kyllä meilläkin erilaisuudesta puhutaan kylillä, mutta kun tarpeeksi kauan jaksaa olla oma ittensä niin ihmiset tottuu ja oppii tuntemaan. Meillä ei vuokralla asuvia kiusattu vaan ainakin minun lapsuudessa oltiin jopa kiinnostuneita rivitaloista, koska ovathan ne niin erilaisia ja siistejä verrattuna kerrostaloihin. Tietenkin jos haluaa omaa rauhaa ja tilaa ei maaseutu välttämättä ole paras paikka, koska siellä ruukataan puuttua myös toisten asioihin ja olla uteliaita, mutta ehkä juuri sitä kaipaan eniten nyt kaupungissa asuessa, koska se luo tunteen että joku välittää. Täällä kaupungissa taas ei kellään kiinnosta mitä minulle kuuluu.

Ainakin jos on jotenkin erilainen voi joutua silmätikuksi... Minä muuten 25-vuotiaana valmistuttuani maalle, koska se oli aina ollut haaveeni. Paikka oli sen verran lähellä isoa kaupunkia, että pystyin tunnin ajomatkalla käymään töissä sieltä. 

Ensin yllätti positiivisesti ihmisten sosiaalisuus ja kiinnostus minuun. Kun ihmiset huomasivat, että uusi tyyppi on muuttanut taloon, koiranulkoiluttajat ja muuten vaan ohikävelivät tulivat juttelemaan ja tutustumaan. Paitsi että, ei kauaa kulunut kun huomasin että mitä tahansa sanon, väännettään ilkeämieliseksi juoruiksi, joita varsinkin tietyt naisihmiset levittivät.

Tajusin tämän kun huomasin että ennen ystävällisetkin tyypit jotenkin välttelevät minua, tai moikatessani vähän pilkallinen hymy oli vastauksena. Eräältä vähän alkoholiin menevältä tyypiltä sitten kuulin, kun menin hänen kanssaan koiralenkin yhteydessä heille kaljalle, että minusta kulki ties mitä suorastaan mielikuvituksellisia juoruja, joiden alkusyy oli lähinnä kai se, että ihmisten mielestä se että joku nuori nainen yksin ostaa talon maalta oli niin ihmeellistä, että joku selityshän täytyi keksiä. Yleisesti uskottiin minun olevan esim. jotain pakeneva rikollinen tai maineeni pilannut huora/narkkari, joka olin tullut mainettani pakoon.

Kylissä asuu nykyään enimmäkseen vanhuksia. Meidän kylällä oli 20 vuotta sitten kauppa, koulu ja posti sekä pankin sivukonttori. Autokorjaamokin löytyi. Me muutimme sinne 17 vuotta sitten, ja sillon oli pankki jo kiinni. Postin toiminta siirtyi kaupan yhteyteen. Kun koulu lakkautettiin, alkoi muuttaa perheitä pois kiihtyvään tahtiin. Koulun lakkautus oli ihme, koska kyseessä oli yli 40 oppilaan koulu. Tilat eivät olleet enää hyvässä kunnossa, liikuntasali oli otettu opetuskäyttöön ja keittiö ei vastannut vaatimuksia. Ei kylällä asu  kuulemma tällä hetkellä kuin 10-15 kouluikäistä. Maatalous on vähentynyt, yhdessä talossa on lehmiä. Viljaa on edelleen useilla, vaikka kävisivät kaupungissa töissä. Vanhat ihmiset asuvat edelleen taloissaan, joita ei juuri remontoida. Kauppa sulki ovensa joku vuosi sitten, ne muut palvelut lähti aikaa sitten, kun perheet vähenivät. Tyhjillään on osa taloista, myynnissä tai hiljaisessa myynnissä jokunen. Me saimme myytyä meidän talon, kun meille tuli useampi lapsi ja haluttiin lähemmäs harrastuksia ja koulua. Meidän talon osti nuori kaupunkilaispariskunta, sellaisia ekoihmisiä. Käydään edelleen kylässä pari kertaa vuodessa "meidän kylällä", vaikka ollaan asuttu kaupungissa jo 5 vuotta. Kesämökin voisin sieltä ostaa. Ihmiset ovat mukavia, tosin töykeitä ja ennakkoluuloisia uusia ihmisiä kohtaan, mutta niin kai vanhat ihmiset kaupungissakin.