En selviä äitiydestä

Ei ehdi kirjoittaa enempää, lapsi heräs mahtavilta vajaan tunnin päikäreiltään...

Sinä ole yliväsyny ja sehän ei johdu vauvata eikä äitiydestä. Kyllä sinä selviät äityiydestä kunhan saat levättyä. Kerro miehellesi rehellisesti miten väsyny olet ja järjestäkää sinulle aikaa nukkumiseen. Joko miehesi hoitaa lasta tai joku toinen aikuinen ja sinä menet jonnekkin missä saat nukkua. Vapaa viikonloppu sinulle jonka käytät lepäämiseen. Syöt hyvin ja nukut.

Kukaan ei jaksa loputomiin jos ei saa nukuttua.

Lapsesti on jo 10 kk. Oikeasti, voiton puolella alkaa olla.

Kaikki nuo tuntemuksesi ovat ihan normaaleja, ja niitä varmaan useimmat äidit tuntee. Kyllä kova väsymys ne rakkaudentunteetkin tappaa, ja sitä vaan suorittaa lapsen hoitoa ilman mitään tunteita. Sekin on normaalia - rakkaus palaa taas kunhan saa vähän levätä ja toipua. Hiustenlähtö todennäköisesti liittyy ihan hormonitoimintaan, useimmilla lähtee tosi paljon hiuksia synnytyksen tai imetyksen jälkeen. 

Pian tosiaan alkaa jo helpottaa lapsen kasvaessa. Mutta ymmärrän että kaipaisit lepoa heti. Eikö ole mahdollista viedä vaikka isovanhemmille joskus hoitoon niin että saisit levätä? Tai eikö mies voi huolehtia välillä lapsen nukuttamisesta kun tämä yöllä herää? Meillä muuten tyttärelle joka oli vaikeasti nukahtava auttoi myös se että nukutti meidän sänkyyn vauvan. Hän ei oikein tahtonut nukkua yksin pinnasänkyyn, mutta minun viereeni nukahti aika nopeasti. Siinä sai sitten yöt nukkuakin.

Hae hyvä ihminen apua. Kai teidänkin kunnassa / kaupungissa järjestetään kotiapua lapsiperheille, sitä selvästi tässä nyt kaivataan. Vaikka sieltä käydään kotona harvanlaisesti, en ole kuullut pahaa sanottavaa keneltäkään. Jokainen jaksaa vain määränsä, ei yhtään enempää.

Kyllä isovanhemmat auttavat joskus hoitamisessa mutta enemmänkin ihailevat lasta kuin kunnolla hoitavat, esim vaipat unohtuvat vaihtaa tai syöttäminen. Kerran pelästyin pahasti kun olin kaupassa ja äitini soittaa ja taustalta kuuluu kovaa itkua. Luulin että lapsi on pudonnut tai loukannut pahasti. Olikin vain nälkäinen, oli unohdettu antaa ruokaa.

Mies auttaa nukuttamisessa mutta ei voi valvoa montaa tuntia yössä. Esim. menee nukkumaan klo 24, lapsi herää klo 2 ja nukahtaa klo 5. Mies ehtii nukkumaan vain 4h eikä työt onnistu nukkumatta.

Mulla on myös vaikea nukahtaa eli vaikka saisin sille aikaa en välttämättä nukahda.  Lasta ei voi nukuttaa samass sängyssä koska on tosi liikkuvainen ja pelkään että ryömii unissaan ja putoaa. Viime yönäkin nousi pinnasängyssä ylös silmät kiinni. Tietenkin voin väkisin pitää kiinni mutta silloin en ainakaan minä nuku

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 10:30"]

Hae hyvä ihminen apua. Kai teidänkin kunnassa / kaupungissa järjestetään kotiapua lapsiperheille, sitä selvästi tässä nyt kaivataan. Vaikka sieltä käydään kotona harvanlaisesti, en ole kuullut pahaa sanottavaa keneltäkään. Jokainen jaksaa vain määränsä, ei yhtään enempää.

