Kuinka pitkään olit lapsen/lasten kanssa kotona?

Lapset oli 3 ja reilu 5 vuotiaat kun menivät ekan kerran hoitoon eli sillä tavalla ajatellen olin kotona n. 6 vuotta. Ilman ansiotyötä en taas ole ollut kuin äitiysloman. Kodin ulkopuolella teen töitä edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti eli kai mä edelleen olen edelleen kotona olen osittain.

Enemmän olen ajautunut ratkaisuun kuin päätynyt siihen, elämäntapa.

En kadu valintojan tuon suteen.

Lapset on nyt 7 ja 9.

Lasten hoidon aloittamisella oli posittiivisia vaikutuksia etenkin kuopukselle. Sillä että vanhemmat on paljon kotona on ollut positiivisia vaikutuksia molemmille. Negatiivista toki tietty epäsäännöllisyys elämäntavassa.

Olin yhteensä 9 v kotona. Menin töihin kun nuorimmainen meni eskariin. Olen erittäin tyytyväinen päätökseemme hoitaa lapset itse, meidän lapsethan ne on! Paras päätös ikinä. Lapset nyt 14v, 12v ja 11v, kaikki hyviä koululaisia.

Olin kolmen lapsemme kanssa kahdeksan vuotta kotona. Lähdin töihin kun nuorin täytti kolme vuotta. Viihdyin kotona hyvin, mutta oli ihanaa lähteä töihin varsinkin kun olin kotona olon aikana opiskellut kokonaan uuden ammatin.

Mieheni äiti oli lastensa kanssa aikoinaan kotona kymmenisen vuotta ja siksi mies halusi, että minäkin olen. Hän teki paljon myös reissutöitä silloin ja raha-asiat meillä oli järjestyksessä. Nyt lapset ovat 9-14 vuotiaita kohteliaita, rauhallisia ja erittäin hyviä tekemään käytännön asioita. Minulla ja lapsilla on aina ollut todella hyvät välit ja emme riitele oikeastaan koskaan vaan selvitämme puhuen vaikeatkin asiat.

Esikoista hoidin kotona 1,5-vuotiaaksi ja mies 2-vuotiaaksi asti. Sitten päiväkotiin.

Kuopusta hoidin kotona 2-vuotiaaksi ja mies 3-vuotiaaksi. Sitten päiväkotiin.

Molemmat ovat jo teinejä, pidän heitä keskivertonormaaleina, enkä osaa sanoa, että kotona kasvattaminen näkyisi jossain. Hyväntuulisia ja kilttejä ovat, mutta oletan sen olevan luonteenpiirre.

Kaverin lapset, jotka on laitettu päiväkotiin 9kk:n iässä vinkuvat ja rutisevat kaikesta, mutta pidän sitäkin luonteenpiirteenä.

Kaksi vanhinta lasta on hoidettu kotona eskariin asti ja nuorin 2,5v:ksi ja sittenkin oli lyhyempiä päiviä päiväkodissa. Itse menin töihin esikoisen täytettyä 1v, toisen ollessa vähän vajaa 2v ja kolmannen ollessa 2,5v. Vanhimmat lapset saatiin hoidettua kotona tekemällä työt ristiin miehen kanssa.

Lapset ovat 16v, 14v ja 10v. Ovat kivoja, täysipäisiä ja osaavat keskittyä. Oletan että

Olin kahden lapsen kanssa yhteensä kuusi vuotta kotona. Esikoinen meni tuolloin suoraan eskariin ja kuopus oli 4-vuotias aloittaessaan päivähoidon. Mitään negatiivista en ratkaisusta keksi. Lapset pärjäävät loistavasti koulussa ja ovat sosiaalisia.

Olen ollut joka lapsen kanssa kotona n.11kk, pk alettua olen ollut osan kanssa osittain kotona (50-80% työajalla) 1.5v ikään. 

Ei kaduta, ratkaisu on ollut oikea, koska olen kutsumustyössä, enkä kovin hyvä/maltillinen kotiäiti. Ratkaisu on sopinut myös lapsillemme siinä, että he ovat ollee rytmikkäitä (päiväkotirytmissä jo kotona), nukkuneet täydet yöt, kävelleet ja ilmaisseet itseään sanoin päivähoidon alkaessa.

