Te, joiden lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Miten paljon murehdit...
lastesi asioita? Mitä asiaa esim. viimeksi murehdit?
Kommentit (12)
Uusperheen lapsista 4 on muuttanut, omia 2. Eniten olen kai huolehtinut jaksamisesta opiskelussa, mielialasta, toivonut heidän seurustelujensa kestävän. Henkisiä asioita siis, onnellisuuden kokemista.
Käytän whatsappia päivittäin viestittelyyn. En murehdi mutta ihmettelen miten ennen pärjättiin ilman tätä nykytekniikkaa :D
Olen luonteeltani kova murehtimaan, mutta muistutan itselleni, että lapset ovat jo aikuisia ja pärjäävät kyllä itse. Olen myös vannottanut lapsia, että jos meinaa tulla ongelmia rahan tai jaksamisen kanssa, siitä pitää meille kertoa ajoissa ennen kuin asiat on ihan solmussa. Mietin myös, miten pärjäsin heidän ikäisenään eli ihan hyvin.
En siis laita lapsille pakkaspäivinä viestiä, että muista laittaa jalkaan pitkät kalsarit ja päähän pipo. Oma äiti tekee tuota vieläkin minulle, eikä se enää vuosikymmenten kuluessa ole yhtään hellyttävää vaan pelkästään ärsyttää.
Joka päivä mietin miten pärjäävät vaikka heillä on kaikki ok. Äiti on äiti hautaan saakka.
En murehdi lainkaan. Itse olen heidät kasvattanut, joten tiedän, että pärjäävät kyllä. Ja tiedän myös, että jos tarvitsevat apuani, pyytävät sitä. Tietysti siinä tapauksessa, että lapseni sairastuisi vaikka syöpään, ei lapsettomuushoidoista huolimatta saisi hartaasti toivomieen lapsia tai tulisi jotain vastaavaa, murehtisin.
asuu vähän levottomalla alueella, että ei sattuisi mitään, onko sillä ruokaa jne.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 22:02"]
asuu vähän levottomalla alueella, että ei sattuisi mitään, onko sillä ruokaa jne.
[/quote]
söpöä tuo "onko sillä ruokaa :)"
Ei tarvinnut edes opintojen perässä muuttaa koska asutaan Hgissä ja pääsi yliopistoon. Saa asua kotona jos haluaa ja jos haluaa muuttaa niin sekin käy.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 22:16"]Ei tarvinnut edes opintojen perässä muuttaa koska asutaan Hgissä ja pääsi yliopistoon. Saa asua kotona jos haluaa ja jos haluaa muuttaa niin sekin käy.
[/quote]
Ok. Anti keskustelulle pyöreä nolla.
3/4 on jo muuttanut kotoa. Hyvin vähän murehdin, pärjäävät hienosti.
Tapaan heitä viikottain ja lähes päivittäin viestittelevät kuulumisiaan joten pysyn hyvin ajan tasalla. Toki jännitän saako yksi heistä työpaikan nyt opiskelujen päätyttyä mutta en epäile etteikö asiat järjestyisi. Eniten ehkä suren yhden kohdalla sitä ettei ole löytänyt itselleen kumppania vaikka sitä ja perhettä suunnattomasti kaipaa. Aikaa on vielä mutta tiedän hänen olevan välillä lohduton asiasta.