synnytin viisi päivää sitten ja nyt masentaa

Itselläni on ollut jokaisen lapsen jälkeen baby blues, pahin se oli keskimmäisen kohdalla. Hormonitoiminta on sekaisi, maito nousee ja vauva valvottaa ja erityisesti ensimmäisen kohdalla elämän muutos on suuri. Itse puhuin keskimmäisen lapsen jälkeen neuvolassa ja hyvin siellä ymmärrettiin ja tuettiin. Uskon, että on hyvä puhua myös miehellesi, jotta hän voi tukea sinua parhaiten. Olet varmasti hyvä äiti ja tunteesi ovat ihan luonnollisia pitkän raskauden ja synnytyksen jälkeen ja uuden tilanteen edessä. Muista levätä ja yritä keksiä jotain kivaa tekemistä, joka saisi sinut hyvälle tuulelle. Tsemppiä! 

Hei! Toivon vilpittömästi, että sun vointisi paranee, ja älä epäröi hankkia tukea, jos helpotusta ei näy - ja ethän ikinä unohda, että sinä ja lapsesi olette korvaamattoman arvokkaita ja rakkaita :) kuten oheinen pieni videokin kauniisti vakuuttaa:

Baby blues. Mulla kolme lasta ja viikko jokaisen synnytyksen jälkeen niin olen vaan itkeskellyt, ahdistunut kaikesta ja tuntenut itseni riittämättömäksi ja elämän toivottomaksi... Parin viikon päästä elämä on aina alkanut voittaa :-) Tsemppiä!

Kiitos tsempeistä! Ehkä tästä vielä selvitään. :) ap

Selviääkö babybluesista helpommin jos tiedostaa sen olevan sitä? Pelottaa tuleva. Olen siis nyt raskaana.

Yritä nukkkua aina kn vauvakin nukkuu. Tunninkin tirsat helpottaa oloa. Reaktiosi on ihan normaalia, kuten moni kertonutkin. Hormonimyräkkä on yllättävän rajua, eka viikko rankin, ite luulin olevani tulossa hulluksi. En uskaltanut jäädä vauvan kanssa tuolloin kahden, toisen aikuisen seura helpotti. Kolme viikkoa synnytyksestä olo oli jo ok. Kuukausi kaksi niin ihan normaali. Eli voi mennä hiukan pidempään ja kuitenkaan ei masennuksesta vielä kyse. Tsemppiä! Pärjäät ihan varmasti!

Mulla on ollut tosi kova baby Blues, joka jatkui sitten jonkin asteiseksi masennukseksi ilmeisesti, sillä vieläkin itkeskelen, vaikka lapsi melkeen jo 2 vuotta. Ollut ihan mielettömän rankkaa, lähes täysin YH-äitinä oon ollut kun mies on reissutöissä ja poissa jatkuvasti. Lapsi herää edelleen joka yö ainakin kerran. Tukiverkko asuu POhjois-Suomessa, että kannattaa miettiä mihin muuttaa vauvan kanssa asumaan. Jos ei ole tukea saatavilla lähipiiristä, niin harkitsisin muuttoa lähemmäs. Tätä harkintaa olen itsekin käynyt jo läpi jonkin aikaa.

Meillä onneksi on tukiverkko lähellä. Omat vanhempani asuvat kilometrin päässä ja miehenkin parinkymmenen. Että se asia on onneksi kunnossa. Ap

Niin ja itkee siis päivisinkin aika paljon ja ei pysty ilmeisesti ilmavaivojen takia nukkumaan. Olen todella huolissani itsestäni. En uskalla puhua kenellekään tästä koska pelkään että vauva otetaan minulta pois. Ap

Kyllä ne tunteet voi heitellä paljonkin kun tilanne on niin uusi, mutta tuo kuulostaa kyllä jo synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, kannattaa hakea apua ettei mene pahemmaksi.

Oletko antanut maitohappobakteeria? Tai kokeillut mahan hierontaa? Meillä auttoi tillivesi vatsavaivoihin pojalla, keität siis kattilassa vettä johon laitat tuoretta tilliä,sitten tillit pois ja annat veden vauvalle pienissä erissä pitkin päivää.

Voihan sinulla olla babyblues, se on oireiltaan masennuksen kaltainen,mutta helpottaa pian kyllä. Ei sinulta kukaan ota lasta pois jos vaikka neuvolassa otat asiat puheeksi, on tärkeä kun tiedostaa tarvitsevansa apua niin silloin sitä myös saa. Alkuun yövalvominen jne saattaa käydä voimille kovastikkin kun ei ole tottunut,varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla. Onko isä kuvioissa, voisiko hän ottaa osan yöheräämisistä,että saisit levättyä hieman?

Kävin aptekista ostamassa jotain tippoja joissa on tuota maitohappobakteeria niin toivotaan että se nyt auttais. Ja onneksi on lapsen isä kuvioissa. Hän onkin parhain isä mitä voisi toivoa kun ottaa hyvin vastuuta vauvasta ja välillä oikeen pakottaa minut nukkumaan ja haluaa itse hoitaa vauvan. Ap

Mutta silti vaan meinaa masentaa vaikka isästä on suuri apu. ap

Voisitko ottaa hieman omaa aikaa ja etäisyyttä? Menisit vaikka elokuviin tai ulos kahville? Hetkeksi ulkoistat itsesi siintä kotonta ihan vain omien ajatusten kanssa, se voisi auttaa myös. Oletko miehellesi puhunut tuntemuksistasi? Kannattaisi, vaikka se saattaisi tuntua alkuun vaikealta,voi helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen. Tai omalle äidillesi/anopille?