Lapset ovat hyötyneet hoidosta hyvän, aktivoivan päiväohjelman kautta. He ovat kaikki kehittyneet erinomaisesti, ja pärjäävät hyvin sosiaalisissa tilanteissa.

Ainoa mitä toivoisin, on työnantajalta jousto työajassa. Ideaali olisi minusta n.6h työpäivät esim.4pvää viikko, jolloin me kaikki nauttisimme sekä virikkeistä, että kodin levosta.

Minulla nyt 5-, 4- ja 2-vuotiaat. Kotona olen pääsääntöisesti ollut kohta 6 vuotta. Lapset välillä osa-aikaisesti päiväkodissa, koska parin kuukauden osa-aikainen työpätkä oli välissä. Ihan järkeviä muksuja nuo ovat ja erityisen taitavia ovat kielellisesti ja ystävyyssuhteissa.

Tylsää meinaa kotona kuulemma olla ja välillä se näkyy ja kuuluu naapurin seinän taaksekin. Toivottavasti ei jää lapsille traumoja niin kuin mulle. Olin kotihoidossa koko lapsuuden ja aina koin erilaisuutta muihin nähden sen suhteen koululaisena. Tällaista tää työttömän elämä nyt kuitenkin on, että lapset ovat kotihoidossa, vaikka juurikin tuon kohta 6v toivoisi jo pääsevän kiinni päiväkotiarjesta. Onneksi eskari alkaa syksyllä.

2 vuotta ja mies siihen päälle 1/2 vuotta.

En olisi jaksanut pidempään kotona, lapsikin lopetti päiväunet vajaa 2v vanhana. Mulla on mielenkiintoinen ja haastava asiantuntijatyö.

Mies olisi puolestani saanut olla pidempäänkin, mutta tuo puoli vuotta oli hänen valintansa.

 Eli lapsi lähti tarhaan 2,5-vuotiaana.

8 kk, meillä molemmat piti saman ja sitten lapsi meni tarhaan.

Lapsi meni tarhaan 1v 1kk vanhana. On nyt kolme ja on edelleen samassa tarhassa. Koko tämän ajan on välillä ollut täysiä viikkoja ja välillä yhden-kaksi päivää viikossa. Kesäisin on pitkät ajat kotona. Lapsella menee todella hyvin. Hän voi hyvin, on hyvin sosiaalinen ja ikäisekseen kehittynyt (laskee numeroita pitkälle toisellekymmenelle, on kiinnostunut kirjoittamisesta, puhuu sujuvasti, leikkinyt jo kaksivuotiaasta juonellisia yhteisleikkejä muiden lasten kanssa). Hyvä ikä olisi minusta ollut 1,5vuotiaana tarhaan, mutta ei lapsi tuosta yhden vanhanakaan sen aloittamisesta ole kärsinyt. Tykkää edelleen olla siellä paljon ja on kiintynyt myös päiväkodin täteihin ja muihin lapsiin. Turvallisesti kiintynyt, tasapainoinen lapsi on meillä.

9 kk, olin todella helpottunut kun pääsin takaisin töihin. Yhteen jäikin, koska en halunnut jumittaa kotona eikä myös mieskään.

10 kuukautta esikoisen kanssa. Ollaan molemmat opiskelijoita, joten siinä vaiheessa lapsi ei mennyt hoitoon vaan isä astui enemmän remmiin. Ratkaisu oli hyvä, koska meidän ajankäyttö on tehostunut ihan mielettömästi lapsensaannin myötä. Isä osaa hoitaa lasta ja kotia yhtä hyvin kuin minäkin ja on läheinen lapsen kanssa. Ollaan samalla aaltopituudella arjessa, koska meidän vastuualueet ja kokemusmaailma ovat samat. Huono sen takia, että meidän elämä on ollut todella kiireistä, meillä on yhteinen kalenteri ja läpsystä vaihto pahimmillaan. Tosin stressikaudet eivät ole jatkuvia vaan osuvat lukukausien loppuun ja tämä on ollut meidän yhteinen valinta, joten siedetään se epämukavuus. Meistä on tullut tiimi  ja koen sen tosi arvokkaana asiana, koska ennen lasta kotityöt ja arjen pyörittäminen oli enemmän mun heiniä. Nyt me ollaan oikeasti tasa-arvoisia kumppaneita ja mulla ei ole mitään arjen pikkuapuria vaan ihan aikuinen ihminen joka näkee mitä pitää tehdä ja tekee sen ilman mitään erillistä käskynjakoa.