[/quote]

Ei tuossa nyt välttämättä mitään ulkopuolista apua tarvita, nuo on maailman yleisimpiä tuntemuksia pienten lasten kanssa. Johan ne kunnan palvelut tukkeentuisivat täysin jos jokainen väsynyt ja turhautunut pikkulapsen äiti sinne alkaisi mennä. 

Mutta jotain varmaan voisi tehdä elämänlaadun parantamiseksi. Esim.

"En ole nukkunut viime talven jälkeen kunnon sängyssä vaan kiertänyt vierashuoneen laverisängyssä ja pienellä sohvalla, koska en pysty nukkumaan miehen kanssa samassa huoneessa hänen kuorsauksensa takia"

Miehen kuorsaus tuskin loppuu, joten eikö olisi parasta hankkia sinulle ihan oma kunnon sänky? Jos tilaa on niin erillinen makuuhuone sinulle voisi olla tosi hyvä juttu.

Ja sitä läheisten apua kannattaa käyttää että saa hengähdystaukoja. Eikö mies voisi edes viikonloppuna tai ajoittain nukuttaa lasta?

Neuvolassa on sanottu myös tuo että helpottaa mutta lapsen nukkuminen on mennyt vain huonommaksi. Ekat 4kk nukkui hyvin. Mua oikeasti kaduttaa lapsen tekeminen sekä se että olen jäänyt hoitovapaalle, tätä pitäisi jaksaa vielä kuukausia. Haluaisin käydä joskus yksin vessassa edes...

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 10:25"]

Sinä ole yliväsyny ja sehän ei johdu vauvata eikä äitiydestä.

[/quote]Siis mitä? Nimenomaan vauvastahan se johtuu.

Mies siis nukuttaa lapsen joka ilta. Nukahtaakin illalla hyvin, yönukutukset on eri asia. Ne jaetaan ettei kummankaan tarvitse yksin valvoa montaa tuntia 

Sinä olet hyvä äiti. Ehkä liiankin tunnollinen.

Hiustenlähtö on valitettavasti hormonaalista, se loppuu ajallaan. Jos väsymys on ylivoimaista, niin nukkumaan heti, kun lapsikin nukahtaa - ihan kaikki muu voi odottaa.

Sitten tuossa iässä olisi hyvä jo olla joku päivärytmi. Onko siellä mitään paikkaa, missä voisi tavata muita äitejä. Älä väheksy kakkavaippa-pilttisose -juttuja, pelkkä kontakti toiseen aikuiseen ihmiseen elvyttää kummasti. Ei sen tarvitse tuossa elämänvaiheessa olla järin älyllinen kontakti.

Minä aloin nauttia äitiydesta vasta jossain tuossa vaiheessa, kun tajusin etsiytyä ihmisten ilmoille. Seurakunta, MLL, asukaspuistot - näet samalla miten muiden lapset kasvaa, saat vertailupohjaa ja vinkkejä.

Toi kun lapsi alkaa olla vuoden on oikeasti vähän rankkaa aikaa. Lapsi on eroahdistusiässä, voi olla tosi työläs ja kitistä paljon ja syödä ja nukkua huonosti ja mikään ei oikein suju. Samalla synnytyksen jälkeiset hormonit on tasoittuneet, ja jos niiden voimalla jotenkuten jaksoi tähän asti niin nyt sekin lisäpoweri on käytetty loppuun.