Menet neuvolaan vauvan kanssa heti huomenna tai ylihuomenna ja vaadit saada jutella terkkarin ja psykologin kans.Käyt siellä juttelemassa joka viikko.Sitten ne auttas sua vaadit apua! sitten hakeudut vertaisryhmiin missä muuta äitejä.Vauva aika on TODELLA pitkä jos NYT JO vituttaa ja pelottaa. Käytä korvatulppia kun hereillä ollessa hoidat rääkyvää pientä. Vaadi joku läheinen hoitamaan ja viemään vauva ulos tai toiseen huoneeseen että voit ottaa unet. Koliikki yleensä ei ska heti.Mutta kun se loppuu aikaa seuraava rankka vaihe kun vauva ei liiki vaikka haluis ja sitten se lähtee liikkeelle ja se se vasta onkin...mutta mutta,kuten tiedät vauva kasvaessa saat itsekin siitä takaisin iloa.Hymyn ja pian suukon ja kädet kaulan ympärille jne. Pysy järjissäsi ja hanki apua.

Ihan normaali babyblues. Hormonit heittää, kun maito nousee. Vauva on vielä vieras ja tuntuu, että on pilannut kaiken. Siitä se helpottaa. Puhu ystäville jos mahdollista. Iso osa äiteistä on kokenut tuon tunteen ekan lapsen aikana. Onnea vauvasta!

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:34"]

Voisitko ottaa hieman omaa aikaa ja etäisyyttä? Menisit vaikka elokuviin tai ulos kahville? Hetkeksi ulkoistat itsesi siintä kotonta ihan vain omien ajatusten kanssa, se voisi auttaa myös. Oletko miehellesi puhunut tuntemuksistasi? Kannattaisi, vaikka se saattaisi tuntua alkuun vaikealta,voi helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen. Tai omalle äidillesi/anopille?

[/quote]

Itsekin mietin tuota etäisyyden ottamista ja varmaan täytyy niin tehdä jos tämä ei tästä nyt helpota. Miehelle tai äidilleni en ole uskaltanut puhua. Olen vaan miehen nähden itkeskellyt ja kertonut että tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en voi auttaa toista. Jotenkin tästä on tosi vaikea mennä puhumaan ilman että leimataan hulluksi masentuneeksi niin siksi halusin ensiksi purkaa tuntojani tänne. Neuvolan täti olisi maanantaina tulossa käymään mutta en tiedä uskallanko avata suutani. Ap

[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:43"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:34"]

Voisitko ottaa hieman omaa aikaa ja etäisyyttä? Menisit vaikka elokuviin tai ulos kahville? Hetkeksi ulkoistat itsesi siintä kotonta ihan vain omien ajatusten kanssa, se voisi auttaa myös. Oletko miehellesi puhunut tuntemuksistasi? Kannattaisi, vaikka se saattaisi tuntua alkuun vaikealta,voi helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen. Tai omalle äidillesi/anopille?

[/quote]

Itsekin mietin tuota etäisyyden ottamista ja varmaan täytyy niin tehdä jos tämä ei tästä nyt helpota. Miehelle tai äidilleni en ole uskaltanut puhua. Olen vaan miehen nähden itkeskellyt ja kertonut että tunnen itseni huonoksi äidiksi kun en voi auttaa toista. Jotenkin tästä on tosi vaikea mennä puhumaan ilman että leimataan hulluksi masentuneeksi niin siksi halusin ensiksi purkaa tuntojani tänne. Neuvolan täti olisi maanantaina tulossa käymään mutta en tiedä uskallanko avata suutani. Ap
[/quote] Puhu ihmeessä. Kävin ekan aikaan saman läpi. Puhuin kahdelle ystävälle ja he olivat kokeneet ihan samoin.se helpotti älyttömästi. Vauvaa ei vie kukaan.

Babyblues on mahdollinen diagnoosi ja täysin normaali tila synnytyksen jälkeen. Kuitenkin pitää huomioida se, että sjm tai synnytyksen jälkeinen psykoosi voivat puhjeta hyvinkin pian synnytyksen jälkeen. Itselläni alkoi oireilu ja päivän kuluttua synnytyksestä. Jos oikeasti pelkäät satuttavasi vauvaa tai olet todella alakuloinen, hae apua. Jos olisi on epätodellinen, näet tai kuulet harhoja tms., hakeudu hoitoon välittömästi. Kerro miehelleni ajatuksista, että hän voi tarvittaessa auttaa sinua. Oletettavasti hätää ei ole ja tuo menee ohi parissa päivässä.

Musta myös tuntuu, että olet ennen kaikkea hiukan pelästynyt elämänmuutoksesta. En nyt parempaakaan sanaa keksi... tietysti midtit myös, tuleeko vauva olemaan koko ajan noin itkuinen. Etkä varmaan ole vielä ihan toipunut synnytyksestäkään. Ota ihan rauhallisesti ja huolehdi tosiaan, että saat itsekin pieniä hengähdystaukoja!