Osaako narsisti surra?

Se, ettei surullisia tunteita näytä eli että ympäristö "ei ole nähnyt" surevan,  ei tarkoita etteikö niitä ihmisellä olisi/niitä tunteita kävisi yksityisesti läpi tunne-elämässään.

Usean miehen kasvatusmallina on saattanut toimia se, että surullisten tunteiden ilmaisua on pidetty epätoivottavana/heikkoutena. Silloin ne aikuisena tukahdutetaan ja padotaan.

Henkinen painekattila sitten poksahtelee kun käsittelemätöntä surua kertyy tarpeeksi, eikä näitä tunteita ole oppinut mitenkään käsittelemään muuta kuin vaikkapa raivoamalla.

Joissakin kasvatusmalleissa hellyyden osoittaminenkin karsitaan pois miehestä "akkamaisena", tällöin ihminen ei paitsi jää vaille kiintymyksen osoittamisen tuomaa henkistä pääomaa-- vaan jää itse myös samalla vaille lohtua koska tätä ei osaa odottaa osakseen tai ottaa vastaan koska on kasvatettu tulemaan toimeen ilman sitä ja väistelemään moiset hömpötykset (myötätunnon, empatian eleet) torjuttavina ja kiusallisina.

Tässä vain yksi näkemys, vertailuksi.

Eli ei välttämättä sovellu juuri sinun miehesi persoonaan.

Minun kokemuksen mukaan kyllä.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 10:22"]

Minun kokemuksen mukaan kyllä.

[/quote]

Tarkoitin siis että ei osaa surra..

Kyllä osaa surra. Se suru vaan on omasta menetyksestä johtuvaa, esim. jos läheinen sukulainen on kuollut tai on menettänyt työpaikkansa. Puolisolle ei yleensä empatiaa irtoa.

M39

Narsistin ns. sureminen on surua siitä, mitä suru aiheuttaa narsistille ("nyt myöhästyn treeneistä ja se on sinun syysi kun kerroit juuri nyt isäsi kuolemasta ja siinä vielä poraat. Täytyy mennä. Jään kaljalle jätkien kanssa. Tuun joskus.")

Eli Aki Nikkinen -hän on surullinen siitä mitä harmia muut aiheuttivat hänelle "Hänen menestyksen tielle",tai joku paljastaa hänet...He ovat surullisia vaan ja ainoastaan jos joku häiritsee sen menestymisestä...

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 10:30"]

Kyllä osaa surra. Se suru vaan on omasta menetyksestä johtuvaa, esim. jos läheinen sukulainen on kuollut tai on menettänyt työpaikkansa. Puolisolle ei yleensä empatiaa irtoa.

M39

[/quote]

Väitänpä ettei osaa surra. Ei ole merkitystä, kuka on kuollut. Narisistia harmittaa ikävät asiat. Puolisolleen, jos jollekin narsisti ilmaisee toisinaan empatiaa, koska puoliso on yleensä narsistin ykköstukija. Narsisiti tavitsee puolisoaan oman egonsa pöhöttämiseksi. Toisaalta, puoliso saa kokea myös sen karuimmasta karuimman osan roskaämpärinä. Touhu on usein sellaista tasoa, ettei normaali ihmisjärki pysty sitä ymmärtämään.

Narsismista kannattaa ottaa täysin selvää, mitä se on, ennenkuin muutaman luonteenpiirteen perusteella toisen ihmisen narsistiksi diagnisoi. Usein sekoitetaan ihmisen negatiivista reagointia narsismiin, eikä muisteta että negatiiviset tunteet kuuluvat terveelle ihmiselle, kun on aihetta tuntea niin.