Et olisi ap ensimmäinen, jolle raskaus ja synnytys + valvominen on aiheuttanut fyysisen sairauden tai puutostiloja. Ei pelkkä väsymys aiheuta ihottumaa ja nenäverenvuotoa. Sulla voi olla ongelmia esimerkiksi kilpirauhasen kanssa, uusia puhjenneita allergioita tai vakavia puutostiloja. Milloin sun veriarvot on viimeksi katsottu? Saatko riittävästi b-vitamiinia ja muita vitamiineja? Minulla oli kuopuksen kohdalla erittäin rankka vauvavuosi. Sitä ennen ei ollut mitään allergioita, ja sen vuoden jälkeen en ole voinut syödä mm. gluteenia, pähkinöitä, tonnikalaa ja tomaattia saamatta välitöntä allergista reaktiota joko niin, että vatsa menee sekaisin ja oksennan tai hengitystiet alkaa turpoamaan. Ennen kuin tajusin että kaikki ei ole ok, olin äärimmäisen väsynyt, oksentelin, mulla oli aina vatsa sekaisin, nivelet olivat jäykät, turvonneet ja kipeät, limakalvoille aukesi haavoja, minulla oli ihottumaa ja vaikka mitä. Koska mikään ei imeytynyt kunnolla, minulla oli myös mm. b-vitamiinin puutetta.

Oot kuitekin jo monella lailla voiton puolella vauvanhoidossa, ja kyllä se helpottuu ajan myötä. Tiedän täydellisesti miltä susta tuntuu herätä yöllä ja tietää että kestää kauan että lapsi taas nukahtaa. Oma kuopukseni valvotti melko tarkkaan sen 700 yötä niin että joka yö valvoin hänen kanssaan aamuyöstä vähintään tunnin tai pari. Ja sitten kuudelta ylös esikoisen hoitoon. Jee. Olin minäkin hyvin huono äiti noina aamuyön tunteina. Usein nivelet oli niin kipeät että mua pelotti kantaa lasta alakertaan, että mies ja esikoinen (ja naapurit!!) ei herää siihen huutoon ja että saan lapsen rauhoitettua. Pelkäsin että kaadun portaissa. Ja sen jälkeen oikeasti pelkäsin että menetän hermot, kun tuntui että teen ihan mitä tahansa että tän lapsen saa nyt hiljaiseksi. Kun väsymys menee liian yli, sitä vaan alkaa ajatella, että lapsi vittumaisuuttaan rääkyy ja huutaa eikä nuku hyvin hoidettuna puhtaassa pehmeässä sängyssään, vaikka se ois ainoa paikka missä äiti juuri silloin haluais olla.  Ja kun lapsi oli nukahtanut, en itse enää saanut unta. Kohta kun piti kuitenkin herätä, niin tuntui aivan järkevältä jäädä hereille, alkaa kahvinkeittoon, lehdenhakuun ja käyttää koiraa pissalla. Saipahan ne asiat ainakin tehdä rauhassa ilman että joku parkuu vieressä ja vaatii jotain.

Mut aika helpottaa, jos vaan jaksaa rämpiä noiden aikojen yli. Lapset onneksi kasvaa nopeasti. Tsemppiä vaan. 

Olet ihan normaali. Ja vieläpä rehellinen ja aito. Et hae elämää itsellesi lapsesi kautta vaan näet tilanteet realistisesti. Et pönkitä itseäsi lapsellasi.

Pärjäät kyllä. Ja kyllä se helpottaa kun saat pidemmän pätkän kunnolla nukkumista. Unen vähyys tekee hirveitä ihmiselle.

Mulla on myös 10 kk ikäinen vauva. Minusta tuollainen 3h valvominen ei ole kovin normaalia, ainakaan jos sitä tapahtuu usein. Tietty jos on hampaita tulossa niin eri asia (meillä on ja valvoo ja itkee öisin tällä haavaa, jos en särkylääkkeen vaikutus loppuu). Miksi nukahtaminen kestää noin kauan? Imetätkö? Pullomaitao öisin vai onko vieroittunut jo yömaidosta, tai vieroitettu?

