Voiko suhde ilman kipinää toimia?

Riippuu, mitä,elämältä haluaa. Minä vaadin kipinää. Jos ei ole kipinää, niin sehän olisi sama, kenen kanssa on... Itsekään en halua olla miehelle vain "joku".

Voi, jos kumpikaan ei kaipaa sitä kipinää

Mitä järkeä? Vain yksi elämä jne.

Voi. Olen kerran kokenut mielettömän intohimoisen suhteen ja tiesin ettei sellaista voi enää tulla. Olen hyvin onnellinen jo 20v liitossani missä olemme parhaat ystävät ja kumppanit toisillemme ja seksiäkin on av- mammojen tilastojen mukaan todella runsaasti. Toki kaipaan sitä mieletöntä tunnemyrskyä ja läheisyyttä joskus mutta muut hyvät asiat vie voiton

Olisin onnellinen, jos saisin turvallisen parisuhteen, johon molemmat sitoutuvat ja haluavat samoja asioita elämältä. Olisi välittämistä ja syvää kiintymystä, ystävyyttä ja kumppanuutta. Ottaisin sellaisen suhteen paljon mieluummin kuin suhteen, joka vähän aikaa roihuaa ja sitten sammuu, ja aletaan jo katselemaan, olisiko nurmi vihreämpää aidan toisella puolen. 

Kaikille ei vain riitä hyviä miehiä. Uskon, että on äärimmäisen epätodennäköistä löytää suhdetta, jossa molemmat himoitsevat toisiaan ja rakastavat yhtä lailla. Jos biologinen kello tikittää, eikä ole vieläkään saanut täydellistä parisuhdetta, on pakko vain tyytyä riittävän hyvään. Pääasia, ettei ole väkivaltaa, päihdeongelmia ja uskottomuutta. Uskon, että tasapainoinen arki on tie onnellisuuteen.

Valitettavasti en ole löytänyt edes riittävän hyvää miestä parisuhteeseen ja pelkään jääväni yksin koko loppu elämäksi :(

Voi, jos se kenen kanssa ei oikein ole kipinää, on kuitenkin monin tavoin juuri sopiva ihminen, ja jos tietää että se kenen kanssa oikeasti on kipinää, ei koskaan tule olemaan oma. Joten jää vaihtoehdoksi joko loppuelämän yksinäisyys tai tasainen molempien käsittämä kumppanuus, jossa on paljon hyviä puolia.