Neuvoja, yhteishuoltajuudesta asiaa..

Eikö lapsen pitäisi olla vuoropäiväkodissa, jos vanhempi tekee vuorotyötä?

Lapsi on vuoropäiväkodissa, mutta olen esimerkiksi yövuorojen aikaan luvannut lapsen ottaa ettei tarvitse päiväkotiin viedä yöksi. Toinen vanhempi on sitä mieltä, että kun minä olen viikonloppuisin vapaalla yleensä, noin kerran kuussa teen lauantaina työvuoron, niin hoitaa lasta silloin kun hänellä on aamu- tai iltavuoro la tai su. Omat työaikani ovat myös sellaiset, että tavan ryhmä ei ole auki vielä silloin kun vien lapsen hoitoon klo 5.50 aamulla joten vuororyhmä on tarpeen molempien työaikojen vuoksi. Itse pystyn työaikani määrittämään siten, että teen pääsääntöisesti iltavuoroa "sisään" niinä viikkoina kun lapsi ei minulla, että voin tehdä pelkkää aamua lapsen minulla ollessa.

Olet liian kiltti ja toinen käyttää sitä hyväkseen. Sano että vie päiväkotiin jos ei voi itse hoitaa. Ikävää lapselle, mutta ei se lasta tapa nukkua päikyssä.

Ottaisin lapsen silti aina kun saan. Muita menoja on loppuelämä aikaa mennä. Nosta itsesi tuon valtataistelun yläpuolelle. Ajattele lapsen parasta. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan eikä mihinkään pompotteluun. Vanhemmuus on kokopäiväistä eikä viikko/viikko vaikka olette "niin sopineet". Järki käteen!

Hyvät huoltajat taas lapsella..

Lisäisin vielä että voit vaikuttaa vain omaan toimintaasi. Et saa toista järjestelemään vuorojaan lapsen hyväksi, jollei hän itse niin tahdo.

Uhkaa hakea yksinhuoltajuutta ellei meno muutu.

Aika käsittämättömiä vastauksia. On totta, että vanhemmuus ei ole vuoroviikkoista mutta aikuisen ihmisen oikkujen kohteena ei tarvitse olla kenenkään.

Ainoa keino on iskeä takaisin. Kirjaat siis kuukauden ajalta kaikki kerrat, jolloin toinen vanhempi vaatii apua, pidät tallessa viestit, joita viestittelee asian tiimoilta ja teet asiasta yhteenvedon (jos kestät, tee tämä kahden kuukauden osalta). Ilmoita sen jälkeen tälle vanhemmalle, että jos ei kykene hoitamaan omaa osuuttaan eikä pysty ilmoittamaan hoidontarpeesta sinulle ajoissa, haet yksinhuoltajuutta ja tälle toiselle vain viikonloppuvapaita työvuorojen salliessa. Näin hänen valtansa sinuun päättyy. Sovitte siis joko tarkat tapaamisajat ja poikkeuksien ilmoittamisen eräpäivät tarpeeksi ajoissa ja jos tähän ei kykene, niin sitten todellakin haet yksinhuoltajuutta juuri sillä perusteella, että toinen vanhempi ei pidä sopimuksia ja vaatii lyhyellä varoitusajalla muutoksia tilanteisiin.

Eihän tuo tosin ainakaan paranna välejä.  

Jos toinen ei kykene tapaamisiaan hoitamaan, niin sitten pois ne tapaamiset häneltä kokonaan. Ihan virallista tietä.