Jos olet tosi väsynyt, puhu neuvolassa ja pyydä kotipalveluapua. Tulee ammattilainen katsomaan lapsen perään 1-3krt viikossa, 3h kerralaan ja voit nukkua sen ajan. Meillä käynyt jo useamman kuukauden, koska unikoulu pidettiin vasta vähän aikaa sitten ja sitä ennen vauva heräsi koko ikänsä 2h välein syömään. Olin tosi väsynyt ja olen edelleen, vaikak yösyötöt onkin jo loppuneet. Kotipalvelu on halpa ja asiantunteva ja on tosi hyvä saada nukkua. Mielestäni kielteiset tunteet lasta kohtaa kertovat siitä että olet aika uupunut jo.... Kysyisin myös neuvolasta tuosta 3h nukuttamisesta, jos säännönmukaista, siihen pitäisi yrittää jotenkin puuttua ja korjata tilanne...

Kyllä se on melko sompailua noiden pentujen kanssa..välillä väsyttää ja vituttaa ihan tosissaa..mies kuorsaa ja ollaan tosi kaukana toisistamme.

Kuulostat kyllä tosi väsyneeltä.Koita nukkua sen lapsen vieressä päikyt ja muista syödä hyvin..muistathan ulkoilla?Kakru vaunuihin ja kävelylle?Älä ota niin vakavasti!!Toi aika on hankalaa mutta ohi ennekuin huomaatakaan!!

Ota nyt vaan rennosti ja suhtaudu huumorilla..koita olla hernóstumatta..hengittele syvään..tsemppiä ja jaksamista!!

Myös nukahtamislääke voisi olla sinuilla ap vaihtoehto. Minulla oli sama ongelma että jos vauva herätti en saanut tunteihin nukuttua, ja sittenhän se jo herätti seuraavan kerran, joten en nukkunut oikein ollenkaan ja olin ihan zombie. Sain lääkäriltä Zopinox nukahtamislääkkeen jonka avulla pystyin nukahtamaan about heti kun vauva rauhoittui. 

No huhhuh. Jos itse kokisi olevani täysin kuitti niin kyllä minä itselleni apua hakisin. Siinä vaiheessa on aivan turha enää uhitella nokka pystyssä "vtut mä mitään apua tarvi" vaan eiköhän se ole lapsellekin parempi että vanhemmat jaksaa ja saa välillä tukea jaksamiselleen. Melko kapeakatseista jos pitäis itse jaksaa ilman ulkopuolista apua. Jos sitä on saatavilla niin miksi sitä ei saisi käyttää :O

Täällä ollaan samoissa fiiliksissä sillä erotuksella että vauva herää tunnin välein itkemään ja on itkenyt nyt päivisinkin kolmena päivänä ja hermot on tosiaan niin tiukilla että tunnun olevan joku yliviritetty kieli kitarasta. Mietin usein että kuinka elämäni on pilalla kun olen yksinhuoltaja ja että olen tehnyt väärän valinnan kun pidin lapsen, koska joudun opiskelemaan uuden ammatin vauvan takia entisestä hyväpalkkaisesta työstä ja pelottaa miten pärjäämme rahallisesti jaiten jaksan opiskella lapsen kanssa.

Aijaa. Minulla on kolme alle 4 vuotiasta, kaikki kotihoidossa. Välillä ketuttaa, mutta muuten menee ihan ok. Yhden kanssa oli helppoa :)

Apua hakemaan, että saat arjen rullaamaan. Ensinnäkin SINUN tulisi saada nukkua univelkoja pois edes vähän. Laita ylös, vaikket jaksaisikaan, lapsen ruokalut ja ruoka-ajat, nukkumiset, ulkoilut ja aktiiviajat. Myös nukkumaanenoaika, valvomiset ja isommat itkut. Saat dokuenttia päivästä ja lapsesta ylös, joita voit näyttää neuvolassa tai mahdolliselle perhetyöntekijälle. Ammattilaiset osaavat neuvoa ja tulkita, onkohan lapsella jotain sairaus-/allergiaepäilyä, onko päivärytmi hyvä jne. Hyvä, että otit esiin väsymyksesi, vain niin voit saada apua! Tsemppiä!