Väittäisin että ei osaa surra. Narsisti kykenee tuntemaan vihaa ja raivoa jos häntä kohdellaan väärin omasta mielestään ja narsisti voi esittää tuntevansa surua muiden puolesta, mutta koska empatiakyky puuttuu kyseessä on näytelty tunne jos sellainen on. Mielenkiintoiseksi asia muuttuu jos ajatellaan vaikkapa narsistin lapsen kuolemaa koska silloinkin tietysti muiden syyttäminen kuolemasta onnistuu helposti olkoon sitten kyseessä vaikka lääkäri, teiden kunnossapidosta vastaava tai vaikka kunnan sosiaalitoimi, mutta tunteeko narsisti varsinaisesti surua onkin vaikeampi kysymys.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 11:00"]

Väittäisin että ei osaa surra. Narsisti kykenee tuntemaan vihaa ja raivoa jos häntä kohdellaan väärin omasta mielestään ja narsisti voi esittää tuntevansa surua muiden puolesta, mutta koska empatiakyky puuttuu kyseessä on näytelty tunne jos sellainen on. Mielenkiintoiseksi asia muuttuu jos ajatellaan vaikkapa narsistin lapsen kuolemaa koska silloinkin tietysti muiden syyttäminen kuolemasta onnistuu helposti olkoon sitten kyseessä vaikka lääkäri, teiden kunnossapidosta vastaava tai vaikka kunnan sosiaalitoimi, mutta tunteeko narsisti varsinaisesti surua onkin vaikeampi kysymys.

[/quote]

Olen läheltä nähnyt, kun äiti ei tunne aitoa surua lapsensa kuolemasta. Muita syytti, vaikka peiliin olisi hänen pitänyt katsoa. Syyttelyä ei olisit tehnyt, jos muita ihmiset eivät olisi tietäneet kuolemasta, oma maine tärkein tässäkin kohtaa. Ensijiaisesti tällä äidillä oli mielessä perintöasiat.

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 10:22"]

Se, ettei surullisia tunteita näytä eli että ympäristö "ei ole nähnyt" surevan,  ei tarkoita etteikö niitä ihmisellä olisi/niitä tunteita kävisi yksityisesti läpi tunne-elämässään.

Usean miehen kasvatusmallina on saattanut toimia se, että surullisten tunteiden ilmaisua on pidetty epätoivottavana/heikkoutena. Silloin ne aikuisena tukahdutetaan ja padotaan.

Henkinen painekattila sitten poksahtelee kun käsittelemätöntä surua kertyy tarpeeksi, eikä näitä tunteita ole oppinut mitenkään käsittelemään muuta kuin vaikkapa raivoamalla.

Joissakin kasvatusmalleissa hellyyden osoittaminenkin karsitaan pois miehestä "akkamaisena", tällöin ihminen ei paitsi jää vaille kiintymyksen osoittamisen tuomaa henkistä pääomaa-- vaan jää itse myös samalla vaille lohtua koska tätä ei osaa odottaa osakseen tai ottaa vastaan koska on kasvatettu tulemaan toimeen ilman sitä ja väistelemään moiset hömpötykset (myötätunnon, empatian eleet) torjuttavina ja kiusallisina.

Tässä vain yksi näkemys, vertailuksi.

Eli ei välttämättä sovellu juuri sinun miehesi persoonaan.

[/quote]

Hellyyden ja empatian puuttuminen lasten kasvatuksesta on tainnut olla aika vallitseva tilanne Suomessa aikaisemmin. Siitä kertoo mielestäni sekin, että Suomen asenneilmapiiri on aika kova ja kylmä. Näkeehän sen täälläkin keskusteluista. Empaattinen ihminen ei laukoisi sellaisia rumia viestejä kenenkään niskaan, mitä kuitenkin täällä saa jatkuvasti lukea. 

Kyllä narsisti voi olla surullinen. Se suru koskee yleensä omia menetyksiä/saavuttamattomuuksia yms. Psykiatrin kertomaa.

Tottakai voi kokea surua. Voi myös sairastua masennukseen. Yleensä suree kuitenkin kaikkea itseensä liittyvää..narsistillahan on se heikko itsetunto, ei se mihinkään sieltä katoa

Narsisti ei osaa surra muuta kuin omaa huonoa oloansa ja sekin on keksittyä surua. Narsisti harvoin suree, koska se on vihaa toista lähimmäistä kohtaan. Keskitytään vain haastamaan riitaa ja puhumaan pahaa toisesta ihmisestä.  Riidatkin aloitetaan ihan pienistä asioista. Narsisti ei koskaan häpeä itseäänsä koska luulee olevansa täydellinen ja syyttää aina toista osapuolta hänen kuvittelevan olevansa täydellinen, kun asiat eivät toimikaan niin kuin narsisti haluaa.

Nosto...