Minulle ei olisi ongelma pitää lasta kokonaan itselläni, mutta olen tämän vuoden mitä ollaan erossa oltu, lapsen edun puolella siinä että isällä on myös oikeus lapseen/päinvastoin ja hänen kanssaan tasavertaiseen olemiseen. Isä on muutaman kerran jättänyt lapsen hakematta sovittuna kellonaikana, kun olen hänen iltavuoron vuoksi luvannut lapsen pitää vielä iltaan saakka vaihtopäivänä. Ikkunassa on sitten odotettu turhaan kun isä ei ole hakemaan tullutkaan. Emme ole käyneet lastenvalvojalla tekemässä mitään virallisia papereita asiasta, vaan sovittu keskenämme pe-pe viikkosysteemi. Teen itse silloin kun lapsi ei ole minulla enemmän töitä, että pystyn tekemään lyhyempää päivää kun lapsi luonani. Kun perjantai koittaa jolloin lapsen kuuluisi mennä isälle, alkaa minun moittiminen että äiti on vapaalla ja lapsi täytyy päiväkotiin/isovanhemmille viedä hänen työvuorojen ajaksi ja minä vietän vain "omaa aikaani". Itse haluan olla rauhassa ilman isää silloin kun lapsi minulla, eikä hän omina vapaapäivinään lapsen kanssa ole vaikka minä töissä olisinkin ja lapsi pkodissa. Että en oikein tiedä mitä tässä tehdä, olen ajatellut juurikin tuota että jos hänellä on noin vaikeaa kerta töiden vuoksi lapsen kanssa olla niin eikö silloin viisainta olisi että lapsen huoltajuus on minulla ja hän on silloin kun sovitaan lapsen kanssa. Oisko tuossa perustetta ollenkaan riittävästi hakea yksinhuoltajuutta? Meidän keskinäiset välit ovat huonot, johtuen lähinnä isän katkeruudesta eron vuoksi, joka tuli minun aloitteestani. Mutta se nyt ei liity lapsen asioihin eikä tähän huoltajuuteen, muuten kuin tällä hallitsemisen yrittämisellä sillä ainoalla asialla jolla hän enää siihen pystyy.

Mies vaan käyttää sua hyväksi. Et ole edes vaatinut papereita tehtäväksi lastenvalvojalla. Joko lapsi menee hoitopaikkaan miehesi yövuorojen ajaksi tai sitten järjestelet toisenlaisen tapaamiskuvion lastenvalvojan kanssa. Yksinhuoltajuus voi olla vaikeampi juttu hoitaa, jos miehesi on kykenevä huolehtimaan lapsesta ja haluaa kuitenkin tavata usein - vaikkakin omilla ehdoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vuoropäiväkodissa, mutta olen esimerkiksi yövuorojen aikaan luvannut lapsen ottaa ettei tarvitse päiväkotiin viedä yöksi. Toinen vanhempi on sitä mieltä, että kun minä olen viikonloppuisin vapaalla yleensä, noin kerran kuussa teen lauantaina työvuoron, niin hoitaa lasta silloin kun hänellä on aamu- tai iltavuoro la tai su. Omat työaikani ovat myös sellaiset, että tavan ryhmä ei ole auki vielä silloin kun vien lapsen hoitoon klo 5.50 aamulla joten vuororyhmä on tarpeen molempien työaikojen vuoksi. Itse pystyn työaikani määrittämään siten, että teen pääsääntöisesti iltavuoroa "sisään" niinä viikkoina kun lapsi ei minulla, että voin tehdä pelkkää aamua lapsen minulla ollessa.

Miksi tätä alapeukutetaan?

En halua yksinhuoltajuutta alkaa hakemaan lapsen vuoksi, mutta joku järki tähän hommaan on saatava. Voiko olla yhteishuoltajuus ja silti lapsi pääsääntöisesti minun luonani johtuen isän vuorotyöstä ja hoito-ongelmista kun niitä kerta viikottain on? Lapsella siis isän puolen isovanhemmat ja vuoropäiväkoti olemassa, itse käytän päiväkotia olipa työvuoroni mikä hyvänsä ja työmatkoja jos sattuu minun viikoilleni niin yhden kerran olen pyytänyt lasta olemaan tämän vuoden aikana ex-anopilla ja yhden kerran isällä yötä tämän poissaoloni vuoksi. Muuten olen pyytänyt ystäviä apuun, koska isä on tehnyt myös sitä että ilmoittaa paria päivää ennen että ei se nyt käykään että hän ottaa lapsen vaikka lähdet ylihuomenna toiselle puolelle Suomea. Eli en kysy siksi häneltä apua, ettei siihen mitä on sovittu voi todellakaan luottaa hänen puoleltaan.

Plus että työmatkoja on sattunut 3 koko tälle vuodelle niille viikolle kun lapsi minulla, mennyt tähän asti sopivasti niille viikoille kun lapsi isällä. Joten minun työmatkani eivät ole olleet ylitsepääsemättömiä ongelmia missään vaiheessa.