Minä taas neuvolassa työskentelevänä sanoisin, että pyydä ihmeessä apua. Totta kai kaikkia äitejä väsyttää, mutta jos itse alkaa olla jo huolissaan omista tuntemuksistaan, niin tietenkin kannattaa käyttää saatavilla olevia palveluja. Esim. neuvolapsykologin kanssa rohkaistaan juttelemaan ihan tavallisia äitejä, ei siihen mitään vakavia ongelmia tai mielialahäiriötä vaadita. Myös perhetyötä kannattaa mieluummin hyödyntää ajoissa kun liian myöhään. Sieltä saa myös apua noihin univaikeuksiin. 

Totta kai miehen kanssa kannattaa myös keskustella, mutta ehkä kaikista vaikeimmat ajatukset olisi helpompi jakaa vieraan kanssa, koska niihin liittyy häpeää. Miehen kanssa voi myös puhua siitä, että miten paljon hän jaksaa joustaa, jotta sinä saisit levättyä. Mieheltäkään ei voi loputtomia vaatia, kun hän on kuitenkin vastuussa leivän tuomisesta pöytään. Parempi on, että edes toinen vanhempi on vielä vireä kuin että molemmat ovat aivan uuvuksissa. Jos tuntuu, että mies ei pysty auttamaan riittävästi, kannattaa hakea luotettavaa ulkopuolista apua, joka voisi esim. katsoa lasta sen aikaa kun äiti nukkuu tai vaikka liikkuu - liikunta on erittäin hyvä apu alakuloon! Useissa kaupungeissa voi tosiaan saada perhetyöntekijän apua esim. kerran viikossa tällaiseen. 

On kovin yleistä, että 10-kuisen kanssa on nukkumisongelmia. Osalle on hankalaa illalla nukahtaminen, toiset heräilevät yöllä varsinkin, jos yösyötöistä koitetaan päästä vähitellen eroon. Liikkumisen opettelu saattaa tehdä nukkumisesta levotonta, joka myös selittää sitä, että lapsi heräilee yöllä. Et ole ongelmasi kanssa yksin, ja usein tilanne rauhoittuu kyllä, kun ikää tulee vähän lisää. 

Suosittelen konkreettisten ratkaisuiden etsimistä ja selvien suunnitelmien tekoa - tällöin ahdistus ja ikävät tunteet kutistuvat ja muuttuvat käsiteltäviksi. Ratkaisuehdotuksia: ota yhteyttä neuvolan terkkariin ja kerro pulmistanne. Saat jo puhelimessa tukea nukkumisongelmiin. Jos yhtään tuntuu siltä, pyydä psykologin yhteystiedot ja varaa hänelle aika. Jos on varaa, voi mennä psykologin juttusille myös yksityisesti, pääsee nopeammin. Mikäli miehelläsi on syksyn aikana vielä pitämättä lomaa, voisitte siihen kohtaan suunnitella unikoulun, mikäli lapsen nukkuminen ei rauhoitu. Pyytäkää perhe-tt kotikäynnille tekemään unikoulusuunnitelma kanssanne. Myös tuon kunnollisen sängyn hankkiminen on erinomainen idea. Miehen kuorsaamiseenkin voi puuttua - olisiko laihduttamiselle tarvetta? Joskus auttaa, jos t-paidan selkään ommellaan tasku, jonne laitetaan tennispallo. T-paitaa pidetään yöllä, se vähentää selällään nukkumista ja todennäköisesti kuorsaamistakin. Myös apteekista on saatavissa erilaisia konsteja kuorsaamista helpottamaan. Lisäksi pohditte miehen kanssa, miten saatte järjestettyä sinulle säännöllisesti omaa aikaa joko harrastuksiin tai nukkumiseen. Tarvittaessa tähänkin ulkopuolista apua. Tsemppiä!