Lue keskustelun säännöt.
Hävettää leikkipuistoissa
02.10.2015 |
...jos muita vanhempia on lapsiensa kanssa paikalla. On jotenkin todella vaivautunut olo istua hiekkalaatikolla muiden vanhempien kanssa. Olen melko epäsosiaalinen enkä keksi mitään sanottavaa jos toinen alkaa vähänkään jutella. Vastailen siis kyllä mutta aika nopeasti keskustelut kuihtuvat kun en osaa vastakysymyksia heittää. Tunnen itseni ihan moukaksi. Pahin on jos on näitä äitiryhmiä juttelemassa ja mennään kahdestaan lapsen kanssa, tuntuu että he mulkoilevat hirveän pahasti kun mennään häiritsemään heitä.
Siksi käydäänkin 11-kuisen lapsen kanssa lähinnä omalla pihalla ja leikkipuistoissa joissa ei juuri käy muita. Haluaisin kyllä oppia hieman sosiaalisemmaksi ja olemaan häpeilemättä. Pian tuo lapsi alkaa kuitenkin kaivata leikkikavereita.
Kommentit (26)
Käytiin tänään leikkipuistossa paremmalla asenteella. Hymyilin ja nyökkäsin siellä oleville, paikalla tosin oli näin lauantaina ainoastaan isiä jotka eivät sen enempää jutelleetkaan. Yksi heitti vähän vitsiä lapselleni (minulle kai oikeasti kun tuo lapsi on vasta noin pieni), myötäilin ja naureskelin mutta en vieläkään keksinyt mitään sanottavaa. Heipat sanoin kun lähdettiin. Kai tämä tästä. :D
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva siellä tosiaan mitään sydänystäviä on, rohkeasti vain sekaan. Selvästi silti siellä on tyyppejä jotka eivät ole kovin helposti lähestyttäviä ja toiset sitten taas juttelevat kaikille. Usein siellä puhutaan lapsista ihan yleistä hömppää ja en minä ainakaan edes välttämättä enää illalla muista mitä aamupäivällä on juteltu. Yritä saada jotain sanottua koska muuten saatat antaa viestin ettei sinua kiinnosta keskustelu. En ole koskaan kuullut muiden arvostelevan toisia äitejä. Itse katson pitkään vain jos jonkin lapsi on täysin poikkeavasti ja säähän sopimattomasti puettu. Siis tyyliin talvella ilman hanskoja ja pipoa tai helteellä kurahousut ja kumisaappaat.
Voisit koittaa keksiä etukäteen jotain vastakysymyksiä, niin helpompi sitten tilanteen ollessa päällä keskustella.
Äh, luulet vaan! Reippaasti vaan puistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa elämäntilanteessa on niin helppo keksiä juteltavaa... Kysyt yöunista, sairasteluista, ruoasta, ulkovaatteista... äidithän voivat höpötellä tuollaisia tylsyyksiä tuntikausia, ihan kuten koiraihmiset koiristaan :D Sekaan vaan.
Taas joku maailmannapa. Eivät ne kuule vilkuile,ne juttelevat ja keskittyvät toisiinsa ja lapsiinsa. Mä en kestä tollasia hissukoita jotka luulevat muiden tuijottavan kun katsellaan noteeraavat toisen ihmisen. Ole omissa oloissasi ihan rauhassa äläkä kehittele mitään draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohteliaan leikkipuistoetiketin ja äitismalltalkin voi opetella. Tärppejä: voi kysyä minkä ikäinen lapsi on. Voi kehaista kivan näköistä haalaria/pipoa/kumisaappaita ja kysäistä mistä ihanuus on hankittu. Säätä on aina soveliasta päivitellä. Tai sitten voit vaan rupatella joutavia omalle muksullesi, jos hiljaa oleminen tuntuu nololle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, kiitos mukavista ja tsemppaavista vastauksista! Olin jo vähän valmistautunut haukkuihin. Nuo vinkit on kyllä oikeasti hyviä, minä vain menen jotenkin vähän lukkoon kun tuntematon alkaa jutella. Pohjanmaalaista juroutta tämä kai on. :D
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 10:40"]Ihanaa, kiitos mukavista ja tsemppaavista vastauksista! Olin jo vähän valmistautunut haukkuihin. Nuo vinkit on kyllä oikeasti hyviä, minä vain menen jotenkin vähän lukkoon kun tuntematon alkaa jutella. Pohjanmaalaista juroutta tämä kai on. :D
[/quote]
Tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään "oikeaa" äitityyppiä. Eivät muutkaan ole identtisiä keskenään. Hiekkalaatikolta harvoin löytää sielunkumppania, mutta kyllähän nihin vakkarityyppeihin totutaan ja tutustutaan. En minä ainakaan ole ikinä arvostellut mielessäni jotakin toista äitiä leikkipuistossa. Itse vietin pari vuotta aika kiinteästi samassa leikkipuistossa päivittäin. Sain muista vakkariäideistä hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia kohdatessamme vielä vuosienkin päästä. Ei ikinä mitään syvällisiä keskusteltu siellä hiekkiksellä, mutta kyllä se yksin olon voitti.
