Miten te introvertit pärjäätte aspa työssä?O

Vaihtelevasti. Jos rauhallinen mukava tunnelma niin ok. Jos kamala melu, niin olen työpäivän jälkeen aivan loppu.

Mä itse asiassa tykkään aspasta ja siitä että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kun olen työroolissa ja keskustellaan työasioista, se sujuu ihan hyvin. Vaikka totta kai ihmisten kohtaaminen väsyttää joskus, useimmiten olen siihen kuitenkin tottunut. Mun introverttius tulee ehkä enemmän esiin siinä, etten jaksa olla muista ihmistä kiinnostunut vaan hyvin pieni lähipiiri riittää mulle, mutta sellainen kevyt aspa jossa ei tarvitse syvällisempiin mennä, sujuu ihan hyvin.

Oma ongelma varmaan on se että en ole ikinä opetellut ottamaan asparoolia ja menen sitten tilanteisiin täysillä omana itsenäni, minua oikesti kiinnostaa asiakkaiden asiat. Ja yllättäen olen uupunut. Työ kutsumusalalla ja asiakaskontaktit b to b.

Vähän aikaa sitten menin huviksi tekemään muutaman b to c asiakaspalvelukeikan ja se oli todella hämmentävää, en suunnilleen muistanut edes että mitä asiakkaille kuuluu sanoa. :O Osan kanssa meni sitten heti vähän jopa flirtin puolelle koska olin niin takki auki tilanteissa.

Ja nuo keikat tosiaan sijoittuu kohtuullisen rauhallisiin ja asiallisiin olosuhteisiin, aloin kauhulla miettimään sitä että jos taas joudun sellaisiin olosuhteisiin joissa mitä vaan voi kävellä vastaan ja asiakkaat kiukkuisia millon mistäkin, en varmaan enää kestäisi.

No se on vähän uuvuttavaa, mutta niin olisi sekin, jos vaikka kaivaisi ojaa kaiket päivät, eri tavalla vaan. En kyllä koe, että introverttiys vaikuttaisi työn laatuun mitenkään. Vaikka olenkin introvertti niin en ole sosiaalisesti kyvytön. Eikä aspatyössä omalla persoonalla ole muutenkaan kauheasti sijaa. Siellä ollaan kohteliaita ja neutraalin hyväntuulisia, siinä se.

Me ei olla aspassa töissä.

Riippuu ihmisestä. Välillä on väkinäinen työrooli päällä, mutta joidenkin kanssa pääsee helposti samalle aaltopituudelle, ja homma sujuu kuin itsestään. Tietävätkö muut introvertit, mistä puhun?

Kutsumuksella pärjäsin 7 vuotta kunnes tuli liikaa myyntitavoitteita. Vaihdoin ammattia ja edelleen aspatyössä, mutta uusi kutsumus eikä taaskaan ole ongelmaa ollenkaan.

Enimmäkseen työrooli. Joidenkin harvojen vakiasiakkaiden kanssa pystyy olemaan oma itsensä.

Asparooli auttaa. 

Roolilla mennään, mutta tuo kakkosen esittämä pitää paikkansa.

Rooli päällä täälläkin. Vaatii kyllä veronsa, töiden jälkeen ei jaksa nähdä enää ketään ihmisiä, paitsi omaa miestä. Viikonloputkin vietän mieluiten rauhassa ilman ihmisten seuraa ja latailen akkuja.

No, viihdyn ihmisten kanssa oman aikani. Mutta vapaa-ajalla en sitten jaksa nähdä ketään. Eli aika hyvin, loppuajan sit vaan olen yksin.

Työ on työtä.

Opeteltu rooli. Onneksi en ole puhtaassa asiakaspalvelutyössä, vaan asiantuntija jonka työhön kuuluu aika paljon myös asiakaskontakteja. Vuosien varrella rooli on tullut helpommaksi, eikä enää "väsytä" samalla tavalla, mutta pidän asiakaspalvelua edelleen pakollisena pahana joka on pakko hoitaa muuten mielenkiintoisen työn ohella - huolimatta siitä että olen saanut paljon positiivista palautetta sekä asiakkailta, että esimiehiltäni.

Miksi kukaan introvertri hakeutuisi asiakaspalvelutehtäviin? Horror!