Nyt jäin äitiyslomalle. Opinnot ovat valinnaisia vaille valmiit. Mies opiskelee tämän vuoden kokonaan ja ensi syksynä kun kuopus on 10 kk se ryhtyy sitten enemmän lastenhoitoon. esikoinen on edelleen kotona, ensi syksynä varmaan harkitaan jotain pari kertaa viikossa olevaa pikkukoulua sille. en nyt välttämättä pitäisi pahana jos se onkin eskariin asti kotona, mutta etukäteen on vaikea suunnitella. Valmistutaan varmaan vuoden päästä keväällä ja sitten saatan hakeutua jatko-opintoihin.

Olin kotona niin kauan kuin esikoinen meni eskariin. Keskimmäinen oli 3v ja kuopus 1v. Halusin olla kotona. Toiveeni olisi ollut, että olisimme saaneet kaikki kolme lasta ihan peräkkäin ja olisin aloittanut opinnot, kun kuopus oli 3v. Mies halusi lapset isommalla välillä. Harmi vain, että kuopus sitten joutui aloittaan päiväkodin 1-vuotiaana. Hyvin kaikki meni kuitenkin. Meillä ei ole sairasteltu. Ehkä yksi sairaspäivä/lapsi on ollut vuosittain päiväkotiaikana. Nyt nuorin on jo 4. luokalla koulussa.

Kotihoito oli lapsille hyväksi. Ei me pelkästään kotona kökitty, vaan kaksi kertaa viikossa oli perhekahvila ja kerran viikossa seurakunnan perhekerho. Esikoinen kävi lisäksi seurakunnan kerhoa 4-vuotiaasta alkaen kaksi kertaa viikossa. Ihanaa aikaa oli.

12-18kk. Ei tarvinnut miettiä vaihtoehtoja kun oli pakko mennä rahan perässä töihin.

Upp

Esikoisen kanssa 2v 8kk. Oli sopiva aika kaikin puolin siirtyä päiväkotiin ja töihin. Positiivinen kuva jäi ja kaikki sujui hyvin lapsellakin. 

Kuopuksen kanssa 3v asti kotihoidontuella ja työttömyyden pitkittyessä hän oli kanssani kotona 4v 7kk asti. Aloitti päivähoidon osa-aikaisesti tuolloin kun saimme päivähoitopaikan viimeinkin. Olin edelleen työtön. Aloitti iloisesti ja innokkaasti päivähoidon ja hyvin sopeutui mukaan. On kehittynyt hienosti tämänkin jälkeen.

Näin on ollut meille hyvä ratkaisu.

Yksi lapsi, olin kotona 2 v 6 kk, loput isä. Perhepäivähoitoon lapsemme meni 3-vuotiaana, jolloin aloitin jatko-opinnot. Hoitopäivien pituus oli kuusi tuntia.

Poika on ollut aina terve. Saanut teini-iässä yhden antibioottikuurin hengitystieinfektioon.

Mitään katumista ratkaisussamme ei ole ollut. Tein myös jonkun verran osa-aikatöitä kotiäitinä ollessani ja pidin itseäni ammatissani ajan tasalla käymällä verkkokursseja. Tulimme toimeen miehen palkalla ja minun säästöilläni. 

Lapsi oli 1v 5kk mennessään päivähoitoon, eli olin puolisen vuotta hoitovapaalla. 

Mulla ei oikein pää kestänyt olla pitempään kotona ja taloudelliset syytkin ajoivat takaisin töihin.

Ei kaduta, lapsi pääsi kivaa pieneen päiväkotiin (yhden ryhmän päiväkoti, jossa kaiken ikäisiä lapsia). Teki lapsellekin hyvää päästä muiden lasten seuraan.

Lapsi oli pienenä hyvin hitaasti lämpenevä ja introverttipiirteinen, joten se, että tottui olemaan muiden lasten ja aikuisten seurassa reipastutti häntä. Varsinkin, kun ei suoraan joutunut mihinkään isoon ryhmään (jakoivat tuolla päiväkodissa tekemisiä vähän iän mukaan). On nykyään erittäin reipas ja sosiaalinen tapaus, introversiostaan ei toki ikinä pääse täysin eroon mutta hän tunnistaa sen ja antaa itselleen aikaa toipua sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Opiskelee vieläpä opettajaksi.

3,5 vuotta yhden lapsen kanssa.