Tietysti voi olla yhteishuolto ja isällä vähemmän tapaamisia. Lastenvalvojalle aika ja nopeasti. Älytöntä pompottelua!

Yhteishuoltajuus teillä on joka tapauksessa, vaikka lapsi asuisikin pääsääntöisesti vain toisen vanhemman luona. Yhteishuoltajuus kun ei tarkoita sitä, että lapsi asuu yhtä paljon kummankin luona, vaan sitä, että molemmat vanhemmat vastaavat lapsen huoltajuudesta ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset. Yhteishuoltajuudesta huolimatta voi saada esim. yksinhuoltajalle kuuluvia lisiä tms. etuja, jos lapsi asuu pääasiassa toisen vanhemman luona. Sen sijaan yhteishuoltajuuden muuttaminen lain silmissä yksinhuoltajuudeksi on aika vaativa prosessi, eikä välttämättä lainkaan lapsen edun mukaista.

Meillä on uusperhe ja yhden lapsen kohdalla oli tämänkaltaista menoa. Minun lapseni ovat kuitenkin minun lapsiani ja olen heistä vastuussa sataprosenttisesti. Mikäli toinen vanhempi ei kykene hoitamaan vanhemmuuden velvollisuuksiaan tai pidettyä kiinni sovituista asioista, niin en jätä lasta kärsimään. Tässä tapauksessa lapsi olisi minulla kotona joko aina kun toinen vanhempi tekee hölmöjä valintoja (eli esim. jättää noudattamatta sopimuksia, eli asioita joista lapsellekin on jo kerrottu) tai sitten ehdottaisin pysyvästi järjestelyä, jossa lapsi ei olisi juuri koskaan tällä toisella vanhemmalla esim. viikonloppuisin.

Meillä ei ole tukiverkostoja ja uusperhekuvion vuoksi meillä on joka tapauksessa lapsia kotona ihan joka ilta. Kuten "tavallisessakin" perheessä olisi perhe koolla joka ilta. Kun lapset kasvavat, on vähitellen mahdollista saada lapsia yökylään kavereilleen tai hommata lastenhoitaja kotiin, eli ihan normaalia touhua, johon lapsia hankkineen nyt vain kerta kaikkiaan täytyy sitoutua - huolehtimaan lapsistaan, tuli mitä tuli. Minä huolehdin omasta vanhemmuudestani ja olen paikalla lapsiani varten. Exää en voi siihen pakottaan, enkä todellakaan laita lasta kärsimään siitä, että aikuiset riitelevät, enkä missään nimessä laita lasta kärsimään siitä, että toinen vanhempi ei hoida luvattua osuuttaan vanhemmuudesta, vaan siinä tapauksessa minä tietysti kannan sen vastuun. Ei meillä ole "vapaita viikonloppuja" - meillä on lapsia ja perhe. Piste.

Tässä tosin tilanne on se, että isä uhkailee lasten huoltajuuden hakemisella vain itselleen. Siihen en suostu, vaan päädyin nyt siihen että varaan lastenvalvojalle ajan missä nämä sopimukset laitetaan paperille ja jos isä ei niitä noudata vain minua kiusatakseen niin käsittääkseni silloin olen vahvemmilla jos todella täytyy huoltajuudesta alkaa taistelemaan, mitä en tosin toivo. Mitään perusteita isällä ei ole, en ole lapsia jättänyt kertaakaan hakematta tai hoitamatta, en ole väkivaltainen enkä alkoholiongelmainen. Normaali työssäkäyvä äiti joka kyllästyi henkiseen pahoinvointiin ja alistamiseen suhteessa, joka valitettavasti näkyy jatkuvan edelleen.

Älkää pitäkö viikko-viikko vaan sopikaa päivät erikseen. Meillä isä myös vuorotyössä. Muksu 2-4yötä äidillä ja 3-yötä isällä ja 1 yön mammalassa tai joskus jopa kavereilla. Lapsi ei ole mikään tavara tai laina josta tarvii tehdä paperi ja sopimus. Itse olen ex-miehen kanssa hyviä ystäviä jaa uudet puolisot on jo kuvioissa. Se vaatii todella paljon kaikilta aikuisilta mutta lapsi tässä on tärkein.