Nyt vaan ap olet ihan oma itsesi ja puhut, jos on puhuttavaa ja olet hiljaa, jos ei ole. Eivät muut sinua arvostele. Muista kuitenkin aina tervehtiä muita tai vaikutat epäkohteliaalta. Ihmiset loukkaantuvat helposti ja kuvittelevat ettet pidä heistä, jos et tervehdi ((kuten sinäkin nyt kuvittelet).
Ap, minkä ikäinen olet? Ihan vaan mielenkiinnosta.
Älä ajattele liikaa! Sait jo hyviä vinkkejä. Itselläni ei lapsia vielä ole, mutta olen entinen hissukka, nykyään osaan jo jutella ihmisten kanssa, joten se ei tulevaisuudessa sitten jännitä.. Tämä nyt on hauskaa, mutta ei kait se leikkipuistossa käynti lapsen kanssa eroa paljoakaan koirapuistossa käymsestä haukun kanssa, mitä tulee sosiaali puoleen.. Kyllä sitä juteltavaa löytyy, juurikin niistä lapsista tai koirista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, entä jos menet karaistumaan jonnekin perhekahvilaan? Kannattaa uskaltaa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Pikkulapsiaika on mitä mainiointa aikaa harjoitella jutustelua vieraiden kanssa. kukaan toinen kotiäiti e odota kaltaiseltaan syvällistä keskustelua maailman politiikasta, kun yhteistä ihmeteltävää riittää kauden haalarien kuoseissa. Lapsikin sosiaalistuu siinä sivussa.
Jotenkin ihan kauheeta, jos sua pelottaa noin paljon muut ihmiset? Ujo voi kuvitella olevansa ns maailman napa, mutta niin ei ole. Ei ole vaikeaa jutella niitä näitä. Jos et tykkää jutella, ole kohtelias. Kyllä ne jättää sut rauhaan kun huomaa ettei sua kiinnosta..
Olen 21-vuotias, eli tämäkin voi vielä vaikuttaa kun ainakin ajattelen että minut tuomittaisi nuoruuteni takia.
Ja kyse ei ole siitä etteikö mua kiinnostaisi. On omasta mielestänikin mukavaa kun jutellaan. Vaan nimenomaan siitä kun en keksi mitään puhuttavaa ja loppuaika puistossa on kiusallista hiljaisuutta. Mutta kiitos oikein paljon puheenaiheista, yritän mennä seuraavan kerran rohkeammalla asenteella!
-ap
Idiootti, pilaat lapsesi lapsuuden käytökselläsi!
Kun olosuhteiden pakosta asuttiin vuosi kaupungissa, vein lapseni puistoon, mutta olin se mamma jota ei muiden kanssa juttelut eikä smalltalk edes kiinnostanut ja osoitin sen kyllä. Vahdin kyllä omaa lastani ja puutuin hänen hölmöilyyn jos tarvetta ilmeni.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:23"]Idiootti, pilaat lapsesi lapsuuden käytökselläsi!
[/quote]
Aamen. Miten lapsi voisi oppia tuntemaan muita ihmisiä, luottaa taitoihinsa tai sosiaaliseksi jos jurpottaa hiekkalaatikolla yksin?
En ole mikään supersosiaalinen ihminen, mutta päätin mennä muiden sekaan. Parissa kuukaudessa opit tuntemaan kauhean määrän ihmisiä ja avot, olet "piireissä". Välillä liikaakin kun tiedät ihmisten vauvojen kakkaamisesta enemmän kuin tarpeellista...
Mä yleensä moikkaan iloisesti muita äitejä kun puistoon mennään, mutta toivon, ettei kukaan tulisi juttusille vaan saisin sen hetken levähtää ihan omassa rauhassa ja omissa ajatuksissa sillä aikaa kun lapset rymyävät menemään. Yleensä kyllä joku aina tulee ja sitten höpötellään niitä näitä säästä, kaupungin tulevista tapahtumista, lapsista yms.