Paljonko puolisot saavat päättää toistensa asioista?

Eihän puolisot päätä toistensa asioista, aikuisten itsenäisten ihmisten asioista. Jos toivoo jotain, siitä keskustellaan ja sitten se jolta jotain toivotaan päättää mitä tekee. Jos se tähtää yhteiseen hyvään niin yleensä itekin myöntyy, että joo ei kannata lähteä nyt jätkäporukassa laivalle kun säästetään siihen remonttiin. Tai: en nyt kumminkaan lähde likkaporukassa laivalle kun on anopin 70-vuotisjuhlat just silloin, ja olis vähän noloo jos olisin poissa bilettämässä. Mutta kyllähän siihen joku järjellinen syy täytyy löytyä, yhdessä keskustella, ja sitten itse päättää että yhteisen hyvän vuoksi myönnyn tekeen näin.

Mikä tilanne?

Jos vaikka toinen ei sitten millään suostu vaikkapa säästämään asuntoa tai remonttia varten, vaan bilettää kaikki rahat, niin sitten itse pitää päättää miten siihen suhtautuu: hyväksyy että me voidaan asua vuokralla lopun ikää kun on muuten niin hyvä, tai päättää että meidän tarpeet ja elämäntapa on niin erilaiset että on parempi lähteä eri teitä ja etsiä joku joka jakaa samat arvot. Mutta ei se pakottamalla tapahdu. Tätä mieltä minä olisin -2-

Siltä osin kuin se vaikuttaa kummankin tai koko  perheen elämään. Jos ei ole varaa ostaa sadantonnin urheiluautoa, niin sitten ei osteta edes omilla rahoilla, jos perheen elättämiseen ei riitä rahaa. Ystävät eivät tunge ryyppäämään yhteiseen kotiin, eikä sinne tuoda jokkisautoa olohuoneeseen remontoitavaksi, näin esimerkiksi.

Elämässä tehdään valintoja, ja parisuhteessa ja perheellisenä valinnoissa on otettava huomioon vähän enemmän muuttujia kuin yksinään eläessä.

Ei pätkääkään. Tekemisiäni, haluamisiani , sanomisiani, menemisiämi tai ystäviäni ei yksikään ihminen sanele.

Jos yrittää, niin siinähän yrittää. Lähtöpassit tulee myös aika nopeasti.

Sen verran mitä on sovittu etukäteen.  Mutta eihän aikuisen ihmisen asioista voi toinen päättää. Raha-asiat on varmaan aika tulenarka juttu. Jos ei ole yhteisymmärrystä riitelemättä rahan käytöstä niin kannattaa sopia kumpi hoitaa minkäkin kulun taloudessa ja sitten voi omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa. Sillä toisen rahojenkaan käytöön (kun kyseessä omat rahat) ei voi toinen päättää.

Monessa perheessä jos toinen on kotona eikä ole tuloja (avioliitossa) töissäkäyvä hoitaa laskut ja antaa pientä talousrahaa kotona olevalle.

Avoliitossa ei tarvitte ees sitä tehdä. Tekstistäsi ei käyny selville että oletko naimisissa vai avoliitossa. Jos avoliitossa laskut puoleksi ja ei yhteistä rahaa eikä yhteisät omaisuutta.

Oletteko naimisissa vai avoliitossa.

No ei meillä kumpikaan päätä toisen yhtään mistään keskustelematta. Kumpikin toimii siten, että yhteiselämä ei siitä kärsi. Perhe ei kärsi tekemisistäni tai ostamisistani, eli se ei ole kohtuuttomasti perheen ajasta tai rahasta pois.

Ystäväni on ystäviäni, siihen ei ole mitään sanomista. Harrastan sen verran, ettei se rasita ja ole perheeltä pois kohtuuttomasti. Jos perheessä esim. monta pientä alle kouluikäistä, sitten ei juurikaan harrasteta, tai harrastetaan sen verran, että se sopii molemmille ja että molemmilla on siihen samanlainen mahdollisuus. Ei me kilpailla "omasta ajasta" tai lasketa, että kun sinä olit silloin kaverin kanssa syömässä, niin mulla on rästissä pari kertaa ja menen nyt.

Kerro ap vähän enemmän mikä teidän tilanne on?

Eihän toisen ihmisen asioista voi mitään päättää. Yhdessä sovitaan asioista, ja tarpeen mukaan tehdään kompromisseja.

Niin, mikä se tilanen nyt on?

Lyhyesti sanottuna, ainut mihin voisin mielestäni puuttua, on raha, koska yhteinen talous. Muuten ei kyllä kuulu mulle mieheni kaverit ja harrastukset?? Eivätkä tavaratkaan, koska ei miehelläkään ole sanomista mun tavaroihini, yhteinen kummankin koti.

On teillä ihme suhteet! Kyllä meillä päätetään yhdessä asioista, olemme tiimi.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:52"]

Niin, mikä se tilanen nyt on?

Lyhyesti sanottuna, ainut mihin voisin mielestäni puuttua, on raha, koska yhteinen talous. Muuten ei kyllä kuulu mulle mieheni kaverit ja harrastukset?? Eivätkä tavaratkaan, koska ei miehelläkään ole sanomista mun tavaroihini, yhteinen kummankin koti.

[/quote]

Tienaatteko tasan saman verran?

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]

On teillä ihme suhteet! Kyllä meillä päätetään yhdessä asioista, olemme tiimi.

[/quote]

Yhdessä päättäminen on ihan eri asia kuin toisen asioista päättäminen!

Eilisen tupariketjun aloittaja?  ; )

Puolisosi ei saa, eikä voi, päättää puolestasi.
Toisille voi tehdä ehdotuksia kerran tai kaksi, mutta ei enempää.
Jokainen on vastuussa itsestään ja "kärsii" itse seuraukset.
Minkäänlainen manipulointi, jankkaaminen tai kiristäminen ei kuulu terveeseen suhteeseen.
Ihmisen tulee myös itse puolustaa itseään ja pitää kiinni näistä oikeuksista.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:53"]

On teillä ihme suhteet! Kyllä meillä päätetään yhdessä asioista, olemme tiimi.

[/quote]

Yhdessä päättäminen on ihan eri asia kuin toisen asioista päättäminen!

[/quote]

Aivan. Ja ei parisuhteessakaan kaikkia asioita päätetä yhdessä eli kyllä kummallakin saa olla oma tahto. Pitää vain osata valita puoliso, jonka kanssa arvot ja halut on niin samankaltaisia isoissa asioissa, ettei tarvitse kummankaan kärsiä. Jos parisuhde on koko ajan sitä, että toinen määrää ja toinen alistuu tai toinen vaan tekee ja toinen nalkuttaa, niin silloin kannattaa miettiä, että tuliko se valinta tehtyä nyt ihan oikein.

Ei minulla ainakaan ole mitään tarvetta tai syytä päättää puolisoni asioista. Hän saa tehdä ja harrastaa mitä haluaa. Yhdessä on oltu kohta 20 vuotta ja mitään yllätyksiä ei ole tullut, vaikka kumpikaan ei ole toista kontrolloinut. Päin vastoin tuetaan ja autetaan, jos toinen vaikka haluaa aloittaa uuden harrastuksen, mikä ei itseä kiinnosta. Pääasia, että kumpikin saa tehdä asioita, joita tahtoo ja on omaa tilaa. Silloin yhdessäolo on helppoa ja nauttii ihan eri tavalla yhteisistä